Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö lasten 3v ja 5v pystyä leikkimään keskenään?
30.08.2007 |
On nyt muutama kuukausi oltu kotosalla kun jäin työttömäksi. Alussa riitti kun luki muutaman kirjan, askarreltiin tai mietittiin mitä lapset leikkii seuraavaksi. Nyt tappelevat koko ajan, leikkiminen on sitä, että vetävät hyllystä tavarat alas ja heittelevät niitä. Pelkästään ruuan laittaminen on nykyisin työlästä sillä tappelu yltyy ja sillä aikaa lapset repii esim kirjoista sivuja tms. Huomaan yhä uudestaan istuvani nukkekodin edessä ja järjesteleväni leikkejä, koska lapset eivät keskenään enää osaa edes huonekaluja taloon laittaa. Itse olen henkisesti väsynyt ja haluaisin edes vessassa käydä yksin, mutta lapset eivät sitä kestä.
Kommentit (11)
(jossa ei ole kuin seurakunnan kerhot) kaikki tietävät kaikkien asiat ja jos he olisivat tienneet, että lapset ovat osa-aikaisessa päivähoidossa vaikka olen työtön niin varmaan ei edes lähikaupassa olisi minulle ruokaa myyty. Lapsenihan veisivät jonkun toisen paikat päiväkodissa (niin siinä kylän ainokaisessa). Ja kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat työpaikat tiedetään - koulutustani vastaavaa työtä ei löydy ihan heti. Voisin tietysti perustaa oman yrityksen, mutta joutuisin matkustamaan lähimpään kaupunkiin aika usein sitten asiakkaiden perässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikös jo tuossa iässä pitäis olla jo vähän järkeä päässä..? vai kestääkö tämä meidänkin tilanne niin kauan..? Jaksamisia sulle ja kaikki sympatiat!
Omat poikani 2 ja 4, ja ongelmia tulee vasta, jos koko päivä könötetään kotona, eikä tehdä mitään vauhdikasta.
Leikit sujuvat nykyisin todella hyvin; ovat löytäneet yhteiset mielenkiinnon aiheet, kuten kotileikki: nuorempi haluaa olla vauva ja vanhempi äiti ja minä siinä häärin välillä mummona joukossa :)
Tosin ihan auvoista ei meidänkään elo ole; tappeluita riittää ja välillä on päiviä, ettei mikään suju.
Kannattaa yrittää kannustaa isompaa opettamaan pienempää tekemään jotain (suht helppoa). Silloin isompi kokee itsensä tärkeäksi ja pienempikin on tyytyväinen kun oppii uusia asioita. Meillä esim. isompi opettää pienempää piirtämään tikku-ukkoja, rakentamaan hiekkakakkuja, siivoamaan huonettaan jne.
Jaksamista sinulle!
välillä ihan kivatkibn leikitkin kyllä, mutta älytöntä matsia koko ajan---
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat niin eriluonteisia, esikoinen haluaa leikkiä rauhassa ja rakennella ja kuopus tykkää riehumisesta ja rakennelmien pommittamisesta tennispalloilla. Yleensä pojat leikkii kumpikin omassa huoneessaan kun ollaan kotosalla, yhdessä touhuavat vain kun minä olen mukana hommissa.
En oikein ymmärrä, miksi sinun pitäisi järjestää niitä huonekaluja sinne nukketaloon. Se voi olla heidän leikkiään, että he neuvottelevat, miten ne huonekalut ovat. Tai sitten he eivät yksinkertaisesti halua niitä huonekaluja sinne taloon.
Minä annan lasten puuhata omiaan. Meillä ei ole nukketaloa, mutta jos olisi, niin olisin heidän antanut vaikka tyhjentää sen talon, jos olisivat halunneet. Se on heidän leikkiään. Ainoa olisi, että illalla sitten kootaan kaikki yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lähes samanikäiset kaipaavat jo enempi kaveriseuraa ja leikkivät yhdessä jos mukana muita lapsia. Keskenään eivät oikein leiki, koska ovat eriluonteisia.
Eli eivät pysty, halua tai jaksa keskenään nukkekotia järjestellä.
Seurakunnan kerhoon yritin lapsukaiset laittaa, mutta isompi ei halunnut. Kertakaikkisesti kieltäytyi ajatuksesta ja nuorempi otti sitten mallia.
ap
Vierailija:
Kyllähän he voivat leikkiä keskenään, mutta eivät ehkä leikkejä, mitä sinä haluat.En oikein ymmärrä, miksi sinun pitäisi järjestää niitä huonekaluja sinne nukketaloon. Se voi olla heidän leikkiään, että he neuvottelevat, miten ne huonekalut ovat. Tai sitten he eivät yksinkertaisesti halua niitä huonekaluja sinne taloon.
