Lapsettomuus aiheista kirjallisuutta

Olen ollut tänä kesänä vähän samalla asialla eli tuli se vaihe lapsettomuutta eteen, että alkoi tehdä mieli lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Onkohan se jokin 2 vuoden kriisi, kun meilläkin 2 vuotta yritystä on tullut täyteen?!



En tiedä ihan minkätyyppistä etsit, mutta itse pidin kovasti Rakkaustesti-nimisestä kirjasta, jonka on kirjoittanut Judith Uyterlinde. Perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin ja todella mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Itse samaistuin kovin hänen kertomaansa ja tunnistin itseni ja ajatukseni monesta kohtaa.



Toinen kirja, joka tuli kesällä luettua oli Lapsettomuus - 30 tositarinaa (koonnut Kerttu Lähteemäki). Siinä on tasoltaan aika vaihtelevasti kirjoitettuja tarinoita lapsettomuuden kokeneilta. Sekin oli ihan luettava, mutta ei niin hyvä kuin edellä mainittu.



Jo aiemmin olen lukenut Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen, josta en jostain syystä lämmennyt oikein. Tai ehkä aika ei silloin ollut kypsä sen lukemiselle, sillä yleensä olen tuotannostaan tykännyt.



Nyt kun työt ovat taas alkaneet, on lukeminen jäänyt vähemmälle, mutta minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä aiheeseen liittyvistä kirjoista. Teoriapuoleen tässä on netinkin välityksellä tutustunut jo paljon, joten nimenomaan haluaisin kuulla noista kokemuksista tai miksei fiktiivisistäkin kirjoista.



Killa

taalla myos kirjallisuus alkanut kiinnostaa kovasti ja tahan mennessa kirjavinkit on taalta palstalta keratty. mutta laitan tahan kuitenkin muutaman...



toi killan mainitsema ' rakkaustesti' oli aivan mahtava! mieskin luki sen paivassa ja tykkasi kovasti. suosittelen.



viimeksi luin ' vauvaa vailla' kirjoittanut terhi koulumies. tama oli fiktiota mutta ihan hyva, kevyempi kuin ' rakkaustesti' .



ja postissa on tulossa ' haikara lentaa ohi' pirre saarion kirjottama kirja. tasta en siis viela tieda, mutta laitan viestia kun olen lukenut. ja ehkapa joku on jo lukenut ja osaa kommentoida.



annu

Tuo otsikko löytyi jopa pikkukirjastosta ja sisältää tuoretta tietoa lapsettomuushoidoista. Muistaakseni ihan inhimillisesti kirjoitettukin, ja parisuhteesta asiaa ainakin jos nyt ei peräti yksilön henkisestäkin puolesta lapsettomuudessa. Teos on ohut, sisältää perustietoa hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä mutta siirtyy nopeasti lapsettomuusaiheisiin.

Pitäneepä päivän valossa ottaa ihan paperille ylös noita kirjan nimiä, ja etsiä käsiini niitä ;)



Mua itseäni kiinnostaisi aikalailla kaikki lapsettomuuteen liittyvä kirjallisuus.

Ehkes juuri tuommoiset oma elämä kertomukset, niin täyttymättömät unelmat kuin onnistumistarinatkin.

Ja juuri etenkin tuo psyykkinen puoli, kaikki tunneskaalat ahdistuksesta masennukseen, toivosta epätoivoon.



Tuntui tosi " lohdulliselta" lukea tuo " Lapsettomuus kriisinä" , siinä oli tietopohjaa, mutta myös välissä " lainauksia" elävästä elämästä, ja tunsin paljon samoja ajatuksia mitä muutkin lapsettomuudesta kärsivät tuntevat.



