Ihanaa, että on lapsilla suuret ikäerot

Musta on kiva kun on reilu 2 v ikäeroa. Ei tosin nyt, mutta uskoisin että muutaman vuoden päästä :)))

että esikoinen on jo 6 v. kun vauva keväällä syntyy. Hän pääsee osallistumaan hoitamiseen ja ymmärtää jo paljon. Odotan sitä aikaa, kun saadaan puuhailla vauvajuttuja yhdessä :)

En todellakaan kärsinyt yli viiden ja kymmenen vuoden ikäeroista edes lapsena. Kavereita oli muuallakin, isoveljet sit vei autoajeluille, leffaan ja muuta hauskaa! :)



Edelleenkään ikäerosta ei ole mitään haittaa näin aikuisena. Musta jopa tuntuu että olen aikuisempi kuin veljeni.. :/ :))

Hän tosin on se isoveli :)

En todellakaan kärsinyt yli viiden ja kymmenen vuoden ikäeroista edes lapsena. Kavereita oli muuallakin, isoveljet sit vei autoajeluille, leffaan ja muuta hauskaa! :)

Edelleenkään ikäerosta ei ole mitään haittaa näin aikuisena. Musta jopa tuntuu että olen aikuisempi kuin veljeni.. :/ :))

Minä ja mies ollaan niitä isojen ikäerojen viimeisiä ja päällimmäinen lapsuusmuisto on yksinäisyys, tappavan hiljainen koti ja vanhat vanhemmat. Siksi meille sopii paremmin tämä toinen vaihtoehto.

Esikoisella ja toisella on ikäeroa vajaat 6 vuotta, ja kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tulee vähintään 4,5 vuotta. Oman jaksamisen kanssa ei tule niinkään ongelmia kun on vain yksi vaippapeppu kerrallaan, ja jokainen lapsista saa rauhassa ainakin nelivuotiaaksi asti nukkua äiskän ja iskän välissä. Huonoja puolia tässä on se, että kun nuorin alkaa olla kiinnostunut esim. Muumimaailmasta, niin vanhinta ei sinne enää huvita lähteä. Kiinnostuksen kohteet ovat siis erilaisia. Mutta ovat nuo onneksi läheisiä toisilleen ja perhe voi hyvin.