Haitat sektion jälkeen?
Asia ei oikeastaan enää ole ajankohtainen minulle, mutta tulipahan mieleeni kysäistä kuinka yleistä sektioiden jälkeen on:
1) Saitko " spinaalipäänsäryn" vai mikä sen hienompi nimi on , johon tarvitaan veripaikka? Eli et voinut kuin maata, päänsärky oli aivan karmaiseva pystyssä ollessa ennen veripaikan saamista? Itse luin, että sen saa 1 200:sta ja olin ainakin siinä joukossa (:
2) Kuinka usein leikkauksen jälkeen tulee ilman kertymistä mahaan? Se oli tuon päänsäryn lisäksi oikeastaan karsein asia sektiossa ja karjuinkin ihan sikana osastolla. Maha laski jo suht pieneksi tuplien sektion jälkeen, kunnes täyttyi ilmalla suuremmaksi kuin vauvojen ollessa mahassa!
3) Saitko verta ja mikä oli hb? Minulla noin 90, en lopulta ottanut verta.
Toki oli vaikea nousta muutenkin sängystä, kääntyä, haavaa kiristi ja tuntui kuin taju lähtisi. Itselläni takana käynnistyksestä siirto kiireelliseen sektioon (keskoskaksoset) joitakin vuosia sitten. Olen vaan joskus pähkäillyt, olisiko nämä kaikki hankaluudet tulleet, jos en olisi ensiksi ollut käynnistyksessä ja kaikki meni sekaisin.
Kommentit (10)
Mulla on kolme sektiota takana, neljäs kohta edessä. Eka sektio oli hätäsektio, ponnistusvaiheessa tehty, siitä toivuin hitaasti, olin kuin jyrän alle jäänyt! Olo oli todella tuskainen pitkään ja liikkuminen vaikeaa. Toinen sektio oli sovittu ja muutoin toivuin hyvin siitä mutta spinaalipuudutus ei meinannut poistua pois, olin 4 tuntia sektion jälkeen kuin halvaantunut, puudutus jo lähti pois mutta palasi täysin takaisin heräämössä.
Kolmas oli kiireellinen sektio ja toivuin suht nopeaan. Tosin haava tulehtui kotona joten sen kanssa puljasin pitkään, mutta onneksi parani kuitenkin suhteellisen hyvin, tosin arpi jäi hirmu rumaksi :(.
Kaikkien kanssa olen kyllä kärsinyt siitä että maha on ollut kirjaimellisesti täynnä ilmaa, todella ikävän tuntuista, kuin veitsellä joku pyörittelis mahaa muutaman päivän.
Mutta sinänsä toivuin parhaiten sovitusta sektiosta! Eli ehkä toipuminen siitä voipi olla helpoin kun alla ei ole " synnytystä" ? Tai sitten vain sattui niin käymään..
Raskaus ei kohdallani ole enää ajankohtainen asia ja tässä sektioasiassakin aika on jo osittain kullannut muistot, mutta tulipahan mieleeni. Varmasti on kyse vähän huonosta tuuristakin. Kyllähän sitä pahemminkin olisi voinut mennä (meilläkin isoin huoli silloin oli, selviävätkö lapset). Ei tuollaiset pahat repeämisetkään miltään mukavilta kuullosta, niin pitkäaikaisia ongelmia. Ehkä kaikki on usein tapauskohtaistakin, vaikea sanoa.
Tuosta vapinastakaan en tiennyt kuin paljon synnytyksen jälkeen, että se " kuuluu asiaan" , itse luulin aikanani, että olin niin hermona lapsien selviämisestä, että se horkka iski päälle, mutta enpä sitten hullu ollutkaan.
Hoitajat vakuuttelivat, että leikkaukset sujuisivat paljon paremmin, jos tuohon ilmaongelmaan keksittäisiin ratkaisu. Minulla sitä oli vielä noin pari viikkoa synnytyksestä ja hain aina osastolta lisää " hevoskuuria" .
a) en saanut tuollaita
b) en ole kuullutkaan ilmasta mahassa. Eli kohdallani on kai ollut tuuria kun en muista vastaavasta tunteesta. Ihan " normaalin litteä" maha ollut ilman kipuja leikkauksen jälkeiset päivät. Minun mahaani hoitajat kävivät aina painelemassa että onko kohtu jo supistunut ja se oli oikeastaan ainoa kovan kivun aiheuttaja ekat päivät.
c) hb laski ekassa sektiossa alle 90. En muista enää tarkkaan. Verta anneettiin useampi pussi. Ja toivuin muutenkin todella hitaasti ja huonosti. Tokkurassa pitkään liiallisten lääkeiden takia. Haava pitkään kipeä liikkuessa eli muutaman kuukauden. Se ei joustanut ja en päässyt kyykkyyn/kumartumaan niin pitkään aikaan. Kiinnikkeitä oli muodostunut valtavasti, todettiin seuraavassa sektiossa jonka yhteydessä ne poistettiin. Toinen sektio kuitenkin onnistui " täydellisesti" ja olin kivuton ja täysin liikuntakykyinen jo seuraavana aamuna. Särkylääketablettejakaan en käyttänyt kuin 5vrk sektiosta. Vaikka kummatkin tehty samalla lailla suunnitellusti... Eli onnella on osansa tuossa touhussa. Samoin varmaan lääkärin leikkaustyylillä :/
Tuo tehtiin nukutuksessa ja toinen leikataan nyt (toivottavasti) sovitusti.
