Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias kiusattu ja kiusaaja. Miten toimisitte?
28.08.2007 |
Asumme taloyhtiössä jossa ei ole muita alle kouluikäisiä lapsia, kuin meidän lapsemme ja hänen ns. kaverinsa. Muuta pihaleikkiseuraa ei ole. Alkuun olin ilahtunut kun huomasin että lapsellemme löytyy samanikäistä leikkiseuraa talosta mutta ilo oli ennenaikainen.
Tuo tyttö kiusaa lastamme vähän väliä. Toimintamalli on sikäli hyvin erikoinen että toisina päivinä on kaveria ja heti jos saa muuta seuraa, alkaa irviminen ja lällättely. Tyylisesti, ' mä en oo sun kans enää IKINÄ,IKINÄ, IKINÄ' tai ' mulla on hienommat vaatteet lällällää' jne. Tämä tyttö kulkee omia teitään, ja hakee seuraa pitemmältäkin. Oma lapsemme ei saa mennä pihasta pitemmälle yksinään. Joitain kertoja on nyt käynyt niin että on lähtenyt ilman lupaa tämän tytön perään. Seuraus on ollut se, että jonkun toisten pihalla tämä tyttö on alkanut sitten kiusaamaan lastamme, saatuaan muuta seuraa.
Pitäisiköhän tuo tuttavuus kieltää kokonaan? Tuntuu että lapsemme on aina ihan siipi maassa kun pitää tuota tyttöä kaverinaan ja saa aina vaan p:aa niskaansa häneltä. Lisäksi tuon jatkuvan nälvimisen ja riitelyn jälkeen lapsemme on kotonakin surkeana.
Lapsen vanhemmat eivät edes tervehdi, menevät omia menojaan joten heidän kanssaa puhuminen tuskin tulee kyseeseen.
Kommentit (16)
Asiaa vaikeuttaa vielä se, että heillä on yksi yhteinen liikuntaharrastuskin. Eli joutuvat näkemään sielläkin toisiaan. Nyt lapselta on alkanut mennä maku siihen harrastukseenkin näiden jatkuvien riitojen takia.
Luultavasti lapsemme roikkuu tässä tytössä niin kovasti kun jotain seuraa kaipaisi vapaa-ajallekin ja vaihtoehdot on täälläpäin niin vähissä.
Olen yrittänyt sanoa, ettei jäisi kynnysmatoksi, ja ettei reilu kaveri kiusaa toisia. Ihmettelen että ovatko 4-5-vuotiaat jo niin kovia kiusaamaan kun meidän lapsemme ei tätä sanallista kiusaamista vielä oikein osaa. Hän sitten tarpeeksi suuttuessaan käy käsiksi, ja siitäkin olen yrittänyt sanoa, että lähde vaikka tilanteesta pois mutta älä käy tukkaan kiinni.
Hankalaa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saavat sopivan kannattajaryhmän ympärilleen niin jo alkaa tapahtua.
Ei sittenkään vaikka lapset toisiaan tapaisivatkin. Kahden kauppaa se tuttavuus aina on. mutta ikävää että lapsesi ei ole vielä löytänyt rakentavampaa seuraa. Sinuna kieltäisin tuon kaverin seuran joksikin aikaa.
olen siis jo kouluikäisen pojan äiti, mutta vastaavia tilanteita tulee vieläkin vastaan aika usein. Olen silloin - ensin jonkun aikaa katseltuani ja varmistuttuani mistä on kyse - yleensä kieltänyt lähtemästä tämän kaverin kanssa mihinkään oman valvovan silmäni alta tai kokonaan kieltänyt koko tuttavuuden. Mutta vain joksikin aikaa. lapset ovat vielä pieniä ja oppivat paljon lyhyessäkin ajassa: haluan antaa näillekin tilaisuuden uuteen yritykseen vähän ajan kuluttua, sillä hekin ovat voineet oppia pois tuommoisesta tavasta.
Kuullostaa ainakin minun korviini aika pahalta, että noi pieni saa kulkea itsekseen...eikö tyttö saa tarpeeksi huomiota vai mitä ihmettä? Voithan toki puhua itsekkin tytön kanssa ja kertoa, ettei tuollainen ole kivaa käytöstä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä sille voi, jos toinen tekee. Tuli mieleen, että ehkä kannattaisi kuitenkin puhua tytön vanhemmille. Heillä ei kenties ole aavistustakaan, miten heidän " hellantelttunsa" käyttäytyy. Nätisi voisi yrittää sanoa, että laittavat tyttönsä ojennukseen. Jos saan arvata, niin tytön kotona on ns. kulissit kunnossa, kaikki viimeisen päälle... ?Kaverillani on ihan samanlainen ongelma oman lapsensa kohdalla, naapurin nuorempi lapsi pompottaa.
