Te jotka otitte esikoisen kotiin vauvan syntyessä

Poika oli melkein 3v kun uusi vauva syntyi ja jäi pois pph:sta. Meillä tosin hoitopäiviä oli muutenkin vain 5/kk (molemmat vuorotöissä), joten lapsi ei sinne kaivannut; päinvastoin. Innostui kun sai tietää, ettei äiti mene töihin vaan on kotona hänen ja vauvan kanssa!

Meillä arki menee aika pitkälti rutiinina: aamulla kun aamuhommat on hoideltu, niin lähdetään ulkoilemaan. Poika osaa jo polkea pyörällä, joten lenkit menee hyvin tai sitten mennään leikkipuistoon. Isä meillä myös osallistuu tosi paljon esikoisen (tietty vauvankin) hoitoon, joten niillä on joka pvä jotain menoa tai tekemistä!

Mummo asuu meistä 100m päässä, joten siitä on se apu, että esikko pääsee sinne aina välillä leikkimään, niin äiti saa huilia kun vauvakin nukkuu. (ei nuku enää päikkäreitä)

Eli meillä aika hyvä tilanne moniin verrattuna, joten tuntuu että ihan hyvin jaksan. Ainoana on melkein krooninen väsy, mutta näin lienee jokaisessa vauvaperheessä. Vauva 4kk syö vielä 3x/yössä, täysimetyksellä kun mennään!

hän jäi päiväkodista kotiin kun mun äitiysloma alkoi. Meilläkin oli siinä mielessä hyvä tilanne että ihan lähellä asui kaksi kaveria jotka ovat myös kotona. Tyttö pääsi myös viime keväänä seurakunnan kerhoon samaan ryhmään näiden kavereiden kanssa. Olivat siellä kerran viikossa 2,5 tuntia. Nyt syksyllä pääsi sellaiseen ryhmään missä on 2 kertaa viikossa 3 tuntia. Eli kerhopäivinä äiti saa hetken omaa aikaa tai aikaa olla kahdestaan vauvan kanssa. Esikoinen on viihtynyt kotona loistavasti, vissiin liiankin hyvin kun ei kuulemma halua enää ikinä mennä päiväkotiin.... Meillä kakkonen on ollut onneksi helppo, iloinen ja sopeutuvainen vauva eli on lähinnä kulkenut isomman menojen ja ulkoilujen mukana. Musta ainakin tuntuu että päivät menee yhdessä hujauksessa kun on kerhoa, ulkoilua, ruoan laittoa, pyykin pesua ja siivousta sekä tietty noiden muksujen hoitoa. Mulle sopii tämä hyvin kun tykkään että on kokoajan tekemistä ja touhua :=) Jokainen tekee tietty omat päätöksensä mutta mulle oli kyllä itsestään selvää että esikoinenkin jää kotiin kun vauva tulee. Kyllähän siellä hoidossa ja koulussa ehtii vielä myöhemminkin ihan tarpeeksi olla. Enkä oikein keksi mitä parempaa päiväkoti voisi tarjota lapselleni kuin minä täällä kotona? Käydään myös välillä avoimessä päiväkodissa tai perhekerhossa sekä erillaisissa lasten tapahtumissa. Joten kyllähän sitä puuhaa ja tekemistä riittää. Tässä lähellä on myös paljon kavereita jotka ovat kotihoidossa eli senkään suhteen meillä ei ole ollut ongelmia.

Meillä siis vanhempi lapsi 4v. ja vauva 4kk, jotka ovat molemmat kotona äidin kanssa. Vanhempi on ollut päiväkodissa yksivuotiaasta asti hoidossa ja jäi kotiin todella mielellään kun jäin ä-lomalle. Mielestäni lapsen on aina parempi olla kotona. Toki virikkeitä täytyy olla. Meillä asia hoituu mielestäni sillä, että kavereita käy n.3 kertaa vko:ssa leikkimässä sekä itse kehittelemme askarteluja yms. päivän aikaan kotona. Olen kyllä saanut kovasti " moitteita" siitä etten vie lastani hoitoon, mutta olen jättänyt kommentit omaan arvoonsa. Nykyään tuntuukin olevan sääntö eikä poikkeus että lapset ovat hoidossa vauvan synnyttyä. No, se on jokaisen perheen oma asia miten asia on järjestetty. Mutta en voi olla ihmettelemättä sitä että miten sisarus suhteille käy kun lapset eivät elä arkea kotona yhdessä. Juuri arjen keskellähän sisarussuhteet tiivistyvät ja perheen arjesta (tylsästäkin) lapsi saa hyvät eväät tulevaisuutta varten.

Mutta itse tunnet lapsesi parhaiten. Jos tuntuu että lapsi viihtyy kotona niin älä ihmeessä " pukkaa" hoitoon. Katso miten kotona olo alkaa sujumaan:)

ryhmiksestä vauvan syntyessä, ja oli siis 2,5 v . Tai tarkkaan ottaen hän oli vielä 3 viikkoa hoidossa vauvan syntymän jälkeen kunnes hoitopaikka suljettiin kesäloman ajaksi. Se oli hyvä, koska olin NIIN kipeä että hädin tuskin pääsin kävelemään aikaisemmin.



