Abortoisitko Down-lapsen?

omatuntoni ei sallisi sitä.

en jaksaisi vammaista lasta.

syntyminen ei olisi oikein sitä lastakaan kohtaan.

Meillä neljä lasta, joista yhdellä down. Ihanampaa lasta ei voisi maa päällään kantaa.

t. Down-nuorten opettaja

Myös jos ehkäisy pettänyt!

Ei vamman takia ketään tapeta.

Olisi se varmaan elämän vaikein päätös.

" Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä päätöstä siitä kuka saa syntyä."



Abortoinnissa on aina kyse siitä, että joku tekee toisen puolesta päätöksen kuka saa syntyä, ja Suomen lain mukaan tietyissä tilanteissa naisella on oikeus tehdä ko. päätös. Ei siltä lapseltakaan oikein voi kysyä.

Enkä haluaisi edes tietää raskausaikana onko lapseni Down-lapsi, jotta en joutuisi moista edes ajattelemaan. Olen ollut työn puolesta hiukan tekemisissä kehitysvammaisten nuorten kanssa ja sen kokemuksen perusteella yhtä painavin perustein voisi abortoida kenet meistä vain. Eli mielestäni kehitysvamma ei tee ihmisestä elinkelvotonta. Empatian puute ja erilaisuuden pelko sen sijaan tekevät kanssaihmisten elämästä epämiellyttävää.

En halua kehitysvammaista lasta, liikuntavammaista en abortoisi. Ja kyllä tuntisin syyllisyyttä, ihan varmasti. Mutta silti luultavasti näin. Tosin jos saisin tietää, että downlapsi olisi ainoa biolapsi jonka saisin, en tekisi keskeytystä. Ja jos lapsi todettaisiin vasta syntymän jälkeen downiksi, rakastaisin häntä kyllä.

Lain mukaan toki on jostain ihmeen syystä. Joka vapaaehtoisesti alkaa sukupuolisuhteeseen ottakoon vastuun. Täysin varmaa ehkäisykeinoa ei ole. Kenenkään ei ole pakko sekstailla. Raiskaus on asia erikseen, silloin ei ole itse päättänyt asiaa.

eihän downit muutenkaan ole täysvaltaisia missään asiassa. Holhoojat päättää kaikesta heidän elämäänsä koskevista asioista.

Ja vaikka elämässä päättäisivätkin, niin ei sentään elämästä.