Onko muita, jotka elävät vaatimattomammin kuin mihin tulot riittäisivät?

Meillä ei ole juuri omaisuutta, mutta on uusi omakotitalo ja siitä niin vähän velkaa, ettei kehtaa sanoa. Lyhennyserä kuussa on melko iso, ja se näkyy suoraan kulutusmahdollisuuksista. Auto on 5 vuotta vanha, eli minusta (autoista tietämättömästä) melko uusi, koska mies ajaa paljon. Itse kuljen 6 km työmatkan pyörällä. Emme kuluta arjessa paljoakaan. Haluamme maksaa asuntovelan nopeasti pois, ja kerran tällä palstalla sain kuulla paljon säälittelyjä nolosta ja köyhästä elämästäni. Lainaa voisi maksaa pidemmälläkin maksuajalla, mutta emme sitä halunneet.

Me harrastamme ihan rehellistä telttailua kahden lapsemme kanssa. Mietinkin juuri kesällä Naantalissa, että mitäköhän ihmiset ajattelisivat, jos tietäisivät pankkitilillä makaavan rahamme...?



Naureskelimme myös viikonloppuna, kun olimme sienessä renttuvaatteet päällä. Kumisaappailla ja reikäisissä vaatteissa lompsimme kauppaan ostamaan Ingmanin tuutit 29 senttiä/kappale. Siinä oli pientä ristiriitaa, kun ajoimme kaupan pihaa avomersullamme...

Tämä pätee sekä minuun että mieheeni, olemme molemmat varakkaita mutta köyhistä duunariperheistä lähtöisin, ja jotenkin emme osaa elää tulojemme mukaisesti. Meillä on molemmilla akateeminen koulutus ja hyvät palkat. Lainaa on uudehkosta omakotitalosta n. 100 t., omia säästöjä yli 50 t ja perittyä omaisuutta vähintään yhtä paljon kuin omakotitalomme arvo. Emme matkusta, emmekä tee mitään luksushankintoja koskaan, auto on 15 vuotta vanha. Harrastuksemme ovat edullisia tai ilmaisia.

Olemme nelihenkinen perhe Helsingistä, asumme kyllä oikein miellyttävällä alueella suht lähellä keskustaa (bussilla vartti) mutta kerrostalossa ilman mitään haaveita omasta talosta, pihasta jne. Kotimme on ihan ok-kokoinen ja viihdymme alueella hyvin, jos haluaisimme rakentaa niin pitäisi muuttaa jonnekin Espooseen tms kauemmaksikin , ei tulisi meille mieleenkään. Asuntolainaa on, muttei tajuttomasti. Hyvä niin!



Meillä on aika paljon rahaa sijoitettuna mutta kuulutamme sitä elämiseen vähän ja säästeliäästi. Kierrätämme lastentavaroita kavereiden kesken, ajamme ei-ihan-uudella autolla ja silläkin tosi vähän, lähinnä julkista liikennettä käytämme. Huonekalut ovat edullisia vaikka kotimme on mielestäni kaunis, paljon olemme saaneet suvulta kaunista esim taidetta. Matkustelemme harvoin (kerran kaksi vuodessa maksimissaan) ulkomaille ja kotimaan lomailukin on aika pienellä budjetilla. Lapsemme nauttivat telttailusta, saaristoretkistä tms halvoista huveista. Yritämme opettaa heille säästeliäisyyttä kulutuksessa kestävän kehityksen nimissä.



Nettotulot meillä on n. 5000¿/kk

Nyt jatkan samoilla linjoilla yksin. Elektronisen krääsän määrät & hankinnat on vieläkin vähempiä kuin liiton aikana ;)



Juuri nyt ei ole mitään lainoja, mutta oman asunnon ostan heti kun palaan työelämään hoitovapaalta (ihan pian). Kämppää varten on ihan kivat säästöt sukanvarressa, ja kodin aion hankkia erittäin kylmää harkintaa käyttäen. Toivottavasti :)

Meillä on hyvin paljon omaisuutta, mm. useampi asunto kaupungin keskustassa, mutta asutaan itse lähiössä ihan tavallisessa rivariasunnossa. Auto on seitsemän vuotta vanha eikä me muutenkaan elvistellä.

Tosin ollaan kans sen verran varovaisia, etten edes koe, että eletään varsinaisesti köyhemmin kuin mihin olisi varaa. Musta niin kauan kuin meillä on lainaa, ei ole aidosti rahaa. Todellisuudessa kaikki käytetty raha on pois lainanlyhennyksestä eli tavallaan eletään lainaksi.