Tytär piti kovasti hoitopaikastaan ja lähti aina tosi mielellään sinne. Jännitin kyllä etukäteen, että miten mahtaa reagoida kun valkenee, ettei hoitoon enää viedäkään. Yllättäen erittäin hyvin viihtyy vauvan ja minun kanssani kotosallakin. Nyt syksyllä kun täytti kolme, pääsee kerhoon pari kertaa viikossa, ja se on tosi tärkeä juttu hänelle. Käymme leikkipuistossa päivittäin. Leipomiset ja askartelut on kotona sellaista erikoishauskuutta.



Esikoinen on myös liikuttavan kiintynyt vauvasiskoonsa, ja on tosi herttainen vauvalle. Yrittää hoidella, kiikuttaa leluja, haluaa olla mukana kylvettämässä ja patistaa minua hoitamaan vauvaa heti kun ensi parahdus kuuluu, ellen välittömästi liikauta evääni...

Vauva nukkuu yöt eikä minun jaksamisessani ole mitään ongelmia. Sen takia en empinyt hoidon lopettamista, vaan siksi että lapsi tykkäsi kovasti olla siellä.

eli äitiysloman alettua. Oli ollut sitä ennen lähes kaksi vuotta päiväkodissa pienten puolella, pienessä ryhmässä (8-12 lasta, 3-4 hoitajaa) ja tykännyt sosiaalisena lapsena siitä kovasti. Silti jäi mielellään kotiin ja odotti vauvaa innokkaasti.



Syntynyt vauva oli TODELLA VAATIVA vauva: nukkui päivisin tosi huonosti, itki paljon, tarvitsi syliä ja äidin tissiä lähes koko ajan, nukkui ulkona vaunuissa vain pieniä pätkiä ja loput joten kuten heijaten tai sit ei... hankalaa oli siis monella tavalla. Yllättävän hyvin isosisko siitä selvisi, vaikka vilkas onkin luonteeltaan.



Joka päivä ulkoiltiin 1-2 kertaa, mieluummin tuo kaksi. Vaikka sit vain se puoli tuntia minkä vauva vaunuissa viihtyi. Ja useimmiten päästiin vain kotipihalle, ei uskallettu sitä pidemmäs lasta huudattamaan. Sisällä pelattiin paljon muistipeliä, saparorallia yms. ja rakennettiin palapelejä, luettiin ja tyttö katseli videoita kun äiti yritti nukutella vauvaa.. Kun vauva oli 3 kk, aloitti isosisko kaupungin leikkikoulussa 3tuntia 3x viikossa ja näin hän sai vähän omaa aikaa ja tekemistä. Vauva itki autossa aina siskoa vietäessä ja hakiessa ekat 2 kuukautta, mutta tottui vähitellen autoiluunkin. Ja kesän tullen alettiinkin sit jo olla voiton puolella..



En olisi halunnut missään vaiheessa laittaa lasta päiväkotiin (muutettiin siis uudelle paikkakunalle ennen vauvan syntymää) mutta tuo leikkikoulu oli hyvä juttu sosiaaliselle lapsellemme. Jos oltaisi jatkettu edellisellä paikkakunnalla asumista, olisi lapsi jatkanut osa-päiväisenä päiväkodissa juuri tuon sosiaalisuuden vuoksi.



Uskon, että kotona pärjää ilman osa-aikapaikkoja, näen niitä tapauksia ympärilläni jatkuvasti. Joillain on myös isompi päivähoidossa osa-aikaisesti, ja sekin toimii ja on tarpeen erityisesti jos vauva on vaativainen. Mutta jos ympärillä on toisia lapsia, joiden kanssa touhuta, sujuu se arki kotonakin vallan mainiosti. TÄnä toisena talvena meillä on tyttö ollut srk-päiväkerhossa 2xviikossa kolme tuntia kerralla ja se on riittänyt ihan hyvin. Tapaamme kavereita sen lisäksi pihalla ja leikkipuistossa. Alkusyksystä tyttö sanoi, että hän voisi jo mennä päiväkotiin - kaipasi lisäseuraa, mutta tosissaan en usko että siitä nauttisi jos sinne joka päivä tarvisi lähteä. Niin paljon tyttö tykkää sekä äidin että pikkusiskon seurasta!



Sitä mitä kullakin tuleman pitää, ei voi etukäteen sanoa ja tietää. Joten vaikea on ratkaista asiaa etukäteen ihan varmaksi, mutta kotihoidon valitessaan ei valitse kuitenkaan väärin.

Keskimmäinen lapsemme syntyi, kun esikoinen oli 2v2kk ja kävi päiväkodissa. Vauvan syntymän jälkeen esikoinen oli vielä kuukauden hoidossa, oli tarkoitus olla kaksi (kesäkausi alkoi), mutta ilmaise selkeästi haluavansa jäädä kotiin. Minusta alkutohinoiden jälkeen meillä sujui mukavasti, kun sain lapset nukkumaan päiväunet samaan aikaan. Koskaan en muista tyttöni sanoneen, että olisi kaivannut päiväkotia, vaikka viihtyikin siellä todella hyvin. Hän pääsi aloittamaan srk:n päiväkerhon (1krt/vko, 2.5h) ollessaan 3v.

Kun kolmas lapsi syntyi, olivat kaksi vanhempaa lasta siis kotona. Kolmen kanssa se systeemi olikin hieman rankempi, eritoten ensimmäinen puoli vuotta. Mutta hengissä tässä ollaan ja hymyissä suin muistellaan vauva-aikoja :-)



lapset -01, -03 ja -04