Naapurikyttääjät no niin kertokaahan nyt miksi kyttäätte???
Muutimme jokin aikaa sitten pienkerrostaloon, jossa asuu paljon lapsiperheitä.
Mielestäni kaikki asukkaat ovat olleet ihan ystävällisiä, ja esim. tervehtivät aina tavatessa kohteliaasti kuten hyviin tapoihin kuuluu jne.
Nyt kuulin yhdeltä naapurilta joka avautui minulle ihan yllättäen (olimme tehneet tuttavuutta jo jonkin aikaa), että talossa asuu paljon toisten kyttääjiä, ja että eräs naapurin rouvakin oli esim. arvostellut kaikenlaista minusta ja miehestäni. Naapuri arveli mm. että meillä on aviokriisi jne.
Ensireaktioni oli, että purskahdin nauruun, sillä en voinut millään uskoa näitä huhuja. Ajattelin että joskohan nyt on erehdytty henkilöstä. Mutta tämä tuttu vakuutti, että tämä asia pitää paikkaansa.
Hassua on että olemme mieheni kanssa todella onnellisia, ja vietetään ihan tavallista elämää. Kerran olemme riidelleen täälä asuessa kovaäänisesti, kun molemmat olimme väsyneitä lapsen yövalvonnan takia, ja olin itsekin tosi kärttyinen kun töissä oli stressaava ja vaativa työtilanne. Nähtävästi tästä yhdestä riidasta on sitten vedetty aika mittavat johtopäätökset.
Toinen asia on se, että itse en tykkää arvostella toisia ihmisiä, koska mielestäni emme voi tietää mitä taustoja toisten teoilla esim. on. Kaikki ihmiset eivät tätä ymmärrä, minusta on pahantahtoista juoruta ja arvostella muita ihmisiä. En ymmärrä sellaisia jotka saavat jotain ihme kicksejä toisten arvostelusta.
Olen vain ihmeissäni kaksinaamaisuudesta! Naapurin rouva, kun on aina ollut niin ystävällinen, ja sitten saan kuulla hänen " totuuksiaan" minusta ja miehestäni... En oikein jaksa edelleenkään uskoa niitä juttuja koska ne kuulostavat niin absurdeilta!
Nyt taidan laittaa jäähylle kaikki tutustumusjutut talon asukkaisiin ja vetäytyä siihen " suomalaiseen kerrostaloasumisen kuoreen" , elikkä rajoittaa sosiaalinen elämä minimiin talon asukkaiden kanssa.
Ahdisti jo kun tämä puolituttu tuli kertomaan näitä juttuja, en pidä toisten arvostelusta enkä siitä että juorutaan. Päätinkin pitää etäisyyttä myös tähän tuttuun, koska en halua sekaantua mihinkään juorurinkiin.
Kommentit (18)
Jotkut ihmiset ovat aika pahantahtoisia ja yrittävät kylvää epäsopua.
No joo. Joka tapauksessa: ON noita kyttääjiä ja muista juoruilijoita olemassa ja omassa talossammekin sellainen on.
Itse en oikein usko, että kyse on koulutuksen tai sivistyksen puutteesta. Kyse on minun mielestäni enemmänkin vallankäytöstä ja tarpeesta hallita lähiympäristöä. Naapureiden asiat halutaan tietää ja niitä (tai niistä keksittyjä juoruja) käytetään pelimarkkoina naisten keskinäisessä nokittelussa. Juoruaja hankkii itselleen valtaa ja kuulijoita " vuotamalla" yhteisistä naapuriesta " tietoja" .
Pidättyvyys voi olla ap:n tapauksessa hyvä toimintalinja. Älä kerro asioistanne naapureille liikoja, joku voi käyttää niitä hyväkseen aika ikävällä tavalla ja väännellä niitä mutkalle.
Kiinnitetään huomiota mihin tahansa muuhun kuin siihen omaan itseensä, omaan elämään, josta puuttuu jotain.
enpä olisi parmmin itse osannut sanoa asiaa.