Toive olisi, että joku päivä olisi sitten sitä ylimääräistä ihan kunnolla. Tosin isomman kämpän hankintakin tulee vastaan, mutta toisaalta jos tätä tahtia pystytään jatkamaan, niin tää on maksettu aika nopeassa tahdissa pois.

Oon opiskelija-yh, ja tulot sen muikaiset. Välillä ihmettelen, kuinka jotkut opsikelijakaverit joka kuussa valittavat rahapulaa. Mahtaisiko ne rahat kadota baariin, kun siellä joka viikko istutaan?



Laskin juuri, että minun ja lapseni pieni perhe elämme 200 euroa alle minimitoimeentulorajan. Lainaa en ole halunnut ottaa. Silti en koskaan ole tuntenut itseäni köyhäksi.



Säästöjä on muutamia satoja euroja, mutta en raaski niitä ihan pieneen hätään käyttää.



Tänä vuonnabudjettini kaatuu, kun maksan 300 euroa kuussa siitä riemusta, että saan opiskella. Mutta sekin on oma valintani.

haaveile omakotitalosta. Meillä ei ole autoa, emme osta elektroniikkaa.



Toisaalta syömme suht usein ulkona, matkustelemme ja ostamme paljon luomuruokaa ja muutenkin kaalliita erikoisherkkuja. Mutta nämä ovat kaikki asioita, joihin pystyy vaikuttamaan heti, jos tiukka paikka tulee.

Perheeni menetti kaiken omaisuutensa lamassa, ja tuntuu että sen jäljiltä olen jotenkin vinoutunut.



Olen itse asiassa varsin hyvätuloinen, mutta käytännössä minäkuvani on köyhä. Tämä ilmenee mm. niin että asun tulotasooni nähden todella vaatimattomasti.



Lisäksi mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä, joten sekin osaltaan vahvistaa tätä yleistä pihiysfiilistä meidän taloudessa.

Meillä on säästössä rahaa aika läjä, ja mun ajatuksena on rakentaa joskus oma talo. Melkein niillä rahoilla saatais rakennettua, mutta asutaan vaan vuokralla kolmiossa. Ei vaan oo vielä talon paikkaa löytynyt.

Joo, meillä on aika sama tilanne. Lainaa on aika lailla satatonnia. Nettotulot ovat n. 5,5 tonnia tavallisina kuukausina. No, auto on pari vuotta uudempi kuin teillä :-)



Maksetaan tätä lainaa pois sen verran kuin kyetään. Tosin reissataan myös paljon. Mä jään kohta äitiyslomalle, mutta pärjätään varmaan taloudellisesti hyvin, koska ei olla vedetty lainoja tappiin.



En tiedä, luulisin että me saataisiin varmaan reilusti yli 300 000 lainaa, mutta eipä siinä paljoa järkeä olisi. Kasvatetaan omaa pääomaa nyt. Meillä riittää ihan hyvin pienehkö rivari. Jos tulee toinenkin lapsi, niin sitten varmaan paineita muuttaa isompaan. Mutta siihen menee muutama vuosi ja silloin laina on radikaalisti pienempi.

Lapsuuden kotini meni viime lamassa, vanhemmat alkoholisoituivat ja elämä oli helvettiä, en halua samaa lapsilleni. Meillä on todella mukavat tulot, asumme silti ihan tavallisessa kt-asunnossa emmekä edes haaveile muusta, tämä on koti ja meille täydellinen.



Säästämme kuukausittain suuriakin summia rahaa, ainoastaan tehdäksemme elämästämme tulevaisuudessa helpompaa. Emme jää mistään paitsi tällä elämäntyylillä, meillä on kaikkea mitä tarvitsemme. Ostamme sitä mitä tarvitsee ja mistä nautimme, muu on turhuutta.



Jokainen tavallaan, meille sopii tämä.

Ei ole lainaa, auto on, talo on, ei mitenkään merkittäviä menoja ja omaisuus vain karttuu.



Mietin juuri, että pitäisiköhän ostaa vaikka maata jostakin.

Nettona about 5500 kuussa, kokonaan maksettu kerrostalokolmio, 15v vanha pikkuauto,... Tykätään molemmat siitä että on kunnon puskurit, eikä kaivata mitään tämän ihmeempää.