Kaveria ei saa kiusata.
Meillä laitoin pojan arestiin koska kaveri lähti itkien kotiin. Kysyi saako mennä toiselle kaverille leikkiin. Vastaus oli ehdoton ei. Poika istui sisällä koko iltapäivän ja illan. Illalla tuli toinen kaveri hakeen leikkiin, niin poika sanoi ettei voinut nyt tulla pitää olla kotona.
Asiasta keskusteltiin ja selitettiin mitä saa tehdä ja mitä ei. Kavereita ei saa kohdella kaltoin kiusata jne...
Sitten keskustelin toisen osapuolen vanhempien kanssa asiasta ja tapahtumasta. Kaveri oli tullut kotiin ja sanonut että " lauri" oli tuhma ja käski mennä kotiin.
Tulimme siihen tulokseen että pojat kyllä viihtyvät yhdessä ja että erimielisyyksiä tulee. Unohtavat riidat nopeasti ja elämä hymyilee riidankin jälkeen, mutta lapset tarvitsevat ohjausta riitojen selvittämiseksi.
Kävi samalla selville että heillä toimitaan kutakuinkin samoin kuin meillä.
Kavereiden vanhemilla täytyy olla yhteys keskenään muuten juttu ei toimi.
Pojat juuri kuusi vuotta täyttäneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidan tullen saakin lapseni sitten rapaa niskaan ja tyttö syyttää lastamme kaikesta. Itse olen monesti ollut kuulomatkan päässä, ja selvästi nähnyt nämä tilanteet.
Kaitpa asiasta voisi tytön äidillekin yrittää puhua, mutta kun menee ohi niin ettei ole näkevinäänkään niin se ei ole ihan helppoa.
Tuota tyttöä itseään olen yrittänyt ohjata toimimaan oikein, mutta vielä se ei ole tuottanut mitään tulosta. Ehkä tosiaan vanhempiensakin puuttumista kaivattaisiin.
ap.
Vierailija:
Kuullostaa ainakin minun korviini aika pahalta, että noi pieni saa kulkea itsekseen...eikö tyttö saa tarpeeksi huomiota vai mitä ihmettä? Voithan toki puhua itsekkin tytön kanssa ja kertoa, ettei tuollainen ole kivaa käytöstä...
Osa tytöistä on jo hyvin pienenä sellaisia, että aina pitää olla syrjimässä jotakuta. Usein se on juuri tuollaista sanallista ilkeilyä, jota tehdään silloin kun luullaan ettei aikuiset kuule. Ikävää, ja tosi yleistä.
tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteet on aina uudet, viimeisintä muotia, tukka laitettu (kyllä, 5-vuotiaalla)viimeisen päälle, hienot harrastukset ym. Ja tyttö osaa todella näytellä aikuisten aikana, joten varmasti kotiväki uskookin että naapurin Milla on se hirviölapsia joka heidän herranterttuaan kiusaa.
t. ap.
Vierailija:
Minkä sille voi, jos toinen tekee. Tuli mieleen, että ehkä kannattaisi kuitenkin puhua tytön vanhemmille. Heillä ei kenties ole aavistustakaan, miten heidän " hellantelttunsa" käyttäytyy. Nätisi voisi yrittää sanoa, että laittavat tyttönsä ojennukseen. Jos saan arvata, niin tytön kotona on ns. kulissit kunnossa, kaikki viimeisen päälle... ?Kaverillani on ihan samanlainen ongelma oman lapsensa kohdalla, naapurin nuorempi lapsi pompottaa.
jos tyttösi sanoisi kerran tuolle tytölle, että et varmaan halua leikkiä minun kanssani nytkään kun juuri eilen sanoit että Maija on paljon kivempi ja että et leiki enää minun kanssa ikinä. Miten nyt 5-vuotias tuon sanoisikaan. Eli minusta tuon ikäinen ja ilmeisen taitava sanoissa ja manipuloinnissa saisi huomata tekojensa ja puheidensa seuraukset.
Olisiko tytölle mahdollista saada vaikka harrastuspiireistä muita kavereita, että tämä kiusaaja huomaisi, että tyttösi ei aina olekaan saatavilla häntä odottamassa vaan että hän voi olla muulla kaverilla leikkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöä on siis meidän kuullenkin kielletty leikkimästä meidän lapsen kanssa kun " eivät sovi yhteen" . Olen pihalla kuullut kun lapsi selittää että Milla on ihan hirvee jne. Joten tytön vanhemmilla ei ehkä ole ihan realistinen käsitys siitä kuka_teki_ja_mitä. Minä olen nykyään ollut kuulomatkan päässä, joten juttu ei ole pelkkää lasten kertomaa.
