raha-asioista ja muustakin
olen pyörittänyt eroa mielessä jo yli vuoden eikä asiat näytä parantuvan.
onkohan kellään muulla miestä, joka on autuaan tietämätön esimerkiksi perheen raha-asioista? että tienaa kyllä hyvin, mutta ei jotenkin tajua, että suurimmat osat rahoista menee lainoihin.
meillä mies on tehnyt velkaa omiin moottoripyöriin ja autoihin, joihin hältä menee 400¿ kuussa. tän lisäksi perheessämme lähtee asuntolainat 450¿ kuussa. lisäksi on visat, yhteensä 100¿.
rahaa tulee kuussa n.2300¿ tilillemme.
mutta mies ei näytä tajuavan, että vakuutusmaksut syövät joka kuukausi ison osan tuloista. ja sähkö (vanha sähkölämmitteinen talo) sekä tietysti ruoka. lisäksi tietysti puhelimet, vesi ja nettimaksut.
jäin itse äitiysloman jälkeen kotiin sillä ehdolla, että eletään säästeliäästi sen aikaa että tyttö kasvaa ja palaan töihin.
mutta hänen harrastus, en kehtaa edes kirjoittaa tässä, mihin hän käyttää rahansa... kaiken ns. extran.
tekee viikolla pitkää päivää, että voi " rahoittaa" harrastuksensa.
aikoo nytkin käyttää 600¿ oman ittensä pönkittämiseen.
kaikki asiat uskollisuudesta lähtien on ollu päin persettä meidän suhteessa ja nyt alan oikeasti AHDISTUA siitä, että minulle jää rahan murehtiminen kun hän käyttää " omat" rahansa johonkin paskaan.
en voi tähän sitä kirjoittaa. en voi edes kenellekään kertoa sitä.
ja sekin ahdistaa. en vaan kehtaa.
mummo jätti aikoinaan miehensä koska se joi perheen rahat.
minäkin olen tehnyt useamman tuhannen velkaa tämän kotona vietetyn vuoden aikana jotta " talous" on pysynyt kunnossa.
mies ihmettelee, että miksi. jos ei ole rahaa, niin maksaa sitten kun on rahaa. hän on täysin kykenemätön ymmärtämään, että sitä rahaa ei yksinkertaisesti riitä. ja ei varsinkaan silloin, kun hän käyttää siitä itseensä niin ison osan, ettei senttiäkään jää.
minulle on irvailtu kirppiskierroksista ja kahvilla istumisesta.
nämä kotiäidin hurvittelut vievät lompakostani n.20¿ viikossa!
melko itsekästä, juu...
laitamme taloa tässä juuri myyntiin ja olen pyörittänyt päässäni ajatusta, että on täysin idioottimaista enää kasata kamppeita ja muuttaa saman katon alle. meillä on ollut miehen puolelta " erovaroituksia" tänä vuonna noin 10 kertaa. mies viihtyy kuppiloissa, välillä vähän liiankin tiuhaan eikä aina ole tullut yöksi kotiin. minä olen odottanut kotona herraa eteisessä ja antanu nyrkistä naamaan kun se sisään on astunut. joka kerta on ollut pahoillaan, mutta kun asiat vain tapahtuu hänelle aina kännissä.
musta tuntuu että mun oma asenne sitä kohtaan on tässä kesän aikana muuttunut. en enää kykene ymmärtämään, mikä siinä ihmisessä on sellaista, mistä olen kynsin hampain pitänyt kiinni.
jokaisena kertana, kun hän on eroa suunnitellut, olen saanut hänet jäämään. nyt jos sanois sen, en varmasti pyytäis. viime tapauksesta on vasta kuukausi. ja oikeastaan odotan tässä vain, että hän tekee yhden virheen, niin tämä on tässä.
mun syvä halu olla sen kanssa on muuttunut jotenkin välinpitämättömyydeksi ja inhoksi.
en ole onnellinen, en ole ollut pitkään aikaan. tähän vuoteen on sattunut ihan liikaa itkuja kohdalleni. kaikki ne ovat sellaisia asioita, mitkä olisi ollut vältettävissä, jos mies olisi muistanut myös minua.
eikä kyse ole nyt siitä, että vauvavuosi olisi ollut erityisen rankka. on meillä 4v jo ennestäänkin.
on niin paljon asioita tapahtunut meillä, mistä en ole oikein voinut kenellekään kertoa. huomaan salailevani paljon mieheni asioita, yritän pitää kulissia yllä ihanasta aviomiehestä.
lasten takia olen yrittänyt olla. en voi näet kuvitella, millaista olisi päivät ilman niitä. mutta en usko, että mies haluaisi edes niitä viikoksi itselleen. hänen harrastukset syö arkisin kaikki illat ja päivät se on töissä. ja ite hän on sanonut, ettei aina oikein jaksa edes lapsia. että ne tuli tehtyä liian aikaisin, hän on KOLMEKYMMENTÄ vuotiaaksi vielä nuori ja haluaisi tehdä asioita... voi plääh.
olisi miettinyt sitä silloin kun lapsista alkoi puhumaan.