Spinaalipäänsäryn sain joskus selkäydinpunktion jälkeen ja olo oli aivan järkky viisi päivää. Vessaankin jotui menemään kontaten kun pää ei kestänyt seisomista =). Tuuria saa vissiin olla että tuon itsellensä saa, uskon että kun anestesialääkäri puudutteen pistää niin ongelmia ei tule. Mulla kun sohi näytettä osaston apulaislääkäri useempaan kertaan joten ei ihme että jäi reikiä =). Eli hyvillä mielillä annan puudutteen pistää.
Ilmaa oli tuon ekan sektion jälkeen mahassa ihan kohtuullisesti. Vaivasta en ollut aikaisemmin kuullut mitään, mutta sain kyllä selville omakohtaisesti =). Itselläni oli kylkikaaren alla pistävä kipu monta päivää, pelkäsin jo että keuhkoissa on vikaa...
Hb tippui 112, mutta en saanut verta. Eikä myöskään rautatabletteja =)
Kyllä varmaan tuuria on ollut, että spinaalipäänsäryn saa. Minulla olikin harjoittelija, kunnes todettiin ettei kauempaa voi kiusata ja haettiin anestesialääkäri. Kunpa olisi tiennyt, että kyse on harjottelijasta. Selkäydinpunktio tehty myös joskus neurologisella ja siitä ei tullut mitään, taisi olla taitava lääkäri. Oli se kyllä melkoinen päänsärky.
Tsemppiä teille sektioon meneville! Hyvää tuuria matkaan!
että mulla ei tullut mitään noista oireista eikä muitakaan sektion jälkeen. Ei päänsärkyä, ei ilmaa vatsassa, ei haavatulehdusta eikä mitään muutakaan. Olin henkisesti varautunut, että toipuminen voi kestää kauan, mutta yllätyksekseni kaikki meni aivan käsittämättömän hyvin. Pahin kipu oli keskitason kuukautiskivun luokkaa, eli ei paha. Joskus on nipsaissut vähän vatsassa (kiinnikeetkö?), mutta muuten olen ihmetellyt saattoiko sektio olla noin helppo. Lääkärit tosin sanoivat, että sektiossani kaikki meni aivan napakymppiin eli täydellisen hyvin, se varmaan selittää osaltaan tuota kokemustani. Minulla oli siis suunniteltu sektio ja lisäksi eml-luokassa eli olin itse valinnut sekä leikkaavan lääkärin että anestesialääkärin, jotka tiesin huippuhyviksi. En voisi olla tyytyväisempi sektiooni. Toivottavasti mahdollisimman moni saisi yhtä hienon kokemuksen ja mahdollisimman vähän haittoja tai sivuvaikutuksia sektion jälkeen!
Ja sain myös hartiapistoksen. Joku täällä kertoi tietää, että se johtuu siitä että on ilmaa vatsaontelossa, mikä heijastaa kivun hartiaan. Toiseen olkapäähän pisti päivän ajan todella kipeästi, ei tehnyt mieli liikkua (vaikka liikkuminen auttaa ilman poistumiseen). Ilmavaivojakin oli kiitettävästi. Sitä en tiedä miten ilma sieltä vatsaontelosta poistuu...
Hemoglobiini on ollut sektioiden jälkeen muistaakseni hiukan alle 90, mutta en ole saanut lisäverta enkä ole ollut kovin heikossa kunnossa. Sairaalassa sain jo rautatabletteja ja kotona jatkoin. Tällä kertaa varaan Kräuterblutsaftia kotiin, se nostaa hempan nopeasti.
Toisen sektion jälkeen haava tulehtui kun pääsin kotiin ja jouduin uudelleen napsimaan kipulääkkeitä, vaikken enää kolmantena päivänä niitä edes tarvinnut. Tupla-antibiooteilla tulehdus onneksi alkoi nopeasti parantua.
