Jaettu vanhempainvapaa?
Hei!
Haluaisin kysellä, onko täällä äitejä, jotka ovat jakaneet vanhempainvapaansa miehensä kanssa? Siis silleen, että äiti on mennyt töihin esim vauvan ollessa 6 kk ja isä jäänyt kotiin. Miltä teistä tuntui alkusopeutumisen jälkeen ratkaisu? Oliko se kaikkien osapuolien mielestä hyvä päätös? Oliko äidin vaikea olla erossa vauvasta? Miten imetys jatkui?
Kyselen siksi, että olen itse palannut tänään koulun penkille ja mies hoitaa vauvaamme (6 kk) aamupäivät. Hän menee töihin iltavuoroon ja minä hoidan sitten vauvaa illat. Emme näe siis juuri muuta kuin viikonloppuisin. Itse halusin palata kouluun ja mies on innoissaan saadessaan viettää aikaa pojan kanssa kahdestaan. He pärjäävät myös hyvin. On myös taloudellisesti heikko ratkaisu, jos mies jäisi kokonaan pois töistä. Olen nyt kuitenkin yllättäen todella ahdistunut. Onkin yllättävän vaikeaa olla vauvasta erossa ja lisäksi on huono omatunto. Tuntuu siltä, että hyvä äiti olisi lapsensa kanssa 24 h. Vaikka tiedän että on sekä isälle että lapselle hyödyksi että isä hoitaa lasta. Pelkään että vauvasta tuntuu siltä että äiti on hänet hylännyt. Vielä kun vauva oli nyt nukkumaan mennessään todella itkuinen ja levoton. Tietysti miellän sen nyt tästä johtuvaksi. Lisäksi tuntuu todella yksinäiseltä olla kaiket illat " yksin" . En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, pitäisikö lykätä opiskeluja vielä vuodella? Voihan tämä olla ohimeneväkin olotila.
Kaipaisin kokemuksia ja mielipiteitä!!
Kommentit (2)
mies jäi kotiin kahden kanssa kun nuorempi oli 6kk ja oli kotona 4-5kk. myös tänän aikana kun lapsia on ollut kolme, mies jäi kotiin vanhempainvapaalle, kun 7kk..
sanoisin että tämä isä vanhempainvapaalla-kokemus on tehnyt todella hyvää koko perheelle. Isällä ja lapsilla on erittäin läheiset ja lämpimät välit. meillä ei myöskään koskaan tapella siitä että lastenhoito kotona olisi jotenkin hirmu simppeliä, koska molemmat tietävät millaista se voi olla pyykkivuoren keskellä. miehelle tietysti plussaa on se yleinen ylistys joka koskee vapaata ottavaa isää- nauvolassa hyvä ettei kumarra täti kun mieheni astuu lasten kanssa ovesta sisään.
äidin kannalta pahinta on alku. ekat viikot sydäntä särkee jättää pikkuinen ja ikävä on. ja ehkä tietyllä tavalla on mustasukkainenkin lapsesta, kun pienet on sitten isin perään.
opiskeluaikana tämä juttu on äidille paljon helpompi toteuttaa, koska päivät eivät ole niin pitkiä. mutta työaikana taasen- ehkä se kertoo jotain että minä heräsin tänään ennen klo 6 (paljon ennen miestä ja lapsia) jotta pääsen aikaisin kotiin.
kaikenkaikkiaan eihän se ole enää vain äidin oikeus olla lasten kanssa. isä on ihan yhtä hyvä, rakas ja läheinen jos vaan äidit antavat tilaa myös isälle olla lasten kanssa kotona.
terveisin mom, lapset 5,3 ja 10kk- (minun!) hoitovapaani alkuun viikko
mutta edessä on mennä töihin vanhempainvapaan päätyttyä, jonka jälkeen mies jää vielä pitämään isäkuukauden. Ahdistaa jo nyt... Vauva 6,5kk. Meilläkin illat on menneet levottomammiksi viime aikoina ja ilmassa on jonkinmoista eroahdistusta. En usko että teilläkään tämä johtuu opiskelustasi. On hienoa että lapselle muodostuu kiinteämpi suhde isäänsä kuin muutoin. Meidän tyttö nukahti ennen itsekseen, nyt tarraa kiinni käteeni kun lasken hänet sänkyyn. Uni-cd on selvästi tuonut helpotusta eli jätän musiikin soimaan ja istun itse samassa huoneessa lukemassa/koneella niin että lapsi kuulee mun olevan paikalla vaikkei näekään (eli näpytän konetta tai hyräilen samoja unilauluja tms.). Nukahtaa siis ilman varsinaista nukuttamista ja omaan sänkyynsä ilman itkuja.
Yksinäisiin iltoihisi voin todeta vain että siihenkin tottuu. Meillä lapsen isä on matkatöissä ja vain viikonloput kotona. Keksikää iltoihin harrastuksia ja kyläpaikkoja ettei tarvitse vain kotona käkkiä iltojen pimetessä. Me aloitimme uimassa käynnin (ei mikään vauvauinti vaan ihan tavallinen vuoro) ja kesän jälkeen töissäkäyvätkin ystävät ovat taas paremmin iltaisin tavoitettavissa. En aio potea huonoa omatuntoa siitä etten jaksa vallan olla vain lapsen kanssa vaan kaipaan myös aikuista seuraa. Lapsi on kuitenkin siinä mukana ja hänen ehdoillaan liikutaan.
Tsemppiä opiskeluun!