Marrasmasut vk43

Ja kiitos kaikille myötätunnosta. Helpottaa kuulla, ettei ole tässä tilanteessa yksin. Ja lassi taitaa varsinkin olla samassa tilanteessa. Sovittu on että lääkitys aloitetaan heti kun vauva on syntynyt, koska voin käyttää Sepramia imetyksen aikana. Nostaa hyvin muuten maitoa.



Täällä pikkuhiljaa aamuhommat käynnistyy ja sitten sinne äitipolille. Ilmottelen mitä sanovat.



Mukavaa päivää muille!!!



AIHA

lassi kyseli miten muilla yöt sujuu. Mulla on viimeisen viikon aikana yöt menneet ihan mahdottomiksi. Saan nukuttua vain 1-2 tunnin pätkissä ja oikeastaan niidenkin aikana heräilen joka kerta kun kylkeä pitää kääntää. Nyt jo alkaa iltasella etukäteen tuleva yö ahdistaa, kun on sellaista pyörimistä ja vehtaamista. On vaikea löytää hyvää asentoa, kädet puutuu, jalat on levottomat, närästää, pissattaa, on kuuma, nenä ihan tukossa, supistelee ja vaikka mitä. Näin on toki ollut jo pidempään, mutta jostain syystä nyt vaan viime aikoina ei enää saa nukuttua. Päivällä on sitte ihan väsy ja kooma eikä jaksa tehdä mitään järkevää. Päikkärit oonkin nyt nukkunut joka päivä, mutta miettii sitäkin, että tekeekö ne sitten aina seuraavasta yöstä entistä hullumman. Sitäkin miettii, että kuinka näillä univeloilla selviytyy synnytyksen rasituksista...



iippulainen 38+6

Aamulla oli neuvola ja kaikki oli ok. Viime viiikkonen reilu kilon painon nousu/vko johtu ihan kokonaan siitä turvotuksesta koska nyt ei ollu tullu kuin 200g/vko. Ja vauva on kiinnittynyt joten eikun vaan peukut pystyyn että ens viikolla päästäis tosi toimiin :) Muutkin kun ovat tulleet ennen laskettua aikaa....

Laukut sekä vauvan, oma ja miehen ovat valmiina. Tutteja, vastiketta varuuks ym pientä olen myös nyt ostellut. Yöt ovat menneet vähän vaihdellen. Toisina öinä olen nukkunut kuin tukki ja esim. viime yönä taas valvoin pari tuntia eikä uni vaan tullut.



Ens viikolle olen jonkun verran varaillu juttuja mutta katsotaan kuin niitä sitten joutuu perumaan. Ma pitäis kaukokiidon tuoda uus kylmiöpakastin aamupäivästä mutta soitin ja kysäsin kuskin kännykkä numeron varuuks jos en enää olekaan tuolloin paikalla niin tuovat sitten kun olen tullut laitokselta kotiin. Illaks varasin myös kampaajan. Tiistaista sovittiin kaverin kanssa että tuo autokaukalon joka on ollu heillä lainassa. Ja ke ilta menen vanhimman tytön kanssa äiti/tyttö iltaan jos vielä olen ehjänä.



Systeri tulee huomenna kylään ja ajattelin tänään leipoa uudenlaisia joulutorttuja jonka ohjeen löysin lehdestä. Jos ovat hyviä teen niitä sit aamuselta lisää.



Zel ja pikku z: Hienoa että kaikki on kunnossa!!



Voimia ja vointeja kaikille muruille :)



Moschino rv38+3

Terkut äitipolilta!

Taisin tavata talon ammattitaidottomimman lekurin :( Pojan painoarvio oli 3800g eli ei mikään pieni. Ja lekuri antoi kontrolliajan 2viikon päähän! Oli lukenut psyk lausunnon käynnistyksen tarpeellisuudesta, mutta ei noteerannut asiaa! Eikä edes oikeastaan kuulkaa katsonut muhun päin koko lääkäri (mies!). Kysyin että miten ihmeessä hän meinaa että pärjään sen 2 viikkoa kun lääkitys (mikäli se joudutaan aloittamaan uudestaan) tehoaa vasta 2viikon päästä. Se kuulemma on psyk puolen asia hoitaa!!! Että koita pärjäillä!!! Siinä vaiheessa painelin huoneesta ulos! Pää leviää ja se ei hänen päänsärkynsä ole. Ensiavun kauttako sitä pitää synnärille mennä psykan puolen lähetteen kanssa että otetaan tosissaan??? Mies on onneksi viikonlopun kotona ja psyk sh tulee maanantaina. Huh.



