Miksi mielialani ja itsetuntoni romahtaa heti

yli 30

Niinkuin suuri osa ihmisista on. Mutta jos jokainen vaikeus vahvistaa vähän lisää, niin oikealla tiellä olet.

Vierailija:

Niinkuin suuri osa ihmisista on. Mutta jos jokainen vaikeus vahvistaa vähän lisää, niin oikealla tiellä olet.

Olen itse sellainen, että lannitun ja masennun helpsoti juuri tuollaisista asioista MUTTA tiedän että se tunne menee nopeasti ohi ja siksi kestän sellaiset lannistuksen ja turhautumisen tunteet nykyään ihan hyvin.



Olen kuitenkin perusluonteeltani optimisti enkä jaksa murehtia asioita pitkään. Niin masentavilta kuin ne ensialkuun voivatkin tuntua.

varmuutta, opettanut ottamaan vähän rennommin ja myös nauramaan itselleni ja mokilleni. En ensimmäisenä enää ajattele, mitä muut mahtavat ajatella minusta tai pidetäänkö minusta. Olen mikä olen, ota tai jätä.

Olen myös ihan uudella tavalla alkanut enemmän ja enemmän pitää itsestäni. Voi siis sanoa, että viihdyn nykyään hyvin nahoissani!



Kaikki asiat eivät pyöri minun ympärilläni, onneksi. Yritä sinäkin ap oppia ajattelemaan, että ei asioilla ole piilomerkityksiä, mitkä puolestaan liittyisivät jotenkin sinuun ja osaamiseesi. Jos joku on jotain mieltä, se on vain yhden ihmisen mielipide sinusta, ei koko totuus.



Ja opettele olemaan armollisempi itsellesi!

Mutta sitten elämä alkoi heittämään kapuloita rattaisiin. Tätä kaikkea surua, huolta, murhetta, vihaakin on kestänyt jo vuosia. Taistelin tieni ylös masennuksesta, mutta tälläinen minusta on nyt tullut. Koska tahansa romahtava raunio...

Vierailija:

varmuutta, opettanut ottamaan vähän rennommin ja myös nauramaan itselleni ja mokilleni. En ensimmäisenä enää ajattele, mitä muut mahtavat ajatella minusta tai pidetäänkö minusta. Olen mikä olen, ota tai jätä.

Olen myös ihan uudella tavalla alkanut enemmän ja enemmän pitää itsestäni. Voi siis sanoa, että viihdyn nykyään hyvin nahoissani!

Kaikki asiat eivät pyöri minun ympärilläni, onneksi. Yritä sinäkin ap oppia ajattelemaan, että ei asioilla ole piilomerkityksiä, mitkä puolestaan liittyisivät jotenkin sinuun ja osaamiseesi. Jos joku on jotain mieltä, se on vain yhden ihmisen mielipide sinusta, ei koko totuus.

Ja opettele olemaan armollisempi itsellesi!

mainitsemisia kurjia kokemuksia? SOS-keskuksilla esim. on saatavilla ilmaista keskusteluapua. Tai yksityisellä puolella. Voi olla, että asioiden kunnolla läpikäyminen kääntääkin ne vahvuudeksesi eikä heikkoudeksi.



Nimerkillä kokemusta on.

kaikesta jäi vain sellainen " tapamasennus" päälle, ei osaa eikä uskalla enää olla onnellinen, siksi kai pienen pienikin ongelma syöksee heti syvälle.

Vierailija:

mainitsemisia kurjia kokemuksia? SOS-keskuksilla esim. on saatavilla ilmaista keskusteluapua. Tai yksityisellä puolella. Voi olla, että asioiden kunnolla läpikäyminen kääntääkin ne vahvuudeksesi eikä heikkoudeksi.

Nimerkillä kokemusta on.

Olen huomannut, että asenne ratkaisee tosi paljon. Vastoinkäymiset ovat vaikuttaneet minuun siten, että kaikki tulevat pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat musertavilta ja masentavilta. Täytyy vaan yrittää suhteuttaa niitä vastoinkäymisiä todellisuuteen. Eli oliko esim. saamasi sähköpostiviesti todellakin niin merkittävä kuin luulet? Voisiko kyseisellä henkilöllä olla vaan paha päivä? Jos viesti oikeasti oli aiheellinen, voisit miettiä miten parantaa omaa osuuttasi. Jos moite oli turhanpäiväinen, unohda se.