Tuntuu pahalta sanoa tätä, mutta jostakin kumman syystä nyt kun yritystä tulee ensi kuussa 2 v täyteen, valtaa mieleni ahdistus ja masennustakin kait jonkin verran on ilmassa :(

Ja jostakin syystä mulle on kummunnut tunne, kuin olisin yksin tämän ongelmani kanssa :( (vaikkakin tiedän, että maailmassa on paljon muitakin jotka elävät samanlaista tilannetta)



Mitä parisuhteeseen tulee, tunnen ainakin itse tällä hetkellä, että koemme tilanteen hyvin erilailla oman mieheni kanssa, ja sekin aiheuttaa lisää mielipahaa :(



En tiedä poistaisiko lukeminen mitenkään ongelmiani, mutta jokseenkin ajattelen, että se toisi vähän " ymmärtämystä" itselleni omia tunteitani kohtaan...vai toisiko? ;)



Mutta kiitos useista vinkeistänne, ryhdynpä huomenna tuumasta toimeen, etsimään käsiini ko. kirjoja :)



Lisääkin vinkkejä saa laittaa, kaikkien meidän avuksemme :)

muumimamma-72:

Mitä parisuhteeseen tulee, tunnen ainakin itse tällä hetkellä, että koemme tilanteen hyvin erilailla oman mieheni kanssa, ja sekin aiheuttaa lisää mielipahaa

Kuulostaa kovasti tutulta. Oletko jutellut asiasta perinpohjaisesti miehesi kanssa? Itse olin ihan epätoivoinen, kun mies kuittasi tilanteen aina sanomalla tyyliin " älä sure, kyllä sinä vielä vauvan saat" . Tuntui tosi pahalta, kun tuli sellainen olo, että mies on salassa ihan tyytyväinen siihen, että aikaa kului ilman vauvaa. Lisäksi mies kuittaa kavereiden vauvakuume-kiusoittelut yleensä sanomalla jotain, että " no ihan hyvin tulen toimeen ilmankin ;)" .

En kuitenkaan ehtinyt ottaa asiaa puheeksi, kun sitten kerran mies ruikuttaessani sanoikin, että " muista nyt kuitenkin, että et ole yksin. minustakin tuntuu pahalta kun ei ole lasta" . Ilmeisesti mies ei vaan ollut tullut ajatelleeksi, että hänen lohduttamisensa kuulosti minusta välinpitämättömyydeltä. Voi olla, että miehen on vaan vielä naista paljon vakeampi puhua lapsettomuuden aiheuttamasta surusta. Kuitenkin yhteiskunnan odotus on sellainen, että nainen painostaa miestä lapsii ja lopulta mies " antaa periksi" .

juu, kyllä meillä on keskusteltu ja huudettukin asiasta, rakentavasti keskusteltu, sekä tuuletettu fiiliksiä vähän ikävämmässäkin merkeissä (huutaen :( ).



Meillä on kovin avoimet välit, ja kykenemme puhumaan ja näyttämään tunteemme hyvinkin avoimesti, mutta jostakin syystä tää lapsettomuus (sekundäärinen semmoinen) on aihe, mikä kirpaisee ja kovaa :(



Tiedän, että mieheni tahollaan suree tärpittömyyttä myös, ja kärsii siitä, että minä otan tämän asian häntä raskaammin.

Tämä lisää osaltaan omia paineitani...kuinka hartaasti toivonkaan, että voisin jonakin kauniina päivänä ilmoittaa rakkaalleni, että " meille tulee vauva..." , tiedän hänen sitä päivää odottavan kanssani.



Mieheni on vaan paljon " positiivisempi" tämän " projektin" kanssa, eikä niin hoppuile kuten minä ;O Tai siltä se ainakin tuntuu...

Asiasta olemme puhuneet, ja mieheni on sanonutkin, että " toki vauvan tulo olisi aivan ihana asia, ja sitä sydämestäni toivon, mutta jollei tule, ei meidän maailmamme siihen kaadu, onhan meillä kaksi yhteistä ihanaa lasta elämässämme" .

Tottahan tuo onkin, mutta...eipä se poista sitä, ettenkö lisää lapsia haluaisi.



Mieheni usein " muistuttaa" mua siitä, että " ole iloinen, että meillä on nämä lapset, ajattelepa heitä, joilla ei ole sitä yhtäkään, olisit kiitollinen tästäkin hetkestä..." , toki olenkin, mutta...ei sekään poista haavettani vauvasta.



Lapsettomuus on koskettanut lähipiiriämmekin, mutta...onneksi useammilla loppujen lopuksi on onni ollut myötäinen :)

Olemme myötäeläneet useamman pariskunnan epäonnea ja onnea.



Olen vaan välillä miettinyt, että onko tästä vauvakuumeesta tullut ihan " pakkomielle" mulle.

