Mitä eskarilaiset saavat katsoa televisiosta?
Tulipa mieleen, kun tyttäreni on joutunut kaverijoukon ulkopuolelle aloitettuaan esikoulun. Olen paljon pohtinut syitä ja koska leikit joista tyttäreni on suljettu pois ovat Winx-klubi ja Bratz-leikki, mietin mahtaako tämä johtua siitä, että tyttäreni ei katso kyseisiä ohjelmia. (joskus tosin salaa yrittää katsoa, kun minä olen vielä nukkumassa). Saavatko kaikki muut eskarilaiset katsoa Bratzejä ja Winx-klubia? Vai onko vielä muita yhtä " tiukkiksia" äitejä, jotka kieltävät kyseiset ohjelmat?
Olen tämän kiusaamisen vuoksi alkanut miettiä, että onko kieltoni edelleen perusteltu, mutta katsottuani kerran yhden jakson Bratzejä tyttäreni kanssa tulin siihen tulokseen, ettei ohjelma ole tarkoitettu mielestäni alle 10-vuotiaille ollenkaan, jos vielä heillekään. Ei elämän tärkeimpiä arvoja voi olla shoppailu, juhliminen, meikkaaminen, poikien vikittely, tanssikilpialuissa voittaminen, seksikkäät vaatteet ym. Eivätkä nämä ole sellaisia asioita, jotka mielestäni vielä alle kouluikäisille olisi tarkoitettu. Winx-klubista en ole nähnyt yhtään jaksoa, mutta olen lukenut ohjelmasta lehdestä ja netistä ja mielestäni tuntuu hieman samanlaiselta ohjelmalta aihepiirinsä suhteen kuin Bratzit. Nyt en pääse sitä edes katsomaan, koska Subjuniori ei näy meillä. Mutta kertokaa toki muut vanhemmat jos joku on Winx-klubia seurannut millainen ohejlma mielestänne on ja minkä ikäisille suunnattu?
Meillä katsotaan lähinnä kakkosen lastenohjelmia ja muilta kanvilta Disneyn klassikko piirrettyjä ym. vanhanaikaisia satuja. Ei siis Bratzejä, Winxejä, Pokemonia tai Barbieta. Tyttäreni tosin ajoittain kiukkuaa, että pidänkö häntä vielä ihan vauvana, joka ei saa katsoa muuta kuin Nalle Puhia ja muita lapsellisia ohjelmia. Nyt toivoisin mielipiteitä muilta vanhemmilta. En halua, että lapseni vielä katsoisi kyseisiä ohjelmia, mutta asia mutkistuu, jos todellakin leikeistä sulkeminen johtuu siitä, että muut saavat katsoa kyseisiä ohjelmia.
Toisaalta pohdin myös sitä, että olenko kaksinaismoralisti, koska lapseni kyllä katsoo yhdessä muun perheen kanssa Salkkareita ja se on yksi hänen lempi ohjelmistaan. Eli mitä mieltä olette siitä minkä ikäisten lasten annatte katsoa Salkkareita? Sehän ei myöskään ole lapsille tarkoitettu ohjelma. Se kertoo kuitenkin mielestäni oikeasta elämästä ja asioista joita oikeasti voi tapahtua. Meillä keskustellaan usein jälkeenpäinkin salkkareiden tapahtumista ja muutenkin yleisellä tasolla asioista joita siinä tulee esille mm. huumeista, perheväkivallasta, alkoholismista ym.
Mutta toivon siis teiltä muilta kannanottoja mitä mieltä olette television katselusta ja millaisia ohjelmia eskarilaisenne ja muutkin pienet lapset katsovat.
Meillä ei möskään katsota videoita/dvd:tä kovinkaan usein. Se on harvinaista herkkua esim. sadepäiville tai erikoistilanteisiin. Myönnetään toisinaan käytän sitä myös lahjontana tai palkkiona ;o). En kuitenkaan halua, että lapsella täytyisi jatkuvasti pyöriä joku elokuva taustalla, kun hän leikkii tai puuhailee omiaan. Tosin radiota hän kuuntelee paljon ja cd-levyjä hän käy hakemassa meidän kokoelmistamme. Eli kuuntelee paljon iskelmää ja myös Suomipoppia;o).