AIHA ja Tomi rv 36+6

Aiha: Ei voi olla totta!!!! Uskomaton lääkäri Et varmaan asu kuitenkaan itä-suomessa? Kun tuli mieleen yks lääkäri jonka luona kävin rv17 kipujen takia, kamala kokemus oli. Entä jos soitat ma neuvolaan ja pyydät uuden ajan äitiyspolille toiselle lääkärille. Elä jätä asiaa tähän!!! Kyllä sun hyvinvointisi on pätevä syy käynistää raskaus ja etenkin kun vauvasi on noin iso niin ei oo sen puolesta huolta! Tosiaan 3.8kg? Tuntuu vaan niin isolta omaan verraten. Mulle lääkäri on miettinyt käynistystä 38+1, jolloin on seuraava äitiyspoliaika. Tiedän että jotkut lääkärit ovat nuivia käynistystä ajatetelemaan jos ei ole vaaraa. Mutta eihän se niin voi mennä. pitää sitä äidin jaksamista ja äidin terveyttä ajatella!! Eihän meilläkään vauvalla hätää mahassa ole, mutta käynistyksen syy on mun vaIkeat kuukausia kestäneet synfyysikivut ja sen takia vähäuniset yöt. Viime käynillä lääkäri sit itse laitto seuraavan ajan ja alkoi kaavailla käynistystä. Pitäähän sunkin saada itsesi kuntoon! Voimia sulle!

Täällä jännitetään....



Viime yönä lorahti lapsivettä pöksyyn ja nyt sitä tihkuu pikkuhiljaa. Supistuksia ei vielä juurikaan, mutta menkkamaista jomotusta selässä kyllä. Sitä oli esikostakin ennen kuin vedet meni ja tyttö syntyi siitä 24h päästä. Muutaman tunnin päästä oon lähdössä synnärin päivystykseen, katotaan miten mamman käy.... hui... jokohan pääsen synnyttää...



Yrittäkäähän jaksaa kipujen ja masennuksen kanssa! Mun läheisillä on masennusta ja tiedän ettei se ole leikin asia. Itsekin pelkäsin ekan kanssa että iskeekö masennus synnytyksen jälkeen, mutta oli vain pelkkä tavallista baby bluesia. Riskitekijät kun on. Toivotaan että vauvat tajuaisivat itse tulla vähän aiemmin että saisitte lääkityksen kuntoon.



No nyt suihkuun ja laukkuja pakkaamaan.



murunmamma ja poitsu rv37+4

Murunmammalle lykkyä nyt matkaan...toivottavasti jotakin tapahtuu!!! :-)



Täällä vielä itse odotellaan, vaikka jo haluaisikin lähteä tekemään valmista. Hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis...



Nyt kaikki masennusmimmit ottaa itseään niskasta kiinni!!! Aurinko paistaa tänään ja vaikka ei paistaisi niin siellä se aurinko on, pilven takana kuitenkin!



Elämä ei saa olla yhtä masennusta ja lääkkeitä! Täytyy tehdä elämälle jotakin että se paranee. Ei pidä vain popsia tabuja että olo helpottaa.

Oma ystäväni on temponut suuhinsa vaikka mitä, kolme lasta, nuorin pari vuotta kohta ja erosi uudesta miehestään jo puolivuotta sitten. Ei ymmärtänyt mies eikä ystäväni miestään. Mutta lapsi piti siihen kuitenkin tehdä aivan kuin olisi auttanut jotakin. Nyt pitäisi siis olla elämän hyvin, mutta yhäkin tempoo niitä samoja lääkkeitä vatsaansa. Mitään muuta ei nainen tee, ei liiku, ei urheile, ei siivoa, ei mitään elämää!!! Tosi kivaa...



Missä on vika? Ei ainakaan vauva auta asiaa...



Anteeksi nyt jos sanon suoraan mitä ajattelen, mutta ei ole tarkoitus loukata ketään. Ihmisillä on vain aivan liikaa mielenterveysongelmia...aivan liikaa.



Ja sitten pelkopolit ja muut jutut....mammat on aina synnyttäneet täällä maailmassa. Ymmärrän että moni miettii synnytystä että kuinka se menee yms...mutta että lähteä keisarinleikkaukseen vain siksi että pelottaa.

Miksi tehdä lapsia ylipäätään, kun vaatimukset ovat niin korkealla raskauden aikana...en ymmärrä.