Työpaikalla näkee juuri tuota miten jotkut yrittää pitää valtaa yllä jatkuvalla toisten arvostelulla, ja samalla kohottamalla itsensä kaiken arvostelun yläpuolelle...
Hassua että juuri nämä arvostelijat sitten tosipaikan tullen, eivät ota vastuuta mistään hankalista asioista, vaan olettavat että nämä " vähempiarvoiset" tekevät kaikki ikävät tai hankalat asiat.
Mutta onneksi kaikki aina paljastuu tässä elämässä aikanaan, ja pomotkin huomaa ketkä on niitä todellisia työmyyriä ja työntekijöitä jotka ottavat myös vaativat jutut haltuun (ja pääsevät samalla sitten etenemään ;)
meni niin ikäväksi ja ahdistavaksi, ettei lopulta auttanut kuin muutto. Mulla kanssa kävi mielessä että tuo sinulle asioita kertomaan rtullut ihminen ei ehkä itse ole niin puhdas pulmunen tuon njmjuoruilun suhteen, kuin antaa ymmärtää. jos mulle tulis joku kertomaan ikäviä asioita nääpurista, antaisin sen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, tuskin pilaisin naapurini mieltä juoruamalla hänelle eteenpäin kuulemani sonnan. Mutta eipä mulle kukaan enää mitään kerrokaan, kun olen täällä uudessa asunnossa ottanut sen linjan, etten moikkausta enempää naapureihin yhteyttä pidä, lapset toki leikkivät yhteisellä pihalla, mutta omia asioitani en ala levittelemään, olen sitten mieluummin vaikka ylpeän tai hiljaisen hissukan maineessa. Ja yleiset pesutuvat, niitä neuvon välttämään kuin ruttoa...
Itse olen tosi kiinnostunut ympäristöstäni ja myönnän olevani kyttäjä. En tee sitä pahassa, en koskaan valita naapureille enkä myöskään juoruile. Kyttään, seurailen, tarkkailen.. mutta eipä siitä taida haittaakaan kenellekään olla, koska kyttään, en juoruile
Mä kerron nyt teille mitä mä kyttään ja miksi.
Kyttäyksen kohde: naapurin jouluvalot, palaa parvekkeen kaiteessa yötä päivää
Miksi: mua kiinnostaa onko menossa joku tieteellinen koe kauanko lamput palavat, kuinka ne vaikuttavat sähkölaskuun tai jotain vastaavaa. Lisäksi valoisassa kevätillassa on kiehtovaa tarkkailla milloin erottaa lamppujen palavan.
Me juorutaan ja spekuloidaan miehen kanssa. Se on viihdettä ja oikeastaan huumoria. Koulutettuja olemme, sivistyneisyydestä en mene takuuseen ;-). Puhun kyllä naapureidenkin kanssa asioista mutta siinä on tietty kontrolli etten ihan kamalia juorua, eivät tosin naapuritkaan minulle. Melkein kaikki ihmiset jotain juoruaa, joku janoaa julkkisjuoruja lehdistä ja ne eivät juurikaan kiinnosta minua.
Juoruamista ärsyttävämpää on tekopyhä väittäminen ettei koskaan juorua ja kuitenkin juoruaa
Minä olen tosi onnellinen muutettuani asuntoon, jossa ei ole vastapäätä asuntoja vaan mukava näköala. Aiemmassa asunnossani oli aina jonkun naapurin lärvi kyttäämässä kun katsoi ikkunasta ulos. Suosittelen kaikille, joilla vain on mahdollisuus hankkia metsä-/meri- tms. näköala!
