Perkele!! Haluaisimme lapsen, mutta menetän todella mieluisan työpaikan, jos nyt raskaudun.

Menetin aivan ihanan työn. Kska en voinut tietää, tulenko heti raskaaksi (tulin onneksi), päätin että en jää odottelemaan. Pääsin hoitovapaan jälkeen vanhaan työpaikkaan takaisin, mutta sitten olinkin aika pian taas raskaana ja silloin menetin työn lopullisesti. Nyt olen uudessa työssä, joka on vähintään yhtä ihana, joten sain kaiken mitä halusin: lapset ja ihanan työn.



Tsemppiä päätökseen, iso se on. Mutta... vaavi on vaavi ja lapsi on lapsi. Työ on vaan työ.

Hyviä työpaikkoja saa aina ja muista: työ ei koskaan, ei koskaan, rakasta sinua takaisin. Vaikka olisit kuinka hyvä, lähes korvaamaton, kenkää voi tulla silti.

En mä ainakaan siirtäisi yrittämisen aloittamista työpaikan vuoksi. Sitäpaitsi raskauden takia ei saa irtisanoa.

Työ on pienessä kaupungissa harvinainen, ja aivan unelmajobi. Meidän kaupungissa ei oikeastaan ole muita vastaavia paikkoja. Nyt jos raskaudun, menetän mahdollisuuteni toimen vakinaistamiseen, joka olisi edessä vuoden päästä. Jos toimeen valitaan joku toinen, en tule pääsemään tuohon pestiin enää sen jälkeen kun tulisin äitiyslomalta. En osaa sanoin kuvata sitä harmitusta, jonka vallassa olisin seuratessani jonkun muun valintaa siihen hommaan. Tietty on mahdollista, että tulen valituksi raskaanakin, mutta esimieheni (mies) on näissä asioissa valitettavasti ahdaskatseinen - toimessa täytyy heti olla joku pitkäaikainen jonka työssä on jatkumoa.

Olet oikeassa, miesten ei tarvitse miettiä tällaisia asioita. Olen itse jättänyt ylenemismahdollisuuden väliin, kun olin raskaana. Silloin harmitti mutta myöhemmin on avautunut uusia mahdollisuuksia ja haasteita.

Vierailija:

esimieheni (mies) on näissä asioissa valitettavasti ahdaskatseinen - toimessa täytyy heti olla joku pitkäaikainen jonka työssä on jatkumoa.

Jos valitsevat jonkun toisen, hänkin saattaa olla tai tulla hyvin pian raskaaksi. Tai vähän ajan päästä irtisanoutua ja lähteä muihin hommiin. Ei työnantaja voi kuitenkaan olla varma, että palkattava henkilö pysyy pitkän aikaa.

olen sen valinnut jo viimeiset 5 vuotta, mutta vieläkään lasta ei meillä ole (en raskautunut heti, takana useampi keskenmeno) joten elämä voi potkia myös näin!

öisiä, ovat ne kuitenkin aina mahdollisia.



Lapset tehdään tunteella, ei järjellä.



Itse olen huomannut, että lapsen jälkeen saumat työmarkkinoilla yllättäen parani. Lapsen myötä oma arvo jotenkin kohosi. Vanhemmuus toi tiettyä auktoriteettia ja arvoa. Toki tämä riippuu työpaikasta ja alasta, mutta itselle kävi näin ja se on esimerkki siitä, että hyvinkin voi käydä.

En väitä, että työn saanti olisi ollut helppoa. Asun myös pienellä paikkakunnalla. Täällä ei pilvin pimein minulle sopivia paikkoja ole tarjolla.



Asioilla on tapana järjestyä. Et voi tietää, mitä seuraajasi tekee vuoden, kahden, kolmen päästä. Saa paremman työn, tulee raskaaksi... siinä on taas vanha paikka auki. Toisaalta, et voi muutenkaan tietää, miltä elämä näyttää kolmen tai viiden vuoden päästä. En minäkään olisi kuvitellut olevani tässä tilanteessa kuin nyt. :)



Ja on luonnollista olla huolissaan työn jatkumisesta / saamisesta. Kun olet tehnyt päätöksen suuntaan tai toiseen, toinen vaihtoehto jatkaa ajoittain kaivertamistaan.

Terveisin kolme vuotta vauvaa yrittänyt, joka ehti sittenkin näköjään hyvin vakinaistua.

Jos ikäsi alkaa kolmosella, niin sitten laita vauvaprojekti alulle. Jos ikää on 29 tai alle, niin sitten odottele vuosi vakinaistamista, ja vasta sitten vauvaprojekti käyntiin. Näin ehtii hoitoihinkin iän puolesta, jos vauvaprojektissa tulisi mutkia matkaan.



Minä en kuitenkaan vähättelisi hyvän työpaikan merkitystä. Lyhyellä odottelulla (=vuosi) saavutat todennäköisesti molemmat (eli lapsen + vakkarityön), mutta jos nyt kiirehdit lastenteon kanssa, todennäköisesti menetät hyvän työn.