Lue keskustelun säännöt.
Muita PALJON puhuvia 3-vuotiaita, joiden puheesta ei tosin saa selvää kuin kotiväki?
06.09.2007 |
Puheterapiassa ollaan käyty ja ei kuulema ihan " toivoton" tilanne... Nyt on vaan puhehana auennut ja tekstiä tulee aamusta iltaan ja missä vaan, tutuille ja tuntemattomille. Me vanhempina ymmärrämme melkein kaiken, mutta muista en sitten tiedä... Vähän harmittaa joidenkin AIKUISTEN ihmisten kieroon katsominen, kun pieni poika selittää pää punaisena jotain " omalla" kielellään... muilla ollut samanlaista? Missä vaiheessa puhe selkiytynyt.
Kommentit (8)
Ihan kaikesta eivät vieraat saa vieläkään selvää, mutta melkein. Älä välitä tyhmistä töllistelijöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonka puheesta ei ulkopuoliset saa selvää. Puheterapiassa on käyty ja siitä on ollut suuri apu. Tiesittehän, että Kelalta voi saada tukea viivästyneeseen puheenkehitykseen, jos siitä on perheelle suurta rasitetta.
Ärsyttää todellakin vieraat ihmiset, jotka katsovat kieroon puheongelmaista lasta ja se että sanotaan lapselle suoraan, ettei tajua mitään hänen sanomisistaan. Todella tylyä. Itse aina " suomensin" lapseni jutut muille...
Erityislapset ovat tietysti luku sinäänsä. Puheterapiassa käy valitettavan paljon väliinpitämättömien vanhempien lapsia!
Joku puheterapeutti spekuloi, että epäselvä puhe saattoi olla yhteydessä isältä perittyyn (minulla lievään) lukihäiriöön, jonka huomasi selkeästi vielä ala-asteella kirjoituksesta, vaikka kirjoista kovin innostuneena olinkin oppinut lukemaan jo 4-vuotiaana. Vieläkään en osaa sanoa aivan täydellistä ässää ja en esimerkiksi edes kuule, saati osaa sanoa eroja esim. saksan soinnillisten, suhu ja tavallisten ässien välillä. Samoin varsinkin jännittäessä saatan sotkeutua vaikeiden, vierasperäisten (tai sitten vain sellaisten, jossa esim. G ja R tai B ja R lähekkäin) sanojen lausumisessa. Väsyneenä ässäni alkaa myös helposti suhista ja ärrä sorahtaa. Ei ole ikinä elämääni suuremmin haitannut, olen sosiaalinen tapaus, yliopiston käynyt, puhun neljää vierasta kieltä ja esiinnyn työssäni paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon rassu siksi, että olen jo yli vuoden yrittänyt saada hänelle puheterapiaa. Anomukset on hylätty tyyliin " katsotaan nyt vielä" . Viime syksynä maksoin itse yksityiselle puheterapeutille arviosta, että olisi syytä aloittaa heti. Ei auttanut. Nyt on taas toivoa, kun hoitopaikassa erityislastentarhanopettaja vie asiaa eteenpäin. Äidin sydäntä kuitenkin raastaa, kun välillä huomaa selvästi, että poika kärsii asiasta. Meni esim. aivan hiljaiseksi ja noloksi, kun isosisko huomautti ivallisesti, että sä et osaa edes puhua. Puutuin asiaan heti, ja sisko pyysikin anteeksi, mutta sitähän en voi tietää, kiusaavatko hoitokaverit.
Me pääsimme Vantaalle tosi helposti puheterapeutille, ihan yllätyimme. Soitin itse ennenkuin poika oli täyttänyt kolme ja saimme ajan, missä sitten sovittiin jatkohoidon tarve.
ap
Sori OT...