Hyvät lauantait kaikille! Pusut kuonoon ja niskasta kiinni kuten jo sanoin.



Riesa ja "kohta valmis pien'"

Piti tuohon Riesan viestiin vielä kommentoida, että olen osittain samaa mieltä, pelkkä sohvalla makaaminen ei paranna kenenkään masennusta... mutta mutta... kun ihminen on oikein masentunut, ei hän silloin pysty nousemaan sieltä sohvalta, siihen tarvitaan ne lääkkeet. Lääkkeet vievät sen pahimman ja sen jälkeen pystyy jo toimimaan, eivät kaikki kylläkään. Musta tärkeetä olisi selvittää masennuksen syy ja pyrkiä puuttumaan siihen. Tosi tärkeetä on myös että masennukseen tartutaan ajoissa ja aletaan hoitaa. Lähipiirissä yksi sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, melko lievään kylläkin, mutta oli masentunut enemmän ja vähemmän koko lasten pikkulapsi-iän ajan. Vasta myöhemmin mennessään töihin hän koki burn-outin ja sitä kautta diagnosoitiin vaikea masennus. Lääkkeitä ja terapiaa on nyt yli 10v takana eikä ole vielä täysin parantunut. Eli vaatikaa sitä hoitoa, koska äidin masennus vaikuttaa lapsiin. Tämäkin läheisen lapsista kaksi on sairastunut masennukseen...



Mutta tosiaan, yritetään kaikki nauttia kirpeistä syksypäivistä, täällä ainakin on tänään ihana ilma. Ja ennen kaikkea nautitaan tulevista vauvoista...



murunmamma

ELLENLELLI: Itse asiassa kuule asutaan Itä-Suomessa ja synnäri on PKKS. Että ei vain sattuis sama tapaus??! Ajattelin kyllä ottaa maanantaina yhteyttä neuvolaan että jos jotain tässä keksittäis.



RIESA: Jokaisella saa olla mielipiteensä, mutta pahin asia mitä tietämätön voi sanoa masentuneelle on että ota itseasi niskasta kiinni. Sen kuule tekisi jos olisi voimia tehdä. Lääkitys on tukitoimi jonka varassa sieltä sängystä pääsee ylös, ulos ja hoitamaan asiansa kuntoon. Keskusteluapua pidän tärkeänä. Itse olin ensin lääkkeitä vastaan, mutta ne olivat ne jotka saivat minut takaisin elävien kirjoihin ja sen koin tärkeänä pienten lasten äitinä. Olen huomannut että lapsettomat ovat parhaita kasvattajia ja ne jotka eivät ole masennusta sairastaneet ovat asian parhaita asiantuntijoita. Masennus ei ole sitä että onpas mulla tänään huono olo ja laiskottaa. Se lamaa koko ihmisen. Toivon että et löydä itseäsi koskaan siitä suosta.



AIHA

Tsemppiä lähestyvään synnytykseen! Onnea matkaan.



AIHA

Aiha: olikos se lääkäri harmaahapsinen mies, R.S. nimimerkit?? Eli samassa sairaalassa synnytetään! :) Joten mahdollisesti samaan aikaankin.



Pakko kyllä kommentoida Riesan viestiä. Tuli kyllä aika paha pieli. Huomasin kyllä heti että ei riesalla ole mitään käsitystä mikä masennus on. Se on sairaus missä muutkin. Jonka hoidossa tärkeimmät asiat ovat LÄÄKKEET, keskusteluapu, lepo ja aika. Ei ne lääkkeet mitään onnellisuuspillereitä ole. Eikä tosiaan masennus ole ihmisen omaa syytä, eikä se parane ottamalla niskastä kiinni. Eihän syöpää sairastavallekaan sanota että nyt niskasta kiinni niin paranet. Uskon että tarkoitit sitä ettei ole tarkoitus loukata ketään, mutta just tälläiset mielipiteet just loukkaa kaiken eniten masennusta sairastavaa. Ja näköjään tälläistäkin joka on siitä parantunut.



Mulla ollut vatsa ihan sekaisin to lähtien. Laitoin kyllä penisiliinikuurin piikkiin, jouduin sen aloittamaan harrassärkyyn ti. Kun ei tuota poskihammasta voi ottaa pois raskaana ollessa, ja kaikki muut mahdolliset hoidot siihen on jo aikaisemmin tehty. Jouduin sit kuurin lopettamaan kesken ja ei hammaslääkäri muuta kuuria keksinyt tilalle, joka olis vauvalle turvallinen. Mutta silti maha oli vielä tänäkin aamulla kuralla ja äklötys olo on ollut koko päivän!