Kommentit (6)
Riittävätkö tulosi, jos nyt lähdette eri teille ja mikäli ymmärsin oikein, olet vielä äitiyslomalla?
Muuten olen kyllä kertomasi perusteella ehdottomasti sitä mieltä, että miehesi ei arvosta sinua, eikä vieläkään ole tarpeeksi kypsä siihen vastuuseen ja ARKEEN, mitä perhe mukanaan tuo. Varsinkin, jos hänellä ei ole haluakaan tajuta, mitä eläminen maksaa. Voisit tietysti yrittää kirjata kaikki pakolliset normaalit menot ja näyttää ko laskut ja ruokakaupan kassakuitit hänelle ja ihan yksinkertaisella matikalla demota, mitä ovat tulot ja menot.
Itse olen eronnut ja meillä myöskin minä koin olevani se, joka huolehti koko perheen toimeentulosta (yksi lapsi). Mies ei ollut yhtä itsekäs kuin millaiseksi kuvasit omasi, mutta muitakin asioita oli välissämme, joista ei yli päästy. Suurin ongelma oli lopulta välistemme tunteiden loppuminen (ainakin myönteisten).
Jos siis olet varmasti sitä mieltä, ettei sinulla ole tunteita enää, etkä jaksa yrittää, niin kokemuksesta voin sanoa, että kyllä helpotti, kun pystyin täysin itse kontrolloimaan menoni ja tuloni. Rahaa ei ollut kovin paljoa (olin kylläkin kokopäivätyössä ja vuokralla asutaan edelleen), mutta ei ollut yllättäviä menojakaan. Lisäksi oli muutenkin paljon huolettomampaa, kun tarvitsi huolehtia vain lapsesta, vaikka jotkut tuttavat kauhistelivat, että miten yksinäsi pärjäät.
Varmaan joudut nyt puntaroimaan, että mikä on lapsillenne parempi vaihtoehto, että saavat olla kotona kenties hyvin onnettomien vanhempien kanssa yhdessä, vai että heillä on onnellisempi koti äitinsä kanssa, vaikkakin sitten mahdollinen työssäkäyntisi tarkoittaa päivähoitoon menoa (mitä en itse pidä mitenkään huonona vaihtoehtona ko tilanteessa).
Kannattaa ehkä selvittää, mitä sinun ja lasten omillanne asuminen tulisi maksamaan, mitä tukia voit saada yms. jos vaikka kokeilisitte jonkinlaista harkinta-aikaa aluksi.
Olen lukenut viestejäsi pitkän aikaa. Kirjoititko ennen eri nimimerkillä? Olet saanut kestä miehesi puolelta aivan liikaa. Vaikutat todella vahvalta naiselta. En osaa sanoa mitä sinun tulisi tehdä, mutta miehesi ei todellakaan kunnioita sinua eikä perhettään.
Minulla ja miehelläni on ollut myös vaikea suhde, mutta pommi putosi niskaani vajaa kolme kuukautta sitten, kun sain tietää, että mieheni on pettänyt minua koko yhdessäolon ajan ja sitä yhdessäoloa on kertynyt 5,5 vuotta. Olen päättänyt jäädä ja yrittää jatkaa yhdessäoloa mieheni kanssa, onhan meillä kaksi lasta. Kukaan ystävistäni ei ymmärrä, miksi jään, mutta haluan kuitenkin yrittää.
JOs haluat kirjoitella yksityisesti, niin sähköpostiosoitteeni on peetu75@luukku.com.
Juu olen kirjoittanut ennen toisella nimimerkillä, se oli se 011003...
En nyt tiedä olenko sillä lailla vahva vai oikeastaan ihan äärettömän tyhmä koska olen kestänyt paljon pahaa miehen puolelta.
Mun on todella vaikea luovuttaa. Kun aina olen toivonut, että olisi se mies ja kaikki muu tulisi siinä rinnalla. Nyt huomaan, että juuri tässä vuoden aikana mulla on ollut mies ja kaikki paska on saanut alkunsa siitä. Vie hirveästi energiaa miettiä näitä asioita ja kun ne jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen, sitä alkaa olla jo aivan väsynyt.
Oli vaikeaa silloin keskittyä vauvan tuloon, kun itkin päivät ja yöt miehen pettämistä. Välistä toivoin, etten edes olisi raskaana. Kun se ilo äitiyslomalle jäännistä vietiin hetkessä pois.
Mies jaksaa aina hetken yrittää, mutta tiedän niin monesta kerrasta, ettei se kestä kauaa. Hän on hyvä lupailemaan kaikenlaista, mutta
niiden pitäminen taas on toinen juttu.
On hirveän vaikeaa näitä miettiä, en saa hetkeäkään hiljaisuutta itelleni päivisin kun tytöt rääkyy. Nytki tuo kirkuu tuossa lahkeessa.
Täytyy jatkaa myöhemmin.
Suosittelen sinulle lukemiseksi kirjan: Läheinen.