Kommentit (26)
Meidän eskarilainen ei ole koskaan kärttänyt mitään ohjelmaa, enkä edes tiennyt että noita Winxejä ja Bratzeja tulee telkkarista. Kysyinkin häneltä juuri onko katsonut ja on kuulemma Winxejä kerran, mutta ei tiennyt koska se tulee. Tiedän että päiväkodissa noista hahmoista paljon puhutaan ja muilla tytöillä niitä nukkeja on, mutta meidän tyttö ei ole kyllä jäänyt niihinkään liittyvien leikkien ulkopuolelle.
Salkkarit ei mielestäni ole pienten lasten ohjelma eikä meidän perheessä kenelläkään ole mielenkiintoa katsoa sitä. Mutta esim. Tanssii tähtien kanssa on ollut eskarilaisen suosikki viime kaudella ja se on mielestäni ihan kiva ja sopiva, ajankohta vaan ehkä vähän liian myöhäinen. Pidän itse sellaista sääntöä että lasten hereillä ollessa meillä katsotaan telkkarista vain sellaisia ohjelmia jotka sopivat myös lapsille, ja toisaalta turhaan ei koskaan ole telkkari auki. Eli jos mun pitäisi katsoa Salkkareita, niin sitten pitäisi varmaan katsoa myöhemmin tai antaa lapsenkin katsoa.
nyt tässä tuohon ap kysymykseen, koska en ole sen kummemmin katsellut millaisia nuo ko. ohjelmat ovat...
Tuli vaan mieleen tuosta, että eivät ole alle 10v tarkoitettuja ;-) että eipä ne yli 10v taas enää kauheasti Bratzeista perusta.... Kuten joku jo tuossa " kauhistelikin" , murrosikä alkaa nykyään aikaisin ja jo viime vuonna 12v tyttöni luokkakavereista moni poltti, seurusteli (=suuteli koulun pihalla), kuljeskeli iltaisin kylillä jne. Eli ovat tainneet unohtaa Bratzit jo vuosia sitten ;-(
Ihan ensin kiitos ASIALLISISTA vastauksista! Ja erityisesti sulle Overpowered;o). Kyllä olet oikeassa siinä, että Salkkarit on äidinkin suosikki ohjelma ja kyllä tiedän, että Salkkarit ei sovi noin pienille. Eli pitänee itsekin luopua kyseisestä ohjelmasta, koska se esitetään mielestäni ihan liian aikaisin. Miksi ihmeessä siihen ei puututa ja maikkarillakin esitysaikaa myöhäistetä... Toisaalta varsinkin nyt tuntuu, että kyseisessä ohjelmassa tapahtuu entistä enemmän lapsen silmille ja ajatusmaailmalle liian julmia ja käsittämättömiä asioita. Olen sitä ennenkin pohtinut ja kyllä sille aikaa voisi keksiä muutakin yhteistä tekemistä, lähteä vaikkapa yhdessä pyörälenkille tai näin kauniina päivänä vaikka uimaan. Sitä vaan on niin laiska ja Salkkareilla lamaannuttava vaikutus ;o). Ja tosiaan aloin vasta eilen oikein enemmän miettiä näitä ohjelmia ja tuli itsellekin mieleen, että piirrettyohjelma, taikavoimat, keijut ym. mielikuvituksellinen on kuitenkin enemmän satua ja todellisen tuntuinen ohjelma voi kuitenkin sotkeutua todelliseen elämään. Eli meillä yritetään tästä eteenpäin jättää Salkkarit pois ohjelmasta ja keksitään jotakin muuta tekemistä (äiti ehkä nauhoittaa ohjelman itselleen ja katselee sit salaa ;o).)