Tiedän, että tähän on vain yksi lääke...se vauva ;)



Tilannetta ei järin helpota sekään, että meidän lapset toivoisivat kovasti pientä sisarusta, ja kyselevätkin, että " äiti, tuleeko meille joskus sisko tai veli?" :`(

Liikuttavaa, mutta satuttavaakin.

Niin kovin mielelläni tekisin heidänkin haaveestansa totta ;)



Tässäpä muutamia ajatuksiani, vastasinkohan yhteenkään kysymykseesi " kunnolla" ;)

en tunne parisuhteessani olevan " yksin" , saan kyllä mieheltäni tukea ja lohtua, mutta lähinnä tunnen, että " putoan" johonkin " mustaan kuiluun" tämän asian kanssa painiskellessamme :(



Olen puhunut vauvakuumeesta ystäville ja joillekkin sukulaisille, mutta tullut hyvinkin varovaiseksi kenelle kerron, ja mitä kerron :(

Olen saanut niin paljon ikäviäkin kommentteja ja välinpitämättömyyttä osakseni tämän asian tiimoilta, etten olisi kuuna päivänä uskonutkaan :(

Itselläni ei keskenmenoista ole kokemusta, mutta kohdunulkoinen raskaus on takana ja sitä kautta saatoin jotenkin samaistua kirjan päähenkilöön. Voisin kyllä suositella kirjaa myös kaikille lapsettomuudesta kärsiville, vaikkei takana olisi yhtään alkanutta raskautta. Kirjahan perustuu Even omakohtaisiin kokemuksiin ja on hänen tyylilleen uskollisesti loistavasti ja elämänläheisesti kirjoitettu.



Linkissä vielä juttu Eeva-lehden artikkeliin Eve Hietamiehestä http://www.eeva.fi/jutut/article124045.html



Koulumiehen Vauvaa vailla jonotan vielä kirjastosta, toista kymmentä on ennen minua jonossa. Toivottavasti on odotuksen arvoinen.

mielestani oikein hyva! tilasin jalleen kerran amazon.co.uk



vauvaa vailla oli musta kanssa hyva!



jaksamista ja onnea kaikille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Just meinasin, että seuraavaksi huutelen sun kuulumisia, kun tulit mieleen tästä pinosta ja muutenkin oon kyllä ajatellut, että miten teillä mahtaa mennä! Mä huutelenkin tonne oman pinon, niin en tuki tätä... :)

joten sitten koitin nopsaan keräillä noita kirjoja listaksi (meniköhän kaikki oikein....)



[b]Asiaa:[/b]



*Lapsettomuus kriisinä (myös omakoht. kokemuksia) (Linda P. Salzer)

*Hedelmällinen rakkaus (Aarne I. Koskimies)



[b]Omakohtaisia kokemuksia:[/b]



*Rakkaustesti (Judith Uyterlinde)

*Lapsettomuus - 30 tositarinaa (koonnut Kerttu Lähteemäki)

*Heikosti positiivinen (Anna-Leena Härkönen)

*Minus nine to One (Jools Oliver)

*Laughin' fertility (Lisa Safran)

*The Stork Club (Imogen Edwards-Jones)

*Puolinainen (Eve Hietamies)



[b]Fiktiota:[/b]



*Vauvaa vailla kirjoittanut (Terhi Koulumies)

*Vauvahorkka (Ben Elton, lapsettomuudesta kun toinen haluaa ja toinen ei)

*Loputon uni (Anna Jansson)



[b]Ei tietoa:[/b]



*Haikara lentaa ohi (Pirre Saario)

*Pink for a girl (Isla Mcguckin)





[b]Korjatkaa, jos tulkitsin väärään kategoriaan jonkun kirjan![/b]





Nettineuvon sivuilta löysin vielä tällaisen listan:



Lapsettomuuteen, vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyvää kirjallisuutta



Diamond, Jared: Miksi seksi on hauskaa. 1998

Dunderfelt, Tony: Naisen ja miehen maailma. 1996 + Miten opin ymmärtämään toista sukupuolta. 1996.

