Muistelu vuosien takaa... ja totuus tänä päivänä...

Iloisia lukiolaisia. Bileet yhden pojan kotona. Minulla kierroksessa yksi nuori mies, jota pussailin bileisännän vanhempien sängyssä. Siellä sai olla rauhassa pusuttelemassa (viattomasti).



Paikalla oli toinen nuori mies, joka oli sydäntä särkevän syvästi minuun ihastunut. Kun hän näki että minä olinkin toisesta kiinnostunut, hän itki. Ja muut kehottivat minua olemaan hänelle lempeämpi ja menemään edes juttelemaan.



Parin päivän päästä tuo ihastunut nuori mies tuli meille kotiin, pyysi kovasti autoajelulle. Äitini kehotti minua olemaan hänelle ystävällinen kun olin kuulemma liian julma. Poika oli kuulemma niin suloinen ja kiltin oloinen.



Annoin siis jälleen pakit tälle koulukaverilleni.



Tänä päivänä: Tuon bileisännän vanhemmat ovat kuolleet, itse isäntä istuu pyörätuolissa ja tuo minun surullinen ihailijani on kuollut. Ja se silloinen ihastukseni on täysin rappiolla.



Sellaista elämä on, ei silloin onneksi nähnyt tulevaan.