Tämä Bratz ja Winx-kulbi ongelma taas on ihan toinen juttu. Jos tosiaan olisi kavereita mistä valita en edes harkitsis periksi antamista, mutta kun ryhään kuuluu tasan 5 muuta tyttöä, joista ainakin neljä katsoo kyseistä ohjelmaa ja pukeutuu samaan tyyliin. Meillä olen pukeutumisessa pitänyt kiinni siitä, että mitään " pikkupimu" vaatteita ei osteta. Nyt kuitenkin esikoulun myötä on pakko antaa sen verran periksi, etten pakota lasta eskariin verkkareissa tai muuten mielestäni mukavissa vaatteissa, joissa ajattelen olevan mukava leikkiä. Kouluun annan jatkossa laittaa farkut tai jotkut muut mieluisat housut (yhdessä valitut,perusmallit, ei bratz-tyyliä), kotona käytetään sit niitä mukavia vaatteita, joissa on parempi leikkiä, kun ei kiristä eikä purista, eikä heti haittaa vaikka vähän likastuisikin. Samoin olen antanut periksi parlle Bratz-nukelle, koska ajattelin ettei nukke voi vahingoittaa lasta. Esikuvasta en todellakaan pidä, mutta en kestä katsoa lapsen itkua kun kaikilla muilla on lelupäivänä bratz-nuket ja hän joutuu viemään jonkun typerän vanhanaikaisen barbien ja jäämään kaikkien muiden leikin ulkopuolelle. Voi lapsen onnea, kun sai joltakin syntymäpäivä vieraalta ensimmäisen Bratz-nuken ja toisen säästi omista rahoistaan, ehkä en pilaa hänen lapsuuttaan, vaikka nämä kaksi nukkea sallinkin.
Se mitä tulee kaksitoistavuotiaiden seurusteluihin, raitilla kulkemiseen, suuteluun, seksikokemuksiin ym. on mielestäni aika paljon kuitenkin vanhempien vallassa. Ehkäpä juuri se, että me aikuiset annamme lasten katsoa telkusta mitä haluavat ja tällaiset selkeästi yli 10-vuotiaille suunnatut ohjelmat sallitaan jo alle kouluikäisille, saa lapsemme tavoittelemaan aiukisuutta aivan liian varhain. Ei minun lapsuudessani (lause jota lapsena vihasin ;o)) 5-vuotiaana tullut mieleen, että kotileikki olisi lapsellista, mutta tämänkin kuulin tyttäreni suusta vuosi takaperin.... Mutta mielestäni tämä vastuu lasten pukeutumisesta, raitilla kulkemisista, seurustelemisista ym. on meillä aikuisilla ja itse teen parhaani, että lapsellani todella on lapsuus, eikä puberteetti ala eskari-iässä. Minun ja monen muunkin tehtävä helpottuisi huomattavasti, jos kaikki muutkin vanhemmat ajattelisivat samalla tavalla ja myös eri kanavien ohjelmapäälliköt miettisivät muutakin katsojalukuja ja mainos" markkoja" .
Huolimatta siitä mitä muut tekevät ja ajattelevat meillä ei jatkossakaan katsella Bratzejä eikä Winxejä, ehkä luovutaan niistä Salkkareistakin (äidille paha paikka). Meillä ei myöskään pukeuduta lapselle sopimattomasti (tai siis vieraat pukeutukoot miten haluavat) ja muutenkin säännöt kotiintuloajoista ja siitä missä kuljetaan ja milloin sovitaan aikanaan selkeästi ja lapsen ikä huomioiden. Taistelen lapseni oikeudesta olla lapsi, vaikka tuulimyllyjä vastaan, muta yritän luovia niin, että tyttäreni ei kuitenkaan jäisi aivan kokonaan syrjään leikeistä.
Mukavaa syksyä kaikille vanhemmille ja lapsille!
noista seurustelu ja tupakkajutuista. Meidän siis nyt 13v täyttävä kyllä jaksaa yhä myös leikkiä kotosalla (tosin ei nyt kovinkaan paljoa ja leluista on jäljellä enää Sleich hevoset). Tämä vain kertoo siitä, että varhain joutuvat lapset tänäpäivänä luovimaan... lapsuuden ja aikuisuuden välillä ja joissain asioissa heitä on mahdoton hyvistä yrityksistä huolimatta vaikutuksilta suojata. Meillä on onni, että hevoset täyttävät tytön elämän joten pukeutumistyyli ym. valikoituvat automaattisesti hyvään suuntaan (hevoset ei minihameita eikä napapaitoja kaipaa).