Elton, Ben: Vauvahorkka. 2003

Hietamies, Eve: Puolinainen. 2002

Härkönen, Anna-Leena: Heikosti positiivinen. 2003

Jansson, Anna: Loputon uni. 2004

Joensuu, Kirsti: Kun syli on tyhjä - kokemuksia lapsettomuudesta.2002

Juvakka, Essi ja Viljamaa, Janne: Miehen mittainen isä. 2002

Kats, Madelene: Adoptivbarn växer upp. 1990

Koskimies, A.I.: Hedelmällinen rakkaus ¿ toiveena lapsi. 2004

Leppänen, Keijo: Isyystesti. 2003

Oinonen, Tuuli: Pitkä odotus- kokemuksia lapsettomuuden hoidosta.1998

Peltoniemi-Ojala, Maarit: Oma lapsi- vihdoinkin.1999

Saario, Pirre: Haikara lentää ohi. 2001.

Salzer, Linda: Lapsettomuus kriisinä.1994.

Sinkkonen, Jari: Yhdessä isän kanssa. 1998

Sinkkonen, Mirja: Äidiksi lapselleni. 2001

Tulppala, Maija: Tahaton lapsettomuus.2000



[b]Olisi kova jos joku -näitä muitakin kuin jo kommentoituja lukenut- suosittelisi lukemaansa![/b]



Ps. Annu, huutelit sit sua tuolla omassa avauksessa! Tuu kertomaan kuulumisia! :)

... onko tämä nyt sellainen kirja, mikä kuuluisi oikeasti tähän kastiin... Mutta. Mieleeni tuli Heikosti positiivisen jälkeen Ben Eltonin " Vauvahorkka" . Ei mun muistaakseni käsitä tasantarkkaan lapsettomuutta, mutta hyvin kertoo mitä parisuhteelle voi tapahtua, jos toinen haluaa lasta ja toinen ei niin kovasti. Taitaa kyllä vähän poiketa aiheesta, mutta mun mielestä kirja oli tosi hyvä ja vähän aukas silmiä..



No joo, enpä nyt tiedä onko tämä nyt ihan viisas kirja sellaiselle ihmiselle, joka haluaa lukea lapsettomuudesta, mutta kannattaa mielenkiinnon takia lukea edes hetki. Kirja on kirjoitettu päiväkirja -muodossa ja on tosi koskettava. Melkein samastuin tähän naiseen ja se teki kirjasta vielä enemmän koskettavamman.

...en ole mitenkaan kovin innostunut. olen yli puolenvalin lukenut eika jotenkin tunnu nappaavan. loppuun aion kylla lukea, ei missaan nimessa niin huono! kai toi ' rakkaustesti' oli niin hyva etta odotin talta enemman. ja...tama on kirjoitettu 1990 eli siita tahanpaivaan esim. lapsettomuushoidoissa ollaan edempana. ja toinen seikka mika itseani valilla ' arsytti' oli uskonnollinen nakokulma, MUTTA tama on vain henkilokohtainen mielipiteeni, muille saattaa sopiakin. elikka...jos kirjastosta loytyy niin voihan ton lainata, mutta ostamaan en alkais. kertokaa muut mita mielta olette jos olette lukeneet ko. kirjan?!



tilasin netista lisaa ja laitan taas kommentteja.



ja kiitos muillekin vinkeista!!



annu

eli en ymmärrä sitä, miksi uskontoa liitetään lapsettomuuteen, tai ylipäänsä perheenperustamiseen.

Itse olen ateisti, joten en lämpene minkään valtakunnan uskonjuttuihin, joten uskontosoopaa mulle on turha tulla tuputtamaan, tyyliin " lapset ovat taivaanisän lahjoja" .



Tai vielä pahempaa, kuten muuan sukulaisnainen tuumasi mulle: " kyllä `se`katsoo kenelle niitä lapsia suodaan, ja niitä tulee niille, jotka niitä ovat ansainneet" :/ Jessus mitä potaskaa, en voi muuta sanoa. Tämän sanonut ihminen on lähisukulaiseni, joten tiedän, ettei ole mikään " harras uskovainen" , mutta jotenkin yli heitti kommentillaan ja aikas pahasti :(



Eli....ei kiitos uskonnollisaiheisia vinkkejä mulle, tuun vaan pahalle päälle niistä ;)

Pirre Saario: Haikara lentää ohi



-en tykännyt oikeastaan yhtään! Minuakin ärsytti uskonnollinen näkökulma ja hermot meinasi mennä, kun kirjan pariskunta tuntui heti tyytyvän kohtaloonsa. En siis pystynyt samaistumaan heihin yhtään. Lisäksi tosiaan, kun oli niin vanha kirja, ei ollut ihan nykyisten hoitojen tasalla.