Aloin miettimään voiko tää olla sit muusta tää mahasekaisin olo, mut luultavammin tosta kuurista. Vaikka aikaisemmin se on käynytkin mulle. Ärsyttää vaan kun mies on tänään iltavuorossa, niin pitää jaksaa muksujen kanssa olla. Ja muutenkin on maha kipee.



Ellenlelli 36+5

Harmaahapsinen oli juu tuo lekuri. Ei esitellyt itseään eikä neuvolakorttiin ole laitettu nimikirjaimia joten en osaa sanoa onko sama lääkäri, mutta luultavasti juu. Tuskin tuolla nyt niin monta harmaapäistä mieslääkäriä äitipolillä pörrää.. Oishan tuo hauska olla samaan aikaan synnärillä, kun meillä tuo la niin lähekkäin :)



AIHA rv 37 tasan

toivon kaikille masennuksesta, kivuista ja väsymyksestä kärsiville oikeen paljon voimia ja jaksamista ja sitä että äkkiä saisitte ne pienet nyytin maailmaan ja pääsette seuraamaan ja hämmästelemään niitä ihmeitä,ja toivon kaikille paljon ilon kyyneleitä ja hyvää mieltä. Kaikki kyllä järjestyy<3suuria pehmeitä haleja täältä kaikille!!



Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne ja halikaa ja pusikaa rakkaitanne paljon se helpottaa hieman oloa:)

Aiha: Joo, on se sit se sama lääkäri. Tutustuin siihen vuos sitten yksityisellä kun kävin endometrioosiepäilyjen takia. Se anto silloin mulle ihan vääriä ohjeita ja en tykännyt silloinkaan. Alkuraskauden aikaan kun mulla epäiltiin et tää olis kohdunulkopuolinen ja jouduin ravaamaan polilla ultrissa siihen asti kun kohdussa näkyi varmasti alkio, niin kerran taas sattui tämä lääkäri. Huonoa kohtelua sain. Mutta hirvein oli kun kävin rv17 eka terveyskeskuksessa ja siletä laittovat lähetteen kanssa polille, kun mun kivut taas alkoi mahassa. En pystynyt kävelemään kuin tosi varovasti jotenkin. Illan siellä käytävällä makoilin, ja odotin että lääkäri kerkiää katsomaan. Tosiaan se esitteli itsesä ainoastaan siellä yksityisellä, kamalaa huomata ettei se arvosta pätkääkään polilla käyviä... Niin, se lääkäri tutki ja siinä se. Vauvalla kaikki ok. Verikokeita määräs otettavan ja tuloksia jouduin vielä odottamaan.Kätilö sit lähelle kello 23 tuli sanomaan että tulokset ovat ok, saat mennä kotiin. Kysyin ettenkö enää lääkäriä nää, kun tartten sairaslomaa sekä taksilapun. Kätilö sit lähti soittamaan lääkärille, ja tulos oli että sairaslomaa ei TIPPUNUT!! Siis olen hoitoalalla, en kyennyt kivun takia suorassa kävelemään ja seuraavana päivänä olis ollut töitä. Taksilapun sain, ja siitäkin kätilö sanoi että oli lääkäri sanonut ettei sitä ols tarttenut antaa. Mutta tämä kerran kún kello on noin paljon!! En siis asu kaupungin alueella.

Lääkäri oli kans sanonut että jos ei oikeesti töihin pysty niin sitten neuvolaan hakemaan sairaslomaa. Mun piti mennä vessaan itkemään ennkuin kykenin taksia alkaa soittamaan.

Mä muuten kaverille sanoin pari päivää sitten että pelkään että toi lääkäri on polilla kun meen reilun viikon päästä sinne. Jos se on niin eikös ole oikeutta pyytää töisen lääkärin mielipide? Olen ymmärtänyt että jos ei ole vauvalla hätää, niin käynistykseen tarvitaan 2 lääkärin puoltava mielipide ja taatusti toi herra ei mitään puolla.

meillä oltiin tänään tuntia etuajassa viemässä poikia turnaukseen kun en muistanut kellojen siirtoa :)



mun maha on tosi omituisen mallinen nyt, tipahtanut ihan alas ja painaa. vauva pyörii paljon, mikä ei tunnu kivalta ja muutamia oikeita supistuksiakin yöllä tuli. tosin ne jää siihen muutamaan, eikä ole vielä kovin ärhäköitä. mun puolesta sais kyllä vaikka tulla jo.



olipas taas omaa napaa..



minttuliini rv 37+1

Ja ihan ensiksi onnittelut ihan kaikille vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä yhdessä pläjässä kulkeville! =)





Minä olen viettänyt hiljaiseloa kun olen ollut sairaalassa synnyttämättömien osastolla lonkkakipujeni vuoksi, en enään pärjännyt kotona.