Noista Bratzeistä viellä. Nukkeinahan ne kuitenkin ovat vain uudistettu versio entisajan Barbeista. Ei se Barbienkaan kauneusihanne ole yhtään parempi vaihtoehto, joten varmastikkaan eivät Bratzit vahingoita lasta yhtään sen enempää...
Lapset myös työstävät leikillään elämän vaikeita asioita. Itse muistan kuinka pahalta tuntui, kun tyttöjen leikeissä nuo nuket erosivat ja tappelivat. Totuus kuitenkin on, että leikit heijastelivat monen lapsen totuutta ja niiden loppujenkin pelkoja. Sen pidemmälle ja laajemmalle ei asia lapsen elämässä vaikuttanut päinvastoin se soi meille mahdollisuuden jutella lapsen peloista esim. vanhempien eron suhteen (kun oli niin monta eskarikaveria joiden vanhemmat olivat eronneet) ja rauhoiteltua lasta, että ei olla eroamassa...
Hyvä että KATINA mietit näitä asioita. Mutta en missään nimessä antaisi katsoa Salkkareita, kuten joku jo totesi, animaatioihin ym. lapsi ei niin helposti samaistu. Kuten muihinkaan, vaikka näyteltyihinki, jossa maailma ei ole tämä meidän maailmamme.
Mutta salkkarit, missä ihan meidän näköisemme ihmiset elävät meille tutun näköisissä oloissa, antaa sen kuvan, että tuollaista se elämä ihan oikeasti on ja tuollain eletään, vaikka lapsi kuinka muka tajuaisi että se on näyteltyä. Vielä kun tämä sama toistuu illasta toiseen...
Niin, olen useammankin kerran ihmetellyt sitä, kun kauhistellaan 12-vuotiaiden " seurustelua" . Toki lapsuus on lyhentynyt, ja nykynuoret tietävät ihan liikaa kaikenlaisista asioista, kaikkea on tarjolla. On mukavaa, kun lapset leikkivät. Mutta en silti pitäisi tuota seurustelua niin vakavana. Sanana " seurustelu" kuulostaa vakavalta, enkä toisaalta haluaisi oman tyttäreni " seurustelevan" , mutta, oikeasti, leikkiähän se vielä on. Pitkin kyliä en silti antaisi lasteni juosta, koska maailma on muuttunut siitä, mitä se oli meidän lapsuudessamme/nuoruudessamme.
Mutta:
Eikö teistä muka kukaan muu ole 12-13 -vuotiaana pussaillut poikien kanssa? Me kyllä pussailtiin, ja muka " oltiin" - mikä siis tarkoitti nykyistä " seukkaamista" . Ja kaikenkaikkiaan oltiin kovasti kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta, ja seksistä supateltiin tytöt keskenämme. Ja mökkinaapurissa oli vieraana yksi ruotsalaistyttö, joka oli hyvin tietoinen kaikista " jutuista" . Häntä kuuntelimme silmät pyöreinä, vaikka eipä hänelläkään omaa kokemusta ollut.
Ja tämä on tapahtunut 60-luvulla, kaupungissa, ja minäkin olin ns. kiltti tyttö. Vakavammat seurustelusuhteet oli sitten vasta lähes parikymppisenä.
Muistelkaapa, millaisia itse olitte tuossa 12-13 -vuotiaana!
Siis em. tapahtui 70-luvun alkupuolella, olen syntynyt 60-luvulla.
Mutta ei tyttöä juuri nuo jälkeen mainitut jaksa kiinnostaa, enemmän kiinnostaa ne nuket tai muu tilpehööri kuin itse tv-sarja ja juonet. Salkkarien suhteen meillä on kyllä ihan nolla-toleranssi, se ei millään tasolla ole lasten ohjelma. niin kuin joku täällä jo mainitsi, sen esille tuomien teemojen keskusteluun ei vanhempien pidä tarvita Salkkareita; eläminen, läsnäolo ja rehellinen puhuminen riittää. Lainatkaa kirjastosta vaikka kirjoja tai viedoita em. teemoista juttelua avaamaan ja helpottamaan. Katsomme miehen kanssa kyllä salkkarit, mutta lapset tietävät, että silloin ei ole mitään asiaa olkkariin, leikkivät silloin hyvillä mielin keskenään tai ovat usein ulkonakin.