Terhi Koulumies: Vauvaa vailla



-alku lupasi enemmän, kuin kirjasta lopulta sai irti. Loppui myös jotenkin töksähtäen keskenkaiken. Koulumies ei ehkä ole ihan paras kirjoittaja vai mikä siinä tökki, mutta olihan tuo ihan kohtuullinen lukukokemus kuitenkin.

Olen aloittamassa juuri tällaista kirjaa kuin:



Anna Jansson: Loputon uni (2004), suomentanut Jaana Nikula



ASIASANAT

rikoskirjallisuus

psykologinen jännityskirjallisuus

poliisikirjallisuus

pakkomielteet

lapset : hankinta

lapsettomuus : hoito

ihmiskokeet

lääkkeet : testit

ihmiskokeet : sikiö

kloonaus

sijaissynnytys

geenitekniikka

perhe-elämä : poliisit

virolaiset

klinikat : lapsettomuus

kylät : Kronviken : 2000-luku



En siis ole vielä lukenut tätä mutta tulen sitten kertomaan mielipiteeni, jahka muista ja kerkiän - jos joku muu kerkiää ensin, niin hyvä! En yleensä lue jännityskirjallisuutta tai dekkareita, joten sikäli odotan mielenkiinnolla, millainen pläjäys tämä on.

Tassa hyva vinkki teille/meille kaikille joilla ajatukset enemman tai vahemman lapsettomuus asioissa.



Lapsettomuus - 30 tosi tarinaa : Kerttu Lahteenmaki on koonnut koskettavia tarinoita lapsettomuudesta. Useat tarinat ovat tuttujat myos taalta vauva-lehden sivuilta silla tarinoiden kertojat kirjoittelevat myos taalla. SUOSITTELEN!!! ( Mutta varoituksen sana: osa tarinoista todella koskettavia, ja huonoina paivina kirjaa ei valttamatta suositella luettavaksi)



Ja sitten mun suosikki: Jools Oliver (Jamie Oliverin vaimo) kirjoittama kirja " Minus nine to One" . Loistavan humoristinen " paivakirja" hanen ja hanen miehensa lapsettomuudesta seka " onnellisesta" perhe-elamasta. Kirja sisaltaa myos loistavia lasten ruoka resepteja, tuskin se perhe saa kirjaa tehtya ilman ruokaresepteja. Valitettavasti en tieda onko kyseista kirjaa suomennettu, mutta voin kertoa etta englannin kielinen teos ei ole vaikeaa tekstia, vaan peruskoulu englannilla selviaa kirjasta varsin hyvin. Kannattaa kaivaa esiin kirjastosta!!!

hei!



no nyt loyty tamakin pino!! elikka...En tieda onko naita kaannetty suomeksi. tilasin kaikki kirjat www.amazon.co.uk



' Laughin' fertility' Lisa Safran : mun mielesta ihan ok, mutta oli vahan vakisin yritetty tehda liian hauskaa, vitsia vitsin peraan.



' The Stork Club' Imogen Edwards-Jones : SUOSITTELEN! itkin ja nauroin vuoronperaa. Hyvin koskettava kertomus. Samaa luokkaa kuin ' Rakkaustesti' . Toistaiseksi nama kaksi on parhaat kirjat aiheesta mita itse olen lukenut. Ja mieskin luki molemmat!!!!



Kaikki yllamainitut on tosikertomuksia.



Hyvia lukuhetkia. Jos olette lukeneet niin kertokaahan mielipiteita...

Mukavaa viikonloppua kaikille ja onnea kaikkiin yrityksiin..............:)

Eve Hietamiehen romaania olen juuri aloitellut, tyyli on ainakin ihan hauska lukea. Aiheena pariskunta, jolle tulee toistuvasti alkuraskauden keskenmeno. Teema on ihan järkyttävän vaikea, mutta jotenkin sitä itsekin lukiessa vaan pidättää henkeä että mitä Ilonalle käy ja haluaa ahmia eteenpäin...

Ihan hyvältä tuntuu.