Eikä ole enää niitä juoruilevia naapureitakaan, yhtä lukuunottamatta, Sen verran kyllä kestää :)
Meillä on niin mukavaa miehen kanssa, kun ei tarvitse yhtään kytätä: naapurin hirviöperhe tekee asiat meille helpoiksi huutamalla noin puolet valveillaoloajasta joko toisilleen tai lapsilleen kurkku suorana, niin ei tarvitse erikseen arvailla mistä milloinkin on kyse.
t. jäkättäjä-Jonnan ja pehmo-Peten naapuri
En kuitenkaan sinuna käpertyisi mokoman takia kuoreeni ja jättäisi tutustumatta naapureihin. Eikö mieluummin kannata asettua kyttääjien yläpuolelle olemalla reilusti oma itsensä? Jos he saavat siitä aihetta juouruiluun, niin aivan rauhassa vain. Sitä paitsi kyttääjiä ei pysäytä mikään - jos eristäydyt, niin se vasta heidän uteliaisuutensa herättääkin...
Pari vuotta asuttu ja kyllä eka vuosi oli ahdistavaa, kun asian tajusin.
Nykyään EN välitä ja sekös tiettyjä pihan akkoja ärsyttää! En ota osaa mihinkään pihagrilli-istujaisiin, sillä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella sitä ihmisten arvostelua ja supinaa mitä kukakin tekee tai on jättänyt tekemättä.
Olen aktiivisesti ulkona lasten kanssa ja heidän touhuissaan, muutamien asukkaiden kanssa tulen ihan hyvin juttuun, mutta pidän visusti huolen siitä, mitä asioita kerron.
Mulle hyviä " kicksejä" antaa se, että näiden kyttääjien omat piirit ovat äärimmäisen suppeat ja jos mun persoona on niin kiehtovaa heistä, että aikaa riittää meidän kyttäilyyn, niin siitä vaan.
yleensä nämä juoruavat ja pahaapuhuvat ympyrät löytyy niistä matalan koulutustason omaavista, sivistymättömistä tyypeistä.
Enkä siis tällä tarkoita että KAIKKI vähänkoulutetut ovat juorukelloja, vaan omaan kokemukseen perustuen esim. työpaikoilla.
Ensimmäinen työpaikkani (kesä) oli teollisuuskeittiö, jossa keittäjäakat olivat aivan hirvittäviä sipisijöitä, pahantahtoisia kuuppikuntia täysi...
Työpaikkojen paratessa, niiden ilmapiiri oli aina vain fiksumpi, kunnes valmistuttuani sain keskisuuresta yrityksestä töitä, ja ei voi kuin sanoa, että ei ole puhettakaan mistään pahantahtoisesta, matalamielisestä juoruilusta, jatkuvasta toisten kyttäämisestä ja pahaa puhumisesta kuten aiemmista huonommista duuneista. Kilpailua toki on, mutta myös toisten kannustusta ja kiitosta.
Tässä siis minun kokemukseni.
Sivistymättömyyttä on juuri tuo kapea-alaisuus, ennakkoluuloisuus, ja se että ei ymmärretä muuta kuin sellaista elämää kuin itse viettää.
On niin helppo olla juuri sitä mieltä kuin on, kun ei oikeasti tiedä mistään mitään. Sitä varmempi mielipide, mitä vähemmän tietoa.
Ehkäpä nämä pahantahtoiset " juoruämmät" ovat niitä jotka kokevat, ettei heillä mene niin hyvin kuin naapurilla, on niin kiva kohottaa itsensä haukkumalla muita, kun muuten ei siihen tunteeseen mitenkään pääse...
Hirveimmät naapurit ovat sellaisia, että niille riittää pelkästään naaman näkeminen ohimennen, niin he luulevat sen jälkeen tietävänsä uuden naapurinsa läpikotaisin. Jos toisessa on joku ulkoinen piirre, mikä ei miellytä, alkaa jokin käsittämätön... Ei sitä voi kyllin hyvin kuvailla.
Kyräilyä, liikaa uteliaisuutta, vikojen etsimistä, keksittyjä juttuja, vahingoniloa, oletetaan asioita eikä edes vaivauduta ottamaan selvää, että pitääkö olettama paikkaansa. Levitetään paikkaansapitämättömiä juoruja ja aiheutetaan hallaa ihan pelkillä puheilla. Jne, jne.