Anteeksi suorasukainen mielipide, mutta olen siis ap:n kanssa aivan toisilla linjoilla. Nämä ovat vaikeita asioita, ja on vaikea aikuisen silmistä arvioida, miten lapsi minkäkin näkemänsä ja kuulemansa asian kokee ja miten siitä päätelmänsä tekee.
sillä meillä ei kärtetä Winxiä tai Bratzeja, eikä ne ole leikin aiheina eskarissa. Myöskään vaatteet eivät ole tulleet puheeksi tytöllä ollenkaan, ylipäätänsäkään eivät taida eskarissa tyttöjen kanssa juuri vaatteista keskustella (onneksi!) Eli ihan normaalit tytön vaatteet kelpaa, ei ole mitään pikkupimu-kuteita.
Toki tarhassa on bratzeja joillain ollut jo viime vuonna, mutta sanoin heti ekaan pyyntöön, että niitä ei meille tule, ja ei ole pyydettykään sen koommin.
Ja omassa pihassa meillä leikkii paljon 4-8 v. tyttöjä, en muista, että kukaan olis brazeja tuonut ulos. Yleensä joillain pikkuleluilla leikkivtä. Ja kaikki pukeutuvat aivan tavallisesti lasten tyylisesti, myös ne kakkos-kolmasluokkalaiset tytöt. Mutta toisaalta, tässä kaikki ovatkin ns. hyviä perheitä.
nelliina:
Mutta toisaalta, tässä kaikki ovatkin ns. hyviä perheitä.
Katinka, teidän perhe taitaakin viettää aikaa huonossa seurassa... :-o
Ihan nukkeina kun ajatellaan brazeja ja winxejä, niin eivät pahemmin poikkea barbeista. Eli minusta on ihan sama millä niistä leikitään.
Ohjelmista myös monen muun tavoin meillä ei todellakaan lapset saa katsoa salkkareita, mutta brazeja ja winxejä voisin antaa katsoa. Tosin meillä ei eskarilainen pahemmin niitä katsele, kun ei tule meillä lastenohjelma-aamuisin jolloin telkkaa katsotaan.
Eskarissa ei meidän tytöllä ole mitään braz- tai winx-buumia. Eivät tytöt heiltä näytä, eivätkä ohjelmista puhu.
Muuten meillä on tiukka linja teeveen katsomisessa. Esim. uutiset ovat liian rankkoja, kuten myös monet mainokset (meillä äidin käsky käy silmät kiinni jossen ehdi vaihtaa kanavaa). Aikuisten ohjelmat eivät kuulu lapsille, ehkä jotain ei kovin raakaa luontodokumenttia tai urheilua voi katsoa, mutta ei yleensä niitäkään tule katsottua. Videoita meillä ei katsota kuin poikkeustilanteissa ja lastenohjelmiakin kotona vain viikonloppuaamuisin, jossei ole muuta menoa.
En kuitenkaan ole ajatellut Brazien tai Winxien olevan pahimmasta päästä. Ennemmin painin aikoinaan esikoisen saman ikäisenä ollessa joidenkin poikien tapaa pelata väkivaltapelejä ja katsoa hämähäkkimiestä tappokohtauksineen (oli muuten k-11 leffa) ja että meidän poika näki ne kyläillessä sitten siinä ohessa. Lisäksi osa pojista sai jo silloin katsoa tappajavalas leffan, meillä ei todellakaan olisi tullut mieleenkään. Eli siihen nähden nämä tyttöjen lastenohjelmat tuntuvat painivan aivan eri sarjassa, vaikka niiden antamasta naismallista en välitäkään. Mutta siitä naismallista voi keskustella myös kotona ja antaa omalta osaltaan esimerkkinä erilaisen mallin, josko sillä olisi sitten vaikutusta. Toisaalta loppukaneettina voisin vielä lisätä etten oikein henkilökohtaisesti tykkää muumimammankaan antamasta naismallista (lasten suhteen ihana, mutta papan kanssa perinteinen taka-alalla oleva nainen joka ihailee miehen " paremmuuutta" ).
