Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Väsymys, uupumus,stressi

Vierailija
21.10.2008 |

Olen nyt jo niin uupunut. Vaikka syksy on vasta aluillaan niin tunnen jo erittäin kovaa sekä fyysistä että henkistä väsymystä.

Kun työpäiväni alkaa herätykseen klo. 6.00 niin tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, niin paljon etoo!

Hoitolapsista ensimmäinen tulee klo.6.30 , sitten alan herättelemään omia lapsiani kouluun, teen aamupalaa, syötän, siivoan jäljet, vaihdan vaippaa, puen ulkovaatteet päälle kahdelle 1-vuotiaalle ja samalla "hoputan" 5 sekä 3 vuotiaita pukemaan itseään.

Ollaan ulkona, pikkuiset hoitolapset itkee, toinen itkee eroahdistustaan vanhempiinsa, toinen sitä kun annan niin paljon huomiota ikävöijälle.

Ulkoilu on joka päivä samanlaista itkua, sylittelyä , rauhottelua jne... ja isommat onneksi osaavat leikkiä keskenään... minulta eivät kyllä saa mitään seuraa, niin kiinni olen pienessä ikövöijässä.

Tulemme sisälle, itku jatkuu... riisun, alan tehdä ruokaa( ainakin 2 eri laatua allergioiden ja eettisten toiveiden mukaan) kantaen samalla toista itkijää ja vahtien toista pientä jokapaikan räplääjää... isommat menevät leikkimään omaan rauhaansa mihin itku ei niin kuulu. Ovat ahdistuneita kun pikkuinen vaan itkee.

Ruokailu menee yleensä hyvin, toinen pienistä syö itse, toista syötän...pöydässä kerkiän juttelemaan isompien kanssa. Kun ruokailu on ohi , siivoan taas jäljet, pesen taas tarkkaan paikat ettei allerginen lapsi saa mitään kiellettyä. Potatan, eikä se onnistu yleensä mutta minkäs teet kun se on vanhempien toive.

Vaihdan vaipat, pesen pikkuiset ruoan sotkusta, puen päälle ja vien piénet ulos nukkumaan...eivät osaa nukkua sisällä. Isommat alkavat tehdä omia hommiaan, joko leikkimään tai piirtämään, maalaamaan jne...

Kun pienet nukkuvat , keitän itselleni kahvin ja yritän hetken relata , mutta silloin viimeistään pystyn antamaan aikaani isommille, jonka he käyttävät kyllä hyväkseen, eli taukoni on tasan sen 5 minuuttia mikä menee kahvia juodessa.

KUn olen touhunnut isompien kanssa, alkaa lähestyä välipala-aika, teen taas 2-3 erilaista välipalaa, pikkuiset herää, syötän , vaihdan vaippaa ja yritän taas kaikin keinoin helpottaa pientä ikövöijää, joka ei rauhoitu kuin hetkiksi. Ei auta syli, ei laulu, eikä oikein mikään. Lapsi vain itkee ja hokee äittää.

Kello 13 -14 tulee myös ensimmäinen oma koululaiseni kotiin, sitten toinen ja hoitolapsista ensimmäinen lähtee kotiin n. klo.15. Hän on se itkijä. Tilanne rauhottuu huomattavasti. Autan omiani kotiläksyissä, kuuntelen koulupäivän ilot ja surut, samalla kuuntelen isoja hoidokkejani koska näillä on pajon asiaa minulle kun itkijä on vihdoin lähtenyt ja kotonamme hiljaista...

Taas potatusta ( ei onnistu) vaipanvaihtoa, pukemista ja ulkoilua... kello alkaa olla 16 ja yksi hoidokki lähtee... ulkoilu jatkuu tai jos on huono ilma tms, olemme loppuajan sisällä. Viimeinen hoitolapsi lähtee klo.18 ja minun työpäiväni jatkuu vielä paikkojen siivouksella. Ruokaa laitan vielä illaksi, kyselen kokeisiin, autan harrastuksissa ja olen ´muutenkin äiti. Iltaan asti, kunnes iltapalat on syöty, siivottu ja lapset hoputettu nukkumaan.

Kello on paljon, oma mies kotiutunut , hän auttaa iltatoimissa, mutta on itsekin ihan poikki ... Syömme oman iltapalamme, jaamme päivämme kokemukset , silmät puolitangossa jaksamme halata toisiamme ja kuunnella jos toisella on jotain sydämmellä.

KUn vihdoin pääsee nukkumaan, on niin kaikkensa antanut olo, ei voimia enään ollenkaan ja mielessä jo seuraava aamu. Pieni toive siitä että huominen olisi helpompi... mutta näin se vaan toistuu päivästä toiseen.

MIetin miten pitkään tätä jaksan, miten pitkään kestän ennenkuin tulee pahempi stressi.

Muita töitä ei ole,,, olen kysellyt... eikä mahdollisuutta jäädä pois töistäkään. Tietty sairasloma mutta sitten kun se on ohi niin kaikki alkaa alusta... Eli pakko jaksaa vaan.

