Oletko koskaan itkenyt työpaikallasi ja miksi?
Pitääkö joka työssä olla itkemätön kovanaama? Ja miten itkuusi suhtautuivat muut? Kyselee täällä eräs herkkis joka pelkää alkavansa itkeä töissä joku kerta.
Kommentit (22)
Nolotti kovasti.
Toinen kivari vielä repesi ja putosi pussistansa lattialle ja paikalle sattunut sihteerin labradorinnoutaja popsi sen suuhunsa ja nielaisi.
Silloin itketti.
Pieni tyttö säikähti kovasti ja alkoi itkeä. Minä häntä kovasti lohduttelin ja vedet tuli silmiin kun niin kovasti säälitti tytön hätä. Onneksi ei tainnut kukaan huomata.
toinen kerta oli, kun olin ihan loppu ja uupunut usean vuoden rankan työrupeaman jälkeen. Itku vain tuli. Työkaveri, joka oli kokenut saman, otti isoon karhunhaliin ja lohdutti. Olin sitten saikulla kuukausia.
ajoivat itkukohtaukseen. Muut säikähti hieman, mutta koska itsekin työskentelivät samoissa olosuhteissa, ymmärsivät kuitenkin. Ei harmita, itku auttaa ja toisaalta kertoo itselle(kin), että jokin raja on nyt ylitetty.
työkaverin appiukon kuolema ja tämän työkaverin hillitön suru sai minutkin itkemään siinä halatessani häntä.
Sekä silloin kun sain töihin puhelun oman mummoni kuolemasta. Olin tosin jo kotiin lähdössä
Muutaman kerran. Viimeksi kun sain kuulla hyvän ystäväni isän kuolemasta. Sitä edellisen kerran kuin lapsettomuusklinikalta viestin, että meidän kaikki alkiot olivat kuolleet sulatuksessa. Näissä ei ollut todistajia, joten ihan itsekseni itkin.
Jos esimerkiksi järkyttävien uutisten vuoksi itkee, niin kyllä siihen ihmiset keskimäärin melko sympaattisesti varmaan suhtautuvat. Jos sitten harrastaa itkua neuvottelukeinona, niin se ei varmaan suuria sympatioita kerää.
Tai oikeastaan kahdesti. Ensin opettajainhuoneessa, kun sain tietää, että koulun rehtori on kuollut ja seuraavana päivänä luokassa, kun pappi piti asiaan liittyvän aamunavauksen.
Kukaan ei reagoinut kuinkaan. Kaikilla oli tarpeeksi työtä omien tunteittensa kanssa.
kertoessani raskaudestanikin taisin itkeä
Joku lohdutellut, aika ymmärtäväisesti on suhtauduttu
Jouduin tekemään hänen kanssaan vuoden töitä ja se vuosi oli painajaista.
Joka päivä sain kuulla loukkavaa. Mut mustamaalattiin koko työpaikassa ja puhuttiin paskaa kaikille.
Onneksi, ONNEKSI sain uuden työpaikan silloin.
Viimeksi syynä oli, kun sain tietää, että työkaverini sairastaa syöpää.
tapeltuani (sanallisesti) päiväkodin johtajan kanssa, ja muissa kuntoutukseen, Kelaan ja vammaan liittyvissä asioissa.
Ja kerran kun kuulin mieheni tippuneen rakennustelineeltä.
Itken mielenliikutuksista ja myös uupumuksesta. Olen saanut useita suruviestejä työpaikalla ja olen aina itkenyt silloin tietysti. Yksi pahimmista tilanteista oli kun olin aloittanut uudessa työssä jossa minua puukotettiin päivittäin selkään ja ainoa tukeni, esimieheni, ilmoitti olevansa raskaana. En valitettavasti pystynyt olemaan lainkaan iloinen hänen puolestaan. Se nolotti, muut kerrat eivät.
miehnei lisäksi aitoita jotka näkevät minun itkevän , muille esitän kovanaamaa . meillä on niin ihana työyhteisö (3 naista) ja minä oon miedän porukan herkkis : ))) itken ihan oikeasti KAIKESTA !!!!!! viimeksi itkin sunnuntaina siitä kun jouduin perumaan lapselleni tärkeän asian niin itkin työkavereilleni sitä : (
Kaikki tunteet käyty läpi töissä..siellä kuitenkin iso osa päivästä vietetään..
Koira oli viety piikille edellisenä päivänä. 8-vuotias tytär soitti ja kertoi että avaimet on joko hävinneet tai jääneet kotiin, soitin huoltomiehelle joka kävi tytölle avaamassa oven.
Sitten vielä kopiokone repi yhden sivun erään potilaan, potilaskertomuksesta, ja meni vielä koko kone rikki. Se oli jotenkin liikaa, tuli itku.
Mulla oli kyllä menkat, olisko vaikuttaneet nekin asiaan?
Onneksi mulla on kuitenkin kivat ja ymmärtäväiset työkaverit!
Ikinä en sille näytä, että se saa minut itkemään! Eivät ole työkaveritkaan nähneet. Kerran lohduttelin kesätyöntekijää, jonka pomo oli saanut itkemään.
Tytön piti aloittaa eka luokka seuraavana päivänä
Hoitolasten vanhemmat aiheuttaneet tilanteet.
aivan sairasta koko homma ja ensin aloin nauraa ja nauru muuttui sellaiseksi, että en enää tiennyt, että itkenkö vai nauranko. Siitä se sitten muuttui itkuksi. Tuli siinä joku samassa työtilanteessa oleva lohduttamaan ja ajoi siltä päivältä kotiin.