Kaikenkaikkiaan olen toipunut sektioista nopeasti. Ensimmäinen oli kiireellinen sektio käynnistyksen jälkeen, ja ainoa ero oli oikeastaan siinä että olin väsyneempi 12 tunnin synnytysyrityksen jälkeen (yöllä, vauva leikattiin ulos aamulla). Toisella kerralla kipulääkityskin osui nappiin, kun sain itse annosteltavan kipupumpun. Ensimmäisellä kerralla olin aika pöllyssä, kun pumppu syötti kipulääkettä tasaisin väliajoin. Mutta parempi niinkin kuin se, että olisin saanut kipupiikkiä kankkuun pyytäessäni. Ei ollut kipuja asentoa vaihtaessani kun sain lääkettä aina sopivasti. Eli ihan hyviä kokemuksia, toivottavasti kolmas kertakin sujuu hyvin.
olipa mielenkiintoista lukea että tuollainen ilma voisi heijastaa kipua. En ole ennen kuullut siitä. Ja sitä lukiessani muistin yhtäkkiä ekasta sektiostani että minulla oli hiukan vastaavan lainen kipu. Noin puolivuorokautta oli toinen hartia ja lähinnä etupuolelta, kuin rintalastasta todella kipeä. Kuin sydärin olisi saanut, jos yritti liikkua vähänkin, tai edes hengittää syvää niin että rintalasta olisi pullistunut. Joku huonosti suomea puhuva lääkärikin kävi katsomassa ja ihmettelemässä mua sen vuoksi. Mutta eipä sanonut mitään siihen. Kipulääkitystä vaan lisättiin. Ja olin entistä enemmän huumetokkurassa (mulla oli kipupumppu). Sen kipupumppu kokemuksen jälkeen päätin että mulle ei enää ikinä tuollaista lääkitystä. Silmät ei edes pysyny auki sen takia. Morfiinit ei minusta sopinu mulle. Joten seuraavassa sektiossa mulle ei laitettu kipupumppua, eikä lihaksiin pistettäviä kipulääkkeitä, vaan ainoastaan tabletteja(burana+panadol) suostuin syömään (parin tunnin välein aluksi sitten harventaen 4tbl/pv)). Ja ne ei vaikuttaneet aivoihin lamaavasti, kuten kipupumppu. Vaan olo oli selvä ja hyvä.
Sairaanhoitajaystäväni minulle kertoi, että tuo kipu on tavallinen sellaisissa toimenpiteissä, joissa vatsaonteloon pumpataa hiilidioksidia (sappikivitähystykset muistaakseni). Ja joku täällä tiesi kertoa että se johtuu ylipäänsä siitä, että vatsaontelossa on jotain ylimääräistä. Esimerkiksi kohdun ulkopuolinen raskaus saattaa oireilla hartiapistoksena jos vatsaonteloon valuu verta. Kipu oli kyllä todella ikävä - juuri sellainen ettei edes tehnyt meli vetää kunnolla henkeä. Säädin vain sängyn mahdollisimman makuuasentoon ja makasin liikkumatta selälläni.
Kipupumppu oli toisella kertaa minulle mahtava juttu, kun sain itse säädellä napista painamalla koska lääkettä tulee. Ensimmäisellä kerralla pumppu syötti lääkettä automaattisesti, ja sitä tuli tosiaan liikaa. En ottanut toisen sektion jälkeen lääkettä pumpusta kuin alle 10 kertaa, aina kun piti vaihtaa asentoa. Vaikutti heti eikä saanut päätä ihan sekaisin. Mutta toisilla nuo morfiinijohdannaiset kai vaikuttavat erilailla, minulle sopi tuo lääkitys (Oxanest) oikein hyvin. Sekin näköjään (lunttasin netistä) erittyy äidinmaitoon, mutta onneksi vauvan saamat maitoannokset ovat vielä vain tippoja ensimmäisenä päivänä, ja kun itse tosiaan pystyy säätelemään lääkkeen ottamista minimiin, niin sivuvaikutuksen vauvaan ovat mahdollisimman pienet.
hankaluudet osuivat kohdallesi. En saanut minkäänlaisia sivuoireita spinaalipuudutuksesta, en päänsärkyä enkä myöskään sitä hillitöntä horkkaa joka on todella yleinen kutinan ohella. Ilmaakaan en muista kertyneen vatsaani ja hb:kin oli 114 muistaakseni joten ei ollut veren tarvettakaan. Muutenkin toipuminen sujui todella hyvin eikä tullut haavatulehdusta eikä muitakaan komplikaatioita. Joskus vaan tulee näitä ikäviäkin jälkimaininkeja ja toden totta ne harmittavat pitkään jälkikäteenkin. Mulla repesi koko alapää esikoisen synnytyksessä josta johtuen kärsin loppuikäni inkontinenssista, siis ulostepuolella. Sen kokeneena en kyllä ihan pienistä vastoinkäymisistä edes hätkähdä enää. Jos joskus vielä lapsia saat / haluat, toivon että seuraava synnytyskokemus olisi positiivisempi ja välttyisit näiltä ikäviltä jälkiongelmilta.