Kiitos jos luit... kiitos jos annat jonkun vinkin jaksamiseen.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten olisi työ lastenhoitajana päiväkodissa? Olet kuitenkin kokenut ja tuolla alalla aina löytyy töitä. Saisit viettää lasten kanssa 8-16 ja tulla kotiin lepäämään.

Vierailija
2/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sitten olisi paikkakunnan vaihto edessä. Ei ole pk.ssa paikkoja avoinna hoitajille, ei myöskään lapsille ( on niin täynnä).

Tämä päivä on ollut outo... olen istunu koneella jo yht. tunnin eli enemmän kuin yleensä monen päivän aikana :) ja tämä on ihan rentouttavaa touhua.

Arvaattekin että meillä sairastetaan ja sillä minulla on aikaa koneelle.

Koulutukseltani olen lastenhoitaja joten sillä alalla pysyminen tuntuisi luontevimmalta, mutta tätä pph.n hommaa en taida pitkään enään jaksaa :(((

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että et ole minun lasteni hoitaja. Pakostahan tuo väsymyksesi heijastuu lapsiinkin.



Tsemppiä ja yritä nyt keskustella tuon itkijäperheen kanssa, etteä tilanne ei ole paras mahdollinen kenenkään kannalta. Ehkäpä heillä kuitenkin on mahdollista järjestää pienelle toisenlainen hoitomuoto, jos kuulevat kuinka paljon itkee.



Voimia!

Vierailija
4/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia tarvitaan.

Jos olenkin lapsesi hoitaja, voit olla huoletta. Hoidan lapsesi hyvin niinkuin jo kerroinkin. Koen sen pahimman väsymyksen ja uupumuksen illalla, kun en ole enää töissä.

Sekin tässä on ettei voi kenelläkään oikein puhua tästä pahasta olostaan kun vaitiolovelvollisuus estää. Siksi kai kirjoitinkin tästä tänne.

Mutta niin siis kyllä toiset lapset näyttävät minusta pitävän, halaavat ja tahtovat leikkimään eikä kukaan ole sanonu vanhemmilleen ( tai näyttänyt) ettei haluaisi meille tulla. Siitä voin päätellä vielä tekeväni työni hyvin :)

Vierailija
5/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota opintovapaata ja opiskele esim-

lähioitajaksi-esim. oppisopimuksella

työllisyys tosi hyvä tällä etkellä ja itsetuntosi nousee tutkinnon mukana

Vierailija
6/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

koululaisten loma-ajoiksi. Kaikki ovat kuulemma toimineet nuorina hoitajina niin, että ovat itsekin lomailleet, kun koululaisilla on lomaa, eli melko paljon. Syysloma katkaisee mukavasti syksyn, siihen kunnollinen joululoma, keväällä viikon hiihtoloma ja riittävä pääsiäisloma, kesällä tietenkin kuukauden kesäloma. Näin yhtenäiset työputket eivät tule liian pitkiksi, ja aina jaksaa tsempata töissä kun tietää, että x viikon päästä on taas kunnon loma.



Ennenhän tämä järjestyi mukavasti ylityövapailla, mutta nykyään meillä pitää järjestää lomat lomarahavapailla ja palkattomilla. Taloudellisesti tulee takkiin, mutta jaksaminen on aivan toista luokkaa sekä hoitolasten että omien kanssa.



t: toinen pph

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vaikka alkaisit opiskella, että saisit joskus jotain muuta työtä?! Eihän tuosta mitään tule, jos olet ihan lopussa ja eläkeikään saakka pitäisi jaksaa tuota samaa. Rankalta kyllä kuulostaa. Voimia!

Vierailija
8/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

alanvaihto voisi olla hyvä idea. Opiskelun kautta toiselle alalle. Pitää vain tietää mikä ala kiinnostaisi ja missä on töitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitään vinkkejä ei ole antaa. Teet arvokasta työtä, saat kaiken myötätuntoni ja sympatiani!

Vierailija
10/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin vain, mahdatko vielä jaksaa oikeasti lohdutella sitä ikävöijää kun muutenkin olet noin loppu. Itselläni nimittäin on samanlainen ikävöijä itkijä lapsi ja ainamurehdin jaksaako hoitaja silti olla lapselleni ystävällinen ym. Vai menettääkö hermonsa kun toisten silmä välttää. Voisitko päästä eroon siitä itkijästä, niin vähän helpottaisi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä oikeasti lohdutan lasta. En ole menettänyt hermojan kertaakaan. En voisi, sillä tunnen väsymyksestäni huolimatta todellista ymmärrystä lasta kohtaan. Hän on niin pieni ettei todellakaan itke huvikseen. Voin vain kuvitella miten ikävä tällä on.

Työpäivän jaksan , teen työni hyvin ja se on minulle tärkeää, mutta illalla kun lapset lähtevät , annan jotenkin väsymykselleni vallan. En pura sitä edes omiin lapsiini... se kun ei ole lasten vika. Ei hoito,-eikä omien.

Rakastan lapsia, ja silläkin olen niin ristiriitaisissa tunnelmissa , koska olen näin uupunut.

Kiitos kommentoijille.

Kunpa vain saisi vähän puhtia ja voimia arkeen...