Ne Bratzithän ovat niin isopäisiäkin, että tuskin kukaan tyttö oikeasti haluaisi olla Braz :-)
Eskari ja tokaluokkalainen löytyy meiltäkin. Esikoinen ei saanut eskarin alkaessa katsoa Bratzejä eikä Winxejä, jossain vaiheessa, ehkä eskarivuoden aikana, alkoi niitä katsoa ja nykyinen eskarimme on katsonut niitä jo ainakin viime talvesta alkaen. Bratzit ovat omasta mielestäni ihan kamala lastenohjelma. Ovat jotenkin " tyhjäpäisiä" ja koko homma pyörii oman ulkonäön ympärillä. En tykkää, että lapset katsovat, eikä onneksi nyt ainakaan tule tavallisilta kanavilta. Winxit sen sijaan on mielestäni ihan eri maata. Kertoo yhteen köyteen puhaltamisesta ja on meidän lapsille juuri sopivan jännä. Jossain mainittiin ilmeisesti Barbie-elokuvatkin. Minun mielestäni ovat aivan ihania satuelokuvia, ihan sopivia jo 5-vuotiaallekin.
Insinööriäiti:
Ihan nukkeina kun ajatellaan brazeja ja winxejä, niin eivät pahemmin poikkea barbeista. Eli minusta on ihan sama millä niistä leikitään.- - - -
En kuitenkaan ole ajatellut Brazien tai Winxien olevan pahimmasta päästä. Ennemmin painin aikoinaan esikoisen saman ikäisenä ollessa joidenkin poikien tapaa pelata väkivaltapelejä ja katsoa hämähäkkimiestä tappokohtauksineen (oli muuten k-11 leffa) ja että meidän poika näki ne kyläillessä sitten siinä ohessa. Lisäksi osa pojista sai jo silloin katsoa tappajavalas leffan, meillä ei todellakaan olisi tullut mieleenkään. Eli siihen nähden nämä tyttöjen lastenohjelmat tuntuvat painivan aivan eri sarjassa, vaikka niiden antamasta naismallista en välitäkään. Mutta siitä naismallista voi keskustella myös kotona ja antaa omalta osaltaan esimerkkinä erilaisen mallin, josko sillä olisi sitten vaikutusta.
Kuten sanoin jo aiemmin, olen kolmen pojan enkä yhdenkään tytön äiti, joten nuo kommentit poikien väkivaltaisista peleistä ja elokuvista allekirjoitan ja niiden suhteen epätoivoinen luoviminen on myös minulle tuttua. Mutta enpä voi olla ihmettelemättä toisaalta, miksei sitten poikien suhteen toimisi se kotona annettu lempeämpi esimerkki ja malli ja väkivallasta ja sen lieveilmiöistä voi niistäkin keskustella, eikö? Vai onko se testosteroni niin yksiniittistä, että peli on menetetty, kun yksi tappajavalas on nähty?
