Pitäisikö huolestua? Lapsi 3v. ja mielikuvitusystävä!!
Eli meidän lapsella on mielikuvitusystävä, Töpitipi. IHAN OIKEASTI!! Toinen selittää ihan tohkeissaan siitä ja monesti se kaveri tulee hänen kanssaan leikkimään!! Äsken mies käski sanoa terveisiä sille ja lapsi sanoi ja sitten sanoi isille:" heippa!!" ..
Kuinka pitkälle tuohon juttuun saa mennä mukaan?? Pitäisikö yrittää saada lapsi unohtamaan koko juttu, vai mitä??? AUTTAKAA!!! Pitkän päällehän tuo ei ole terveellistä!!
Kiitos<3
Kommentit (15)
Rauhoitu ap, tuo on aivan normaalia.
Ja muistan itellänikin olleen mielikuvitusystävän, ja ihan normaali musta on tullut.
Joskus 3-vuotias ei jaksakaan leikkiä niiden kanssa ja käskee koko porukan lähteä ulos.
jos näkee henkilöitä/olentoja joita te ette näe?
Itselläni oli lapsena mielikuvitusystävä Heikki. Myöhemmin seurustelin kolmen Heikin kanssa ja ne ei olleet terveitä suhteita alkuunkaan. Parempi hoidella asia pois päiväjärjestyksestä jo nyt.
En hirveästi siitä itse muista, mutta oli kuullema loppunut ihan itsestään. Äiti oli kysynyt että missäs Pirkko on ja olin vastannut että muutti pois. Eikä Pirkkoa sen koommin näkynyt.
Ihan tavis normaali minusta on tullut.
Irkka ja Urkka on tosin lapsen " työkavereita" , Tahmo on kuulema pelkkä kummitus.
Että sillä lailla meillä.
tällaisesta yksinkertaisesta luonnollisesta ilmiöstä ryhtyä vääntämään väkisin tuota sontaa (7 ja 8).
Meni välittömästi halu keskustella aiheesta.
Vierailija:
tällaisesta yksinkertaisesta luonnollisesta ilmiöstä ryhtyä vääntämään väkisin tuota sontaa (7 ja 8).
Meni välittömästi halu keskustella aiheesta.
tuon seiskan jälkeen se vaan tökkäsi, että meneekö tääkin keskustelu taas tähän.
Meillä oli marsilainen pari vuotta aina silloin tällöin. En nyt muista, oliko se vihreä.
-12-
tämä on lapsella joku tärkeä kehitysvaihe eli ei todellakaan kannata kieltää. meillä myös nyt mielikuvituskaveri 4v lapsella ja välillä ahdistaakin kun laittaa monen asian " kaverin" syyksi vaikka itse olisi tehnyt jotain. mutta en ole kieltänyt. aikanaan kyllä ohi menee. ole iloinen että lapsellasi on mielikuvitusta!!!
Unelma piirsi seiniin ja sotki ja teki tuhmuuksia. Se ei siis oikeastaan ollut mielikuvituskaveri vaan sivupersoona. Ennen kuin tyttö täytti viisi vuotta Unelma katosi. Tyttö itse keksi, miten sen saa katoamaan: meidän piti tehdä hänelle kammottavan näköinen kurpitsapää, jota Unelma sitten säikähti ja muutti pois meiltä.
Tuo seiskan kommentti vähän ahdisti, koska lapsi kerran alkoi höpöttään mieheni kuolleesta sedästä. EN ole ikinä nähnyt kyseistä ihmistä(kuollut reilu 10v. sitten), EMMEKÄ OLE IKINÄ puhunu kys. ihmisestä ainakaan lasten läsnäollessa.
Niin todellakin yksi ilta tuo lapsi alkoi puhuun tuosta xXXxX:stä, että hän on siellä ja tekee sitä jne. Ja kertoi myös asioita, jotka pitivät paikkaansa. Lapsi oli vajaa 2,5v. silloin. Mua pelotti ja miestäkin, vaikkei hän yleensä usko tuollaisiin juttuihin!! HYI!!
-ap
Nyt ikää reilu 3v. ja Namli on jo unohtunut :)
Tarinani siis pitää paikkansa, en kai mä nyt tosissani ketään hoitoon ollut ohjaamassa =). Omilla lapsilla, tytöllä varsinkin, on mielikuvituskavereita vähän enemmänkin. Lapsilta löytyy pari yhteistä kaveria, Minni ja Popo, jotka mm. käyvät heidän kanssaan veneretkillä. Lisäksi tytöllä on milloin mitäkin vaihtuvia kavereita, riippuen siitä haluaako hän pomotella jotain piempää, vai olla iso tyttö ja leikkiä jonkun isomman mielikuvitusystävän kanssa. Tyttö on tosin niin hallitseva persoona, että välillä epäilen, uskooko tuo toinen vatipää (veljensä) kohta itsekkin että Minni ja Popo on todellisia henkilöitä =)