Helpotusta kipuihin tuli kuitenkin perjantaina kun ihana, pieni tyttömme syntyi 20 minuutin syöksynä rv 38+0 Painoa neidillä oli 3310g ja pituutta 48cm. Ihana kuin mikä ja tumma paksu tukka kruunaa koko suloisuuden.

Synnytys oli siis niin nopea, että en kerinnyt mitään kipuihin saamaan ja toisaalta ei niitä kipuja sitten kauaa kerinnyt onneksi kokemaankaan eli voimia synnytys ei vienyt ja siitä jäi todella hyvät muistot, kiitos ihanan kätilön. Tikattavaa ei ihme kyllä tullut ja siis eilen jo kotiuduimme vauvan kanssa kun kunto nyt muutenkin hyvä.

Hyvä puoli tuossa syöksyssä oli se, että olin valmiiksi sairaalassa, muuten olisi synytynyt kotiin. =) Mies ei kerinnyt paikalla vasta kun vauva oli jo sylissä, vaikka kuinka kaahasi autolla, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.





Nyt jälleen ihastelemaan nyyttiä ja palailen lukemaan kuulumisianne tarkemmin kunhan pari päivää tässä ensin totutellaan uusiin kuvioihin/rytmiin.





Halauksia kaikille!





Hope4 ja Mimosa 3pvää

Heippa,



olen lueskellu tätäkin ketjua välillä, vaikken raskaana olekaan, ikuisen vauvakuumeen vallassa on kiva lukea toistenkin odotusaikojen sujumista.. Mutta asiaan, välillä tuntuu että toisilta on vähän (?) elämän realiteetit hukassa kun halutaan aina vaan lapsia lisää, tai uutta vauvaa ainakin, vaikka on selvää että voimavarojen äärirajoilla mennään jo ennestään.



itse en voi ymmärtää (tarvitseeko edes, jokainen meistä tekee päätökset omista lähtökohdistaan), että mitä ajattelee äiti, joka haluaa uuden vauvan heti entisen perään vaikka kärsii vakavasta masennuksesta ja tarvitsee yhteiskunnan tukitoimia jaksaakseen entisten kolmen pienen lapsen kanssa? En tarkoita sitä, että ko. äiti on jotenkin huono, koska tiedän että kolmen pienen kanssa on tosi rankkaa vaikkei olisikaan mielenterveys- tai uupumusoireita. Haluan vaan sanoa sen, että tuollaisessa tilanteessa voi miettiä kenen hyvinvointia ajatellaan oikeasti, ja mitkä motiivit lapsen hankkimisen taustalla on. Entä jos ko. äidille olisi neljäs tyttö tulossa, olisiko seuraava lapsi ajankohtainen taas seuraavana vuonna? Mielestäni jokus on ihan aiheellista sanoa, että turha valittaa kun itse on tilanteeseen tieten tahtoen halunnut.



Joku vertasi masennusta sairautena syöpään, aivan totta, mutta kenelle tulisi mieleen hankkia vauva ennen raskaat syöpähoidot ovat ohi ja keho ja mieli ovat kunnolla saaneet toipua.

Sinun kommentti oli hyvä. Kymmenen pistettä siitä!

Ketään syyllistämättä, jokainen seisokoon tekemisissään ja päätöksissään, kävi miten kävi. Mutta eipähän kannata pahemmin valitella sitten, seisoa vain sukissaan niikuin sanotaan.



Joku kommentoi tuolla alhaalla omaa kirjoitustani ja sitä etten minä tiedä masennuksesta mitään. Noh...on omaa kokemusta taustalla eikä elämä ole ollut koko ajan sitä pusi pusia, vaan joskus ihan yhtä perkelettä ja helvettiä, mutta eipä se sillä parane että rupeaa pillerin syöntiin...

Psykologilla olen itsekin käynyt juttelemassa ihan muiden asioiden takia, mutta kun hän rupesi ehdottelemaan unilääkkeitä ja muita tabuja niin ajattelin että hasta la vista....ei ollut minun juttu. Suomen Leijona pärjää muillakin konsteilla.



Mutta hyvähän se on että täysillä käydään, jos ei muuten niin nappien voimin.