Ystävä, josta olet harmiksesi erkaantunut?

ennen puhelut oli maratonpituisia, nyt ei meinannut löytyä jutunjuurta

- takana ehkä yksi tosi satuttava kommentti, jonka ystäväni on sanonut muutama kuukausi sitten. en voi tuolta kommentilta " puolustautua" loukkaamatta puolestani häntä, joten olen ajatellut, että jatketaan vain ystävyyttä ja aika parantaa haavat, mutta jotenkin yhteydenpito on sitten jäänyt vähäisemmäksi. Syynä voi olla sekin, että elämän ruuhkavuodet menossa molemmissa perheissä...

Oikeastaan ystävistä on vain yksi jäljellä - tai ehkä kaksi.

T: Pauliina

Ja ehkä myös Teija - tosin alan hiljalleen uskoa, ettei hän ollutkaan oikea ystävä. :(

EI olla oltu ainakaan 10 vuoteen yhteydessä

aikoinaan mun paras kaveri joka oli rikkinäisestä kodista ja lopulta sortui huumeporukoiden mukaan ja " katosi" ... joskus laittoi minulle lapsuuden kotiin joulukortin ja siinä tiedon että heillä on vauva... nyttemin törmäsin hänen äitiinsä (skitsofreenikko/alkkis) ja hän kertoili vaan miten kaverin lapsi on huostassa (ei mikään yllätys)... Harmittaa kun en voinut häntä auttaa... no ketään ei voi auttaa jos tämä itse ei halua muutosta elämään eikä itse edes yritä :(

Hei! Mä oon nyt menossa 8 luokalle ja mulla oli yks tosi hyvä kaveri 1luokasta asti ja tälle oon sitte kaiken aina kertonu ja vaikeina aikoina aina hän on tukenu. No sitte 6luokan lopussa alko olla jo sellasta erkaantumisen merkkejä kun tuli jotenki aika helposti riitaa ja ei jotenkaa oltu enää niin läheisiä. Sitten kun mentiin 7 luokalle kaikki oli hyvin erilaista ja no jatku tämä sama erkaantuminen ihanku mun ote olis hänestä irtoomassa, sitten suunnilleen seiskan puolessa välissä tää kaveri löys uusia kavereita niin kuin myös mä en aatellu sitä sen ihmeempänä juttuna silloin vielä mut sit se mun kaveri alko olee niiden kanssa tosi paljon ja mä jäin ihan yksin joo olihan mulla ne muut kaverit mut ei ne ollu sellasia hyviä ystäviä kuin tää joka oli ollu mun paras ystävä niin kauan ja sillon mua harmitti niin paljon saatoin vaa itkee koko päivän kotona ja yritin selittää sille ystävälleni miltä musta tuntuu niin tää vastas vaan siihen mun pitkään viestiin että oke tai jaa ei niiku mitään muuta noteeranu ja sitten alko vaan ärsyttää ja harmittaa enemmän ja sit loppujen lopuks ei ollu enää päiviä millon oltais nähty sen jälkeen en oo ollu niiku sen kanssa vapaa-ajalla oon kyllä yrittäny pyytää että voisko hän olla niin vastaa vaa emt tai kattoo nyt tai oon muidenkaa niikun voikin arvata niin niiden uusien hyvien kavereidenkaa sit lopetin senki en enää kysyny voiko olla sit lähettelin vaan jotain viestejä mut sit en enää jutellu niin usein nähtiin vaan koulussa kun oltiin samalla luokalla ja ne toiset tytöt eri luokalla ja meiän luokka on tosi pieni tyttöjäkin vaan 4 ja ne kaks muuta tyttöö oli parhaita kavereita ja aina mitä paritehtäviä oli nii ne oli parit ja mun piti sitte olla tän mun ystäväni kanssa ja tuntu että ei hän enää tarvinnu mua mihinkään muuhun kun koulussa niihin paritehtäviin niihin enää kelpasin muuten kaikki välitunnit kirmasi niiden uusien kavereiden luo mä sitte jäin yksin tai yritin hakeutua niiden kamujen luo joihin olin yrittäny tutustua ja aina yks koulupäivä oli hirvee mulla oli niin paha olla kerroin sille mun ystävälle siitä niin taas samat vastaukset kun sillon aiemmin tuntu et mulla ei ollu ketään enää no sitte meille tuli iso riita ja ei oltu kouluskaan puheväleis ja kerran aloin huutaa ihan päin naamaa tunnilla en yhtään ajatellu annoin vaa tulla ja jouduinki luokasta ulos ja sitten kyllä hävetti. Sitten kun oltiin oltu yks kuukaus riidoissa niin tuntui sekin niin pahalta joten yritin pyytää anteeks ja et oltais sovittu vaikka tää mun ystävä on mua alkanu haukkua ja mollaamaan ja muuten vaan tosi ilkeeks no sitten tuntu hetken hyvältä et oltiin sovittu niin silti kun palasin siihen todellisuuteen että ei se oo mikskään muuttunu se tilanne niin sitten en enää tienny mitä tehä ja sen jälkeen oon yrittäny suhtautua niihin sen uusiin ystäviin vähän ystävällisemmin kun tunsin niitä kohtaan vihaa kun ne olivat mun parhaan ystävän vieny mulle hän oli niin tärkee vähän ku sisko rakastin sitä tosi paljon sitten se vaan häipyy ja muuttuu ilkeeks enkä ite ymmärrä mitä mä oon tehny ja kaikki tuntu olevan pilalla mut sitte tutustuinki paremmin niihin ystäviin joihin aikasemmin sanoin turvautuneen että ei tarvinnu yksin olla niistä sitte nyt on tullu tosi tärkeitä mut ei niin tärkeitä kun tästä mun entisestä parhaasta ystävästä mutta silti aina haluisin mennä hänelle juttelemaan ja nähdä ja jotain en tiedä miks enää ei rupee itkettää ku häntä ajattelen ja että oon hänet menettäny mutta luulin et olin päässy yli mut aina uskottelen jotenki et se olis muuttunu vaikka tiiän et ei oo sillä on muutenki sellasia kavereita suunnilleen kaikki jotka polttaa ja en tiiä polttaako itekki jo ja mä oon niin vastaan niitä tupakoitsijoita en tiiä enkö mä sitte ookkaa päässy hänestä yli vai mitä tää tämmönen on?

Stiina