Apua! Pieni diabeetikkolapsi ja syömättömyys :o((

Ruuan päälle ketsuppinaama, jos vaikka innostuisi syömään.

No eivät oikein ottaneet kai tosissaan, sanoivat että annat sitten seuraavalla aterialla/välipalalla enemmän hiilareita... no eihän se onnistu kun hän ei yksinkertaisesti syö. Ihmettelen kuinka hän ylipäänsä jaksaa kun ei syö kuin napsimalla ja todella vähän.

ap

Meillä oli samanlaista jonkun aikaa, kun lapsi oli pieni. Onneksi silloin leipä oli hänelle herkku ja se yleensä kelpasi. Joskus juotettiin puoliväkisin mehua tai syötettiin jäätelöä. Tuosta aikaa jo monta vuotta niin ei kunnolla muista miten siitä selvittiin.

Onneksi terve kuitenkin niin ei ole huolta sokereista.

Oman kokemuksen mukaan on aika mahdotonta pakottaa syömään ja syömättömyys vaan pahenee jos siitä tulee valtataistelu vanhemman ja lapsen välillä. Voisin kuvitella että sellainen tilanne syntyy helposti huolestuneen diabeetikkolapsen äidin ja lapsen välillä. Yrittäkää tehdä ruokailutilanteista miellyttäviä ja mahdollisimman vähän taistelua. Oma esimerkki ja yhdessä syöminen on tärkeää.

Juu, vasta lokakuulla se aika...

ap

Heillä pelastuksena oli tuttelin vellit, joita joi ihan pullosta melkein 4-vuotiaaksi. Niillä verensokeri pysyi pitkään tasaisena. Nyt hän on reipas ekaluokkalainen ja toisinaan syöminen vieläkin valtataistelua mutta on alkanut vähitellen ymmärtää, että on pakko syödä, ettei pökerry.

Voimia teille!

oli ennen diabetesta on ollut sen jälkeenkin.



Kannattaisiko yrittää lahjoa? Tyyliin lusikallinen ruokaa, yksi rusina, lusikallinen ruokaa, toinen rusina? Jos siis tykkää esim. rusinoista. Meilläkin joskus joutuu tällä tavalla lahjomaan, kun esim. totutellaan uuteen ruokaan; annan jälkkäriksi jotakin herkkua, jos syö ruuan kunnolla.



Tärkeintähän on, että se tietty hiilarimäärä tulee tiettyyn aikaan. Mutta kyllähän se pitkässä juoksussa alkaa näkymään, jos ruokavalio on kovin suppea... veikkaan, että joudutte antamaan piakkoin vitamiineja purkista.



Tsemppiä!



t. 4-vuotiaan diabeetikon äiti

entäs makaroni, ?

Soita heti maanantaina sinne ja kerro teidän ongelma. Olisiko kenties osastojakso paikallaan ? Noilla jaksoilla opetellaan syömään oikein näin olen ymmärtänyt

Tiedän huolen ja pelon siitä että sokeriarvo laskee liian alas.



Lapsellani on taipumus veren alhaiseen sokeriarvoon eli on hypoglykemia ja kun hän oli pieni oli aika rankkaa.



Meillä oli sellainen ohje yötä varten lastenlääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta että iltaisin sekoitettiin Maizeina- maissitärkkelystä jogurtin/ mehun/maidon joukkoon. Ateriavälit 2-3 tuntia, joten pääaterioiden välillä ylimääräisiä pieniä välipaloja.



Tärkkelyslisä oli iltaisin useamman vuoden ajan 1 reilu rkl per ilta. Kokeile toimisiko teillä tämä. Iltapala syötiin juuri ennen nukkumaanmenoa ja infektioaikaan herätettiin yöllä juomaan sokerista mehua että selvittäisiin aamuun kunnialla.



Korvakierre ja hengitystietulehdukset oli riesana joten yöheräilyt tuli tutuksi. Lisäksi lapsi oli huono syömään pienenä. Yömaito hänellä oli kaksi vuotiaaksi saakka koska sitä pyysi.



Alhainen verensokeri tekee sen että kieltäytyy ruoasta vaikka se olisi se tärkein hoito. Joten niinä aamuina jolloin arvot oli kehnot annoin aamulla ensimmäiseksi jotain makeaa että sokeri kohosi ja sitten varsinaisen aamupalan. Tällä systeemillä ruokailu alkoi toimia. Vastaanlaittaminen ja kiukku kuuluu asiaan ja kun saa energiaa niin olo muuttuu ihan erilaiseksi.



Lapsen kasvun myötä tilanne on helpottunut mutta edelleen täytyy huolehtia ettei ateriaväli venähdä liian pitkäksi.

yritä saada laskettua ruuan ja insuliinin määrä / suhde sopivaksi. Silloin verensokerit eivät laske. Laita lapsen kaikki syömiset paperille. Älä sorru tyrkyttämiseen jatkuvasti, äläkä nopeisiin hiilareihin, vaikka tiedän, että se on vaikeaa. Pidä kunnon väli syömisessä.

Yöksi voit sekoittaa pieneenkin määrään iltapalaan vaikka maizenaa, se pitää sokeria vakaana.