Biologisen kellon tikityksen piikkiinkö kaikki tämä?

Mulla on hirveä ahdistus ja suorituspaineita elämän suhteen. Olen 28-vuotias, naimisissa ja yhden lapsen äiti. Kaikki siis sinällään ihan jees.



Opiskelen, pitäisi valmistua, saada duuni, mieluumin hyväpalkkainen, maksaa asuntolainaa, ostaa isompi asunto, tehdä vielä ainakin yksi lapsi, ellei kaksikin...jos mies vaan lähtee mukaan peliin.



Tämä viimeinen kappale on sitä, mikä tuottaa ihan kauhea ahdistusta ja sellaista ajan kanssa kilpailua. Tuntuu, että häviän ihan pakosta. Minä kun haluaisin toisen lapsen jo ennen kolmeakymppiä enkä millään siihen pääse kun ei töitä tunnu löytyvän, eikä opinnotkaan, viime suorillaan, etene...



Miksi kamppailen? Onko se sitä kolmenkympin kriisiä vai sisäistä kelloa? Muilla samoja fiiliksiä?