Olen samaa mieltä että vanhempien kanssa puheyhteys olisi ehdoton. Näin oltaisiin paremmin selvillä mitkä rajat on kenelläkin.
Nyt kun tätä tyttöä on kielletty leikkimästä Millan kanssa, hän ei sitten enää leiki - käy vain kiusaamassa välillä:(
Ehkä ajoittainen jäähy tuosta tuttavuudesta olisi tosiaan paikallaan. Jos vuoden parin päästä olisivat viisaampia.
ap.
Vierailija:
Asiasta keskusteltiin ja selitettiin mitä saa tehdä ja mitä ei. Kavereita ei saa kohdella kaltoin kiusata jne...
Sitten keskustelin toisen osapuolen vanhempien kanssa asiasta ja tapahtumasta. Kaveri oli tullut kotiin ja sanonut että " lauri" oli tuhma ja käski mennä kotiin.
Tulimme siihen tulokseen että pojat kyllä viihtyvät yhdessä ja että erimielisyyksiä tulee. Unohtavat riidat nopeasti ja elämä hymyilee riidankin jälkeen, mutta lapset tarvitsevat ohjausta riitojen selvittämiseksi.
Kävi samalla selville että heillä toimitaan kutakuinkin samoin kuin meillä.Kavereiden vanhemilla täytyy olla yhteys keskenään muuten juttu ei toimi.
Pojat juuri kuusi vuotta täyttäneitä.
Että lasten pitäis ratkoo riidat keskenään. Mut joskus lapsilla ei vaan henkilökemiat kohtaa. Oisko tuossa tapauksessa sillä tytöllä kotona jotain ongelmaa, vaikka kulissit onkin kiiltävät? Eihän tasapainoinen lapsi jatkuvasti kiusaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on sitä ja tätä, he elävät niin, ja he varmasti luulevat, että se on meidän lapsi joka tekee väärin. Hiukset on siististi ja kalliit vaateet ja harrastukset. Ei tervehditä nenä pystyssä kuljetaan. Tiedätkö ne ovat pelkkiä ennakkoluuloja jotka muodostuvat, kun aikuiset ihmiset eivät uskalla ottaa kontaktia.
Ihmisille muodostuva kuva vieraista on usein väärä, kun katsotaan vain sitä ulkokuorta. Jos kaksi tällaista perhettä kohtaa toisensa ja heillä ei ole sanallista kontaktia keskenään on soppa sakea ja sakeamaksi käy koska mielikuvituksella ei ole rajoja.
Ensimmäinen oletus on, että molemmat ajattelevat ettei meidäm " Marjassa" ole mitään vikaa, vaan siinä toisessa.
En ole tavannut vielä yhtään pientä lasta joka olisi tunnustanut suoraan, että se olin minä joka tein väärin. Ei vaan lapsi puolustaa aina itseään se on " luonnonlaki" . Eriasia on sitten , jos vahemmat käskevät lasta lyömään toista lasta.
Vanhempien tulisikin lähteä kiistatilanteissa siitä, että lapset eivät ole täydellisiä eikä heidän tule sitä ollakkaan. Eihän aikuisetkaan sitä ole.
Me olemme todellisuudessa aikamoisia surkimuksia vieraita ihmisiä kohtaan. Uskomme juoruja ja valheita ja mitä likaisempaa juttu on sitä parempi. Näistä lähtökohdista ja ennakkoluuloista on vaikea rakentaa aikuistenvälistä kommunikaatiota.
Kun aikuiset kohtaavat toisensa samalla tasolla luomatta ensimäisen sana jälkeen negatiivisia päätelmiä löytyy usein ratkaisu myöskin lasten ongelmaan.
Kun nähdään lapset lapsina toisilta neuvoa kysyen. Tehdään/luodaan yhteiset pelisäännöt joissa yritetään myöskin pysyä.
Tutustukaa vanhemmat lastenne kavereiden vanhempiin paremmin. Keskustelkaa näkyvästi yhdessä, että lapset näkevät teidät yhdessä. Puhukaa toisitanne lapsille positiivisesti, se luo luottamusta. Näkykää yhdessä siellä lasten maailmassa, älkää kurikko nurkan takaa, se kasvattaa epäluottamusta.
Nenä pystyssä kulkemisesta. Ei ole mielikuvituksen tuotetta. Perheen isä esim. kääntää äkkiä katseensa maahan jos sattuu vastaan tulemaan. Samoin toimii perheen äiti. En kai nyt sellaista kuvittele? Onhan mulla täälläpäin monia tuttavia, ja tiedän mikä on normaalia tervehtimistä ja mikä ei.