Siis okei, oikeastihan tappajavalaat sun muut hämähäkkimiehet painivat visuaalisuudessaan AIVAN eri liigassa Bratzien ja Winxien kanssa. Mutta rohkenen kuitenkin väittää, että molempien tarjoama maailmankuva on pienille täysin tarpeeton ellei peräti vahingollinen. Pojat ovat aivan riittävän aggressiivisia muutenkin ja vaikka tarvitsevatkin toki aggressioidensa purkua ja taisteluleikkejä, suotakoon ne heille ilman visuaalisia tehosteita. (Minusta on oikeasti käsittämätöntä, miten välinpitämättömiä vanhemmat ovat esim. elokuvien ikärajojen suhteen!!) Mutta tästähän olimmekin samaa mieltä. Vaan enpä kuitenkaan lähtisi vähättelemään etenkään Bratzien tarjoaman maailmankuvan vahingollisuutta tyttöjen sielunelämään! Nimittäin, kuten viimeisin kirjoittajakin totesi, se ulkonäkökeskeisyys ja shoppailumentaliteetti voi vaikuttaa viattomalta (viattomammalta toki kuin ihmisten suikaloiminen ja verenroiske...),mutta edelleen väitän - ja olen naisena huolissani - että tyttöjen maailmassa ulkonäöllä ja kaikella pintapuolisuudella on aivan riittävän suuri jalansija ilman, että sitä tarvitsee entisestään korostaa. Jos Muumimamma edustaa väärää naiskuvaa, niin mitä ihmettä Bratzit sitten edustavat?!?! Muumimammaa ei sentään kukaan *pakota* mihinkään muottiin, vaan hän tekee kuitenkin mitä haluaa - ja onpa joskus ottanut ihan aikalisänkin! ;-)
Teinityttöjen sielunelämää ja angstia on tietääkseni ihan tutkittukin ja hiljattain kerrottiin omasta mielestäni aika shokeeraaviakin tuloksia nuorten seksuaalisuudesta ja sukupuolisuuteen liittyvistä asenteista. Tytöt ovat nykyisin aika tavalla käyttöesineitä. Muuta virkaa heillä ei juuri ole kuin näyttää hyviltä ja tyydyttää kulloinenkin poikaystävä ja vieläpä ihan millä tahansa tavalla tämä pyytää! :-o Varsin surullista... Okei, Bratzeissä ei sentään sitä vielä opeteta, mutta väitän, että senkaltaiset esikuvat pohjustavat varsin hyvin tietä noille teini-iän odotuksille! Tosin tasapuolisuuden vuoksi täytyy sanoa, etten myöskään voi käsittää, miten 14-15 -vuotiaat pojat jo kuluttavat suuria määriä pornoa, mistä ne pöyristyttävät vaatimukset sitten kumpuavat. Jos nyt varsin karkean yleistyksen tekisin, niin väittäisin, että ne pojat puolestaan ovat paljolti niitä, jotka ovat ekaluokalaisina saaneet katsoa hämiksiä ja tappajavalaita...
Eli itse olen sitä mieltä, että meidän vanhempien tehtävä on suojella lapsiamme mahdollisimman pitkään kaikin keinoin, joista televisionkatselun rajoittaminen ei ole niitä vähäisimpiä.
Vielä kotona käytyihin arvomaailmakeskusteluihin viitaten voin kertoa, että omalle äidilleni Barbien ostaminen (meitä tyttöjä hänellä oli kaksi) oli kamalan suuren kynnyksen takana ja hän suostui siihen vain puolipakolla paineen alaisena... Miksi? Barbie hänen mielestään edusti " vastenmielistä ja väärää naiskuvaa" !! ;o))
Joku kirjoitti, että eihän lapset enää koululaisina leiki leluilla enää niinkuin ennen.
Nähdäkseni juuri tämän takia Bratzien lelutehdas (en muista nimeä) kehitti Bratzit. Että isommillakin lapsilla olisi omat " nukkensa" .
Osittain se on varmaan onnistunutkin. Omista lapsistani yli 9v tytöt leikkivät Bratzeillä. Mutta leikki on usein tosi toimintapitoista ja humoristista. Eivät he leiki Brazeillä tyyliin " Nyt nää menis discoon ja sit ne vaihtais vaatteita ja sit ne pojat tulis ja iiik!" Enempi he tykkäävät luoda erilaisia maailmoja Bratzeille seikkailtavaksi (eräänkin kerran oli miltei kaikki viherkasvit raahattu tyttöjen huoneeseen Bratzeille viidakoksi...). Tuntuu myös etteivät he ota Bratzejä kovin vakavasti eivätkä pidä näitä nukkeja roolimalleina. Bratzien isot päät tuntuvat olevan yksi vakio vitsinaihe heidän leikissään.