Näitä asioita kannattaa pohdiskella ihan paperilla. Siitä saa paremman perspektiivin niihin vastoinkäymisiin, jotka monet ovat tosi merkityksettömiä. Se auttaa siihen musertavaan fiilikseenkin!

kamalaa/surullista,koska kun sellaisen on kokenut ja siitä ylös päässyt niin pikku murheet eivät tunnu missään,eikä sellaisia edes pidä minään.

Itsetunto on jotakin, mikä sinulla on olemassa (tai sitten ei ole) kiinteänä ominaisuutena; se on sinun oma kokemuksesi arvokkuudestasi.



Itseluottamus on sitä, että luotat itseesi toimijana - se on aina liitoksissa kykyysi suoriutua. Miten hyvin suoriuduit jostakin asiasta jonkun toisen silmissä tai omasta mielestäsi.



Olet oikeassa, kun ajattelet, että itsetuntosi on huono, kun et kestä kritiikkiä; olet ikäänkuin (jossain määrin) ulkoapäin ohjautuva persoona. Uskon, että sinua(kin) on kasvatettu siten, että olet saanut tunnustusta TEOISTASI sen sijaan, että olisit saanut kokea olevasi riittävän hyvä ja arvokas sellaisena kun OLET.



Sinä olet riittävän hyvä - ja tarpeeksi hyvä, sellaisena kuin sinä olet :-)! Uskalla luottaa siihen; ja todella työstää tuota tunnetta itsessäsi! Jos sinua on kasvatettu siten, että olet saanut vain teoistasi tunnustusta / vain tekosi on huomioitu, yritä tietoisesti katkaista se kierre lastesi kanssa - sitä nimittäin hyvin helposti tulee siirrettyä eteenpäin, vaikka tarkoitus olisikin kuinka hyvä ja rakastava tahansa.



Esimerkki;



3 vuotias Liisi keinuu keinussa, ja hukkaa äidilleen iloisena: " Äitiii, katso minua!" ja äiti katsoo nopeasti ja kuittaa Liisin huomion tarpeen kiinnittämällä huomiota Liisin suoritukseen: " Kylläpäs sinä, Liisi, keinut hienosti" jää IHMINEN siellä suorituksen taustalla huomaamatta, puhutaan ikäänkuin toisen ohi.



Äiti voisi myös sanoa näin: " Hei Liisi" tai " rakas Liisi" - tai vaikka kysyä Liisin tuntemuksia keinumisesta; " Onko kivaa keinua, Liisi" ? :-). Yleinen virhe, jonka monet vanhemmat (vahingossa) tekevät.



*



Itsetuntoaan voi vahvistaa aikuisella iälläkin, siten pääset eroon ulkoapäin ohjautuvuudesta ja kohti parempaa oman arvontuntoa :-)!

positiivisella ajattelulla, eli mietin heti asioita jotka on mennyt hyvin ja joissa olen onnistunut. Tai ihan vain juttuja jotka ovat saaneet hyvälle mielelle.

Esim. tänään tein virheen ja toinen (minun mielestäni) virnuili minulle siitä - itsetunto romahti kymmenen pykälää ja olo oli paska sekunnin murto-osassa. Leveä hymy naamalle ja ajatukset positiivisiksi: mitä olen tehnyt tänään oikein ja hyvin raks raks, no vein lapsen hoitoon ajoissa ja hyvillä mielin, reppu oli pakattu, hassuteltiin matkalla -> tuli kiva mieli; osasin monimutkaisen vastaopitun jutun ja suoritin sen ammattitaitoisesti kun piti se tehdä -> jes; letkautin oikein nokkelan hauskuuden (no omasta mielestäni ainakin :)) kahvitauolla ja naurettiin sille porukalla -> +++ jne. Ja mieli muuttui täysin viidessä minuutissa. Tuota pitää vain harjoitella, niin se alkaa toimia. Suhteellisuuden tajuakin pitää harjoittaa, opetella näkemään asiat kontekstissa, mitä se pikkumoka merkitsee todella? Ei yhtään mitään.

Itseluottamuksen romahtamiseen ei paljoa vaadita, kun se on jo muutenkin heikoilla vuosikausien kiusaamisen jälkeen. Olen oppinut joo, en työskentele enää ihmisten parissa vaan ihan yksin...