Miten voi VÄKISIN luoda jotain tuttavuussuhteita jos toiset selkeästi käytöksellään osoittavat että haluavat olla OMISSA OLOISSAAN? Olen muutaman kerran koittanut avata keskustelua ohimennen, sillä tuloksella että hyvin hätäisesti vastataan pari sanaa ja häivytään paikalta. Yksinkö minun pitäisi keskustella?
Jos olisit lukenut näitä kirjoituksia, olisit huomannut että sanoin olleeni monissa tilanteissa itse kuulomatkan päässä kun tämä tyttö on Millaa kiusannut. En kai mä nyt sellaista kuvittele? Ilkkuminen alkaa tätä nykyä jo heti kun tapaavat vaikka vain ohimennen. Olen usein pienempää lastani ulkoiluttamassa pihalla ja siksi olen monesti näitä tilanteita kuullut ja niihin silloin myös puuttunut. Lapsi ei vain piittaa sanomisistani tuon taivaallista.
Myös vanhempien väliseen yhteistyöhön tarvitaan kaksi. Jos toisia ei kiinnosta, minkäs teet. Koskaan eivät ulkoile lapsen kanssa, autolla menevät ja tulevat.
t. ap
Vierailija:
Hiukset on siististi ja kalliit vaateet ja harrastukset. Ei tervehditä nenä pystyssä kuljetaan. Tiedätkö ne ovat pelkkiä ennakkoluuloja jotka muodostuvat, kun aikuiset ihmiset eivät uskalla ottaa kontaktia.Ihmisille muodostuva kuva vieraista on usein väärä, kun katsotaan vain sitä ulkokuorta. Jos kaksi tällaista perhettä kohtaa toisensa ja heillä ei ole sanallista kontaktia keskenään on soppa sakea ja sakeamaksi käy koska mielikuvituksella ei ole rajoja.
En ole tavannut vielä yhtään pientä lasta joka olisi tunnustanut suoraan, että se olin minä joka tein väärin. Ei vaan lapsi puolustaa aina itseään se on " luonnonlaki" . Eriasia on sitten , jos vahemmat käskevät lasta lyömään toista lasta.
Vanhempien tulisikin lähteä kiistatilanteissa siitä, että lapset eivät ole täydellisiä eikä heidän tule sitä ollakkaan. Eihän aikuisetkaan sitä ole.
Me olemme todellisuudessa aikamoisia surkimuksia vieraita ihmisiä kohtaan. Uskomme juoruja ja valheita ja mitä likaisempaa juttu on sitä parempi. Näistä lähtökohdista ja ennakkoluuloista on vaikea rakentaa aikuistenvälistä kommunikaatiota.Kun aikuiset kohtaavat toisensa samalla tasolla luomatta ensimäisen sana jälkeen negatiivisia päätelmiä löytyy usein ratkaisu myöskin lasten ongelmaan.
Kun nähdään lapset lapsina toisilta neuvoa kysyen. Tehdään/luodaan yhteiset pelisäännöt joissa yritetään myöskin pysyä.Tutustukaa vanhemmat lastenne kavereiden vanhempiin paremmin. Keskustelkaa näkyvästi yhdessä, että lapset näkevät teidät yhdessä. Puhukaa toisitanne lapsille positiivisesti, se luo luottamusta. Näkykää yhdessä siellä lasten maailmassa, älkää kurikko nurkan takaa, se kasvattaa epäluottamusta.
No ensiksi tulee mieleen, että tytöllesi pitäisi saada sen verran omanarvontuntoa, että ei suostu olemaan ystävä vain silloin kun toiselle sopii. Etenkin kun tyttösi ei jää paremmassa seurassa ainoastaan sen ulkopuolelle vaan sen irvimäksi. En osaa sanoa, saako noin pientä tuettua sellaiseen käytökseen, joka poistaisi jännitteen kolmen tytön asetelmasta niin ettei tämä kiusaaja-kaverikaan kokisi, että uutta seuraa pitää puolustaa noin raivokkaasti. Minusta syy kiusaamiselle on se, että kiusaaja pelkää itse jäävänsä yksin ja siksi kilpaileva kolmas pitää ajaa pois. Olisi hienoa, jos tyttösi saisi jotenkin sellaisen fiiliksen leikkeihin, että kaikki paikalla olijat voisivat leikkiä yhdessä, ilman että viimeksi tullut jää ulkopuolelle.
Älä kysy miten tämä tehdään!