Minä annan lasten puuhata omiaan. Meillä ei ole nukketaloa, mutta jos olisi, niin olisin heidän antanut vaikka tyhjentää sen talon, jos olisivat halunneet. Se on heidän leikkiään. Ainoa olisi, että illalla sitten kootaan kaikki yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa, että lapset ovat joko hämillään tai turhautuneita muuttuneesta tilanteesta. Vai ymmärsinkö oikein, että he ovat jääneet päivähoidosta pois vasta muutama kuukausi sitten työttömyytesi myötä? Ehkä heillä on ikävä hoitokavereita ja siellä tutuksi tulleita rutiineja? Ja ehkä he aistivat senkin, että itse olet väsynyt ja/tai turhautunut nykytilanteeseen?
Kyllähän kaikki sisarukset varmaan jonkin verran taistelevat, jotkut enempi ja jotkut vähempi. Ainainen nahistelu on kuitenkin kurjaa sekä lapsille että vanhemmille :-/ Yleensä kyse on huomionkipeydestä, joka korjaantuu vain kuvailemallasi tavalla: äidin/isän pitää olla leikeissä läsnä jatkuvasti niitä ohjailemassa. Noin pienten lasten saattaa myös olla oikeasti välillä vaikea keksiä järkevää tekemistä itse, sikäli on ihan luonnollista, jos apuasi tarvitaan. Mutta kyllä moni 3-5-vuotias pystyy sentään hetkittäin leikkimään ihan sopuisastikin sisarensa kanssa ilman, että leikkeihin pitää heti olla puuttumassa. Siksi mietin, olisiko taustalla tosiaan hämmennytsä/turhautumista/väsymystä tai jotain muuta uudenlaiseen tilanteeseen liittyvää.
Onko teillä puistoja tai avoimia päiväkoteja lähistöllä? Tai jotain kerhoa, johon lapset voisivat mennä? Ihanteellisin tilanne sisaruksille saattaisi olla oma kerhopäivä molemmille, esim. 3-vuotias kerran viikossa omaan ja 5-vuotias 2 kertaa viikossa toiseen kerhoon 2-3 tunniksi kerrallaan. Siellä he ehtisivät leikkiä ikäistensä lasten kanssa ja ehkä sen jälkeen yhteisetkin leikit taas sujuisivat paremmin...? Etenkin kun kerhokerran aikana aina toinen vuorollaan saisi äidin jakamatonta huomiota :)
Tsemppiä! Olen ihan varma, että joku tie ulos tuosta on olemassa, kun vain löydät voimia uusien ideoiden löytämiseen. Vaihtelu ainakin virkistää kaikkia, eli jos kerhoja tms. ei ole, kokeilkaa tehdä yhdessä viikkorytmi: pieniä retkiä, askartelua, ulkoleikkejä, kokkailua yms. eri päivinä koko porukalla. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan ;)
Olitkin ehtinyt välissä kirjoittaa, että kerhoilusta ei tullut mitään. Oliko kieltäytyminen reaktio ehdotukseesi vai kokeiliko 5v kerhoa ensin? Minusta tuonikäisen olisi hyvä jo edes pari kuukautta kokeilla esim. kerhoilua ennen kuin on varaa kieltäytyä. Eihän lapsi voi kieltäytyä päivähoidostakaan, jos vanhemmat on töissä. Tai koulusta parin vuoden päästä... Kerho saattaisi yllättää esikoisenne positiivisesti, mikäli suinkin saisit hänet tutustumaan siihen kunnolla. Ja sittenhän taas 3v matkisi varmasti perässä ;) Ja jos yrität työllistyä mahd. pian uudestaan, voisithan miettiä osa-aikaista päivähoitoakin yhtenä vaihtoehtona...? Silloin lapsilla olisi edes vähän aikaa kaveriseuraa ja kodin ulkopuolista tekemistä ja sinulla aikaa etsiä töitä tai vaikkapa kouluttautua.
Lapset on erilaisia ja meillä lapsilla on myös isompi ikäero (1,5v ja 5v), siksi on vaikea antaa yleispäteviä vinkkejä. Meillä nuo leikkivät välillä molemmat itsekseen (tai pienempi minun kanssa ja esikoinen omia leikkejään), välillä sopuisasti yhdessä ja välillä toki menen sovittelijan tai ideoijan roolissa mukaan. Siksi on mahdotonta ajatella, että voisin asian vain antaa olla, jos yhtäkkiä en voisi edes vessassa käydä yksin ilman kolmatta maailmansotaa... Eli kärsivällisyyttä, luovuutta ja sitä tsemppiä vielä uudestaan!