Kiinnitin huomiota kirjoituksessasi, että et halua luovuttaa. Se on yleinen ajatus läheisriippuvaiselle, ettei itse halua olla se joka luovuttaa. Odotat että miehesi tekisi vielä yhden virheen ja saisit syyn jättää hänet. Minusta sinulla on jo nyt kasa syitä jättämiseen, jos niin haluat tehdä. Mies tuskin muuttaa käytöstään niin kauan kun siedät kaiken. Jos laitat kovan kovaa vastaan, voi olla että mies muuttuu... tai sitten ei.
Joka tapauksessa toivon voimia sinulle!
Moi!
Kirjoittelin eilen tuonne isien palstalle, kysyäkseni muiden isien mielipiteitä ko. asiasta (alkoholi ja isyys), mutta eipä ketään oikein kiinnostanut...
Meillä on myös rahankäytössä vastaavanlaisia ongelmia. Eniten mua ketuttaa vakuutuslaskut, joita satelee laatikkoon ihan viikoittain. Pihalla ja tallissa olisi vehkeitä muille myytäväksi, mutta mistään ei voi luopua!!! Jään lokakuun jälk. hoitovapaalle ja rahaa siis tarvitaan. Me maksetaan asuntolainasta tällä hetkellä vain korkoa, mutta lyhennys alkaa raksuttaa jo ens huhtikuussa ja toivoisin, että ukko olis viimeistään silloin työelämässä, mutta vähän ahistaa, kun tilanne on TÄMÄ:
" Meillä tilanne on tämä:
Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta, mies on 33 v. ja minä 29 v. Lapsia on siunaantunut 2 kpl, esikoinen 6 v ja nuorempi 7kk. Olemme alkukesästä muuttaneet uuteen ok-taloon, jonka mieheni on hartiavoimin pystyttyänyt. Miehen opinnot (työvoimapoliittinen koulutus) päättyivät juuri ja jatkaa tällä hetkellä ansiosidonnaisella. Minä olen hoitovapaalla lokakuusta lähtien. Kaikki on siis muuten ok, mutta miehen alkoholin käyttö huolestuttaa.
Arkisinkin saattaa vetää illalla perseet olalle, kun lapset ovat jo nukkumassa. Sammuu sitten itse sohvalle telkku ja monttu auki. Esim. voi torstaina korkata viskipotun, josta jää vaan perseet seuraavalle päivälle. Sitten pe se juo sen viskipotun perseen ja muutaman lonkeron. Lauantaiks onkin sitten jo hakenut Leijonapotun ja hotkasee sen illan aikana saaunaa lämmittäessä. Jos kaapissa on kaljaa, niin sunnuntainakin voi ottaa muutaman iltaoluen...Niin ja sitten tiistaina tai keskiviikkona on kaappiin haettu sixpacki tai tallissa saattaa olla mäyris, josta hörsii touhuamisen lomassa....Tämä on siis JOKAVIIKKOINEN kuvio. En muista, koska mies olisi viimeksi ollut selvinpäin kokonaisen viikon...
Aluksi annoin anteeksi moisen läträämisen, koska mieheni isä kuoli kesäkuussa 2006. Nyt en enää jaksa " ymmärtää" tätä touhua. Jos huomautan juomisesta, hän suuttuu ja tiuskii, ettei ole jättänyt mitään tekemättä koskaan, ja että on niin saatanan kova jätkä painamaan duunia. - niinhän onkin, on rakentanut aikamoisen töllin perheelleen, mutta silti olen tosi huolissani äijän terveydestä ja vaikuttaahan se mielialaankin ja sitä kautta lapsiperheemme arkeen. Meillä ei isi ole mikään kiva ja hauska isukki, joka puuhaa ja peuhaa lasten kanssa aina vapaa-ajallaan.
Lähti jälleen eilen iltasella yksin mökille viettämään vapaa-aikaa. Minä jäin tänne lasten kanssa esikoisen esikoulun vuoksi. Todellisuudessa mua ei hotsita lähteä sinne mökille kököttämään, kun isäntä lämmittää saunaa ja imee keittoa ja kyttää telkkua!!!! Mökillä olis niin paljon mukavampaakin puuhamista....vois vaikka duunata välillä emäntääskin."
Tunnen siis todella sielujen sympatiaa sinua kohtaan. Olisi niin ihanaa, kun kumppanina olisi MIES, joka on oikeesti kiinnostunut omasta perheestään, eikä vain murehtisi yksin erakkona murheitaan. Olen ajatellut ehdottaa hänelle jotain terapian tapaista avautumista, mutta uskon, että mut tyrmätään heti.
Huolestunut ja surullinen äitee
Mikä sinua pitää yhdessä miehen kanssa? Kirjoituksesi perusteella mies elää kuin sinkku ja sinä huolehdit kaikesta kuin olisit hänenkin äitinsä. Kuullostaa siltä, että teillä on suhteessa aika pahoja ongelmia (uskottomuutta, alkoholinkäyttöä, rahavaikeuksia, puhumattakaan toisten kunnioituksesta tai pikemminkin sen puutteesta).