Mitä tehdä jatkuvalle kiroilulle??

Meilläkin on muutama kirosana tarttunut tyttöön. Paskaa hokee ainakin ja pe*lekin tuli oikein ja voimalla yksi päivä... äiti on suutuspäissään joskus kiroillut ja mummolla eivät ollenkaan rajoita kiroilemistaan, kun käydään, siellä tarttunut herkiten... Oma esimerkki, että ei jatku tai opi lisää, ja sitten vaan meillä pistin tiukkaan puhutteluun ja jäähypenkille, kun tuli tuo p*le. Sanoin, että ei äitikään, ei kukaan saa kiroilla. Se on tuhmaa, ja jos niin tekee, niin joutuu äitikin jäähypenkille. Ja sit menin tytön suureksi riemuksi. Sillä se kiroilu jäi... ettei ole ainakaan jäänyt levy sen enempää päälle. Ne lievemmät siihen jäähyilyyn asti olen suodattanut muka kuulematta, niin sillä ne on melkein unohtuneet. Kunnes tosiaan sovittin, mitä sanoja ei saa sanoa, kun se on rumaa. Sama juttu, kun että jalkoja ei saa laittaa ruokapöydälle. Tai ei saa puhua kakka-juttuja ja nimitellä toista. Tai lyödä toista.



Ja edelleen, jos nyt jossai leikin lomassa kiroilee melkein huomaamatta jotain tosi tosi lievää (esim, meillä menee läpi tytön oma keksimä " voi pippeli" ) asiaan kuuluvalla tavalla ettei vaan huvikseen, niin olen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä ne lapset oppii ne kuitenkin.

Yksittäisiä kertoja oli, että lapsemme sanoi kirosanoja, mutta sanoimme silloin hänelle, että ne ovat rumia sanoja ja meidän perhe ei niitä käytä eikä mummukaan/vaarikaan käytä niitä. Lapsikin siis huomasi, ettei niitä käytetä.

Naapuri kertoi, että oli sanonut pikkutytölleen, joka alkoi kiroilla, että jos noin nätti tyttö kiroilee/käyttää rumia sanoja, niin hänestä tulee ruma. Tyttö oli kuulemma lopettanut siihen paikkaan kiroilemisen, koska ei hän halua rumaksi :-)

Enpä nyt muista muita ideoita...