Huvittavinta tai paremminkin sairainta tuossa touhussa on se, että tämä epäsuosioon joutunut ei ole edes tehnyt mitään pahaa kenellekään, niin sitä täytyy sitten vihata ja vainota, koska hän on tehnyt keksitysti sitä ja tätä. "Kun se on tommonen lyhyt ja sen naama näyttää tolta, niin se on semmonen ja semmonen." Voi hyvä luoja sentään sitä vainoharhaisuutta ja luulosairautta. Vihaisivat ja vainoaisivat sellaisia, jotka ovat oikeasti tehneet pahoja tekoja näitä kohtaan ja antaisivat syyttömien elää rauhassa. Mutta kun ei. Oikeutus väärinteolle kaivetaan vaikka kiven alta.
Mitäpä tämmöisten ihmisten kanssa voi muuta tehdä kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle, kun vielä ehtii ja voi. Vaikka se asunto olisi kuinka kiva ja asumisaikaa olisi takana vasta muutamia viikkoja ja työkuviot menisivät muuton myötä aivan uusiksi.
Itse jouduin aikoinaan ihmeelliseen pyöritykseen narsistien ja muiden hullujen toimesta. Elämästä tehtiin täysi viiden tähden helvetti monin eri tavoin. Siksi tämän kirjoitinkin. Jos maailmaan ei mahtuisi niin paljon kaikenlaista pahuutta, vääryyttä ym. mälsää, moni olisi saanut elää paljon paremman elämän. Sillä, millaisia ihmisiä kohtaa ja minkä asuinpaikan valitsee, on hirveän suuri rooli siinä, millaisia latuja pitkin elämä lähtee kulkemaan. Aika harva osaa ennustaa, mitä seuraavan nurkan takaa eteen pölähtää, joten juuri siitä syystä elämä on yhtä venäläisen ruletin pelaamista. Kaikenlaisista kohtaloista kuullaan ja ikinä ei tiedä, milloin mikäkin nalli napsahtaa omalle kohdalle.
Juu. On monta tapausta, joiden kanssa ei olla nähty enää yli 12 vuoteen, mutta yhä siellä huhut liikkuvat. Vuosia sitten sain kuulla, että eräs heistä hyvin tiesi nykyisen kotikaupunkini, vaikka en ollut hänen kanssa enää vuosiin edes puhunut, eikä oltu nähty. Mutta kun jollakulla oli taas kerran velvollisuus selvittää asioitani ja tiedottaa ne kaikille, joille minun asiani eivät kuulu. Huhhuh sitä maailmanlopun meininkiä. Eläköön avohoito ja diagnosoimattomat mielisairaudet. On sellaisia asioita, joita ei tulla koskaan järjellä selittämään.
Kyttääjän maineen voi saada, kun katsoo ulos asuntonsa ikkunasta samalla hetkellä kun naapuri kävelee pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyttääjän maineen voi saada, kun katsoo ulos asuntonsa ikkunasta samalla hetkellä kun naapuri kävelee pihalla.
No nii nii. ☺
Juuri siksi on osattava katsoa ikkunasta ulos juuri oikealla hetkellä. Parempi, kun katsoo ikkunasta ulos oikealla hetkellä tai sitten ei katso ikkunasta ulos koskaan. ☺
Jos satut kerrankin vilkaisemaan ikkunasta pihalle väärän sekunin aikana, ja naapurisi sattuu näkemään sinut, alkaa sinusta kiertää kylillä ja naapuruston keskuudessa huhu, jonka mukaan olet vittumainen kyylä, joka on kaiket päivät naama kiinni ikkunassa. 😂
vuokrakerrostalossa sillä aikaa kun rakennettiin omaa taloa, ja voi jestas sitä kyttäystä, ja asioiden vertailua!
Jos joku naapuri oli ostanut uuden auton, niin se oli aivan ylivoimaista joillekin talolaisille... Puhuttiin leppymättömästi pahaa, kuinka ylivarojen joillakin on pokkaa elää, vatvottiin mitä joku oli joskus tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja naapurien ammatillista suuntautumista, työtä jne..
Karseaa menoa!