Sen sijaan mitään Salattuja Elämiä he (eivätkä muutkaan meidän lapset) katso. Kyse ei ole niinkään siitä, että se olisi kiellettyä vaan siitä, etten usko heidän edes tietävän, että sellainen telkkariohjelma on. Me vanhemmat kun emme sitä katso niin eivät hekään sitä osaa kaivata. Muutenkaan eivät katso telkkarista kuin lasten ohjelmia ja joskus urheilua.
Salkkarit on kielletty jopa 5-luokkalaiselta, joka kyllä on vuosien ajan useampaan kertaan niitä kärttänyt. Monet luokkakavereista katsoneet jo vuosia. Olen perustellut sillä, että ohjelmassa käydään läpi asioita, joista 10v ei tarvitse edes tietää (tietää jo kuulemma kaiken :)).
Bratzejä ja Winxejä katsovat, lapset siis tokalla ja vitosella. Bratz-nukkeja meillä on ja niiden hyvä puoli on minusta oikeasti se, että ne innostavat " isojakin" lapsia leikkimään. Ei minustakaan ne juuri Barbeista eroa. Itsekin olen muutaman kerran niillä innostunut leikkimään ja on oikeasti hauskaa niitä pukea.
Bratz-ohjelmasta ja videoista (saatiin yksi lahjaksi) en pidä. Kielenkäyttö on ihan idioottimaista ja elämä yhtä diskoa ja shoppailua. Negatiivisena vaikutuksena oli se, että varsinkin tokaluokkalainen välillä puhuikin ihan Bratz-tyyliin, vaikka muutenkin on vielä " lapsekas" . Ihaninta hänen mielestään olisi päästä shoppailemaan kaverin kanssa (me emme muutamaan poikkeusta vuodessa vietä perheenä edes aikaa ostoskeskuksissa, vaan yleensä käyn ostoksilla yksin ja lasten kanssa vain pakosta, kun hankitaan kenkiä tms.)
Kieltämään en kuitenkaan ole alkanut, mutta kommentoin sitten aina vieressä jokaista tyhmää sanomista.
En minäkään pidä brazien antamasta naismallista, mutta en näe niitä niin vahingolliseksi kuin salattuja elämiä tai tosielämää.
Jotenkin uskon siihen tutkimukseen, joka uutisoitiin jokunen vuosi sitten: Että tyttöjen naiseuden kuvaan vaikuttaa pitkältikin isä ja isän näyttämä esimerkki miten suhtautuu lapsen äitiin/naisiin. Ja juuri siinä oli mainintaa kuinka eniten " isän puutteesta" kärsivät tytöt (oli sitten todellista tai tyttöjen tuntemaa) olivat haavoittuvaisimpia etsimään hyväksyntää suhteiden ja (liian) aikaisen naisena olon (sukupuolisuhteet ja ulkonäköpainotukset) kautta. Haluaisin uskoa että äidin antamalla mallilla ja isän tavalla suhtautua tosielämässä on suurempi vaikutus kuin piirretyillä ohjelmilla.
Eli suhteuttaisin nuo piirretyt ohjelmat aika alhaiseksi huolten aiheuttajaksi (varsinkin jos katseluajan pitää kurissa). Ja jos ja kun asia vaivaa olen sitten tarkoituksellisesti pyrkinyt meidän eskarilaiselle lukemaan esim. Ronja ryövärintytärtä ja Peppiä, aikaisemmin lasten Lotta -sarjaa: Siis sellaisia joissa on aktiivisia toimivia tyttöjä. Menin jopa niin pitkälle että että ostin kerran Mulanin piirretyn videon- minun vastaiskuni että tyttö näkisi naisen piirretyissä joskus toimintasankarina/aktiivisena toimijana. Eli tarjoamalla toisenlaisiakin malleja (ja niin kuin ehkä huomaa olen ajatellut näitä naiskuva-asioita tarjoamalla juuri tiettyjä toisenlaisia malleja) toivon ettei brazit ja winxit pääse niin pahasti takaraivoon syöpymään että lapsi muuttuu samanlaiseksi.
Heh, tämä on aihe josta voin kirjoittaa jopa hieman provosoiden tai kieli poskella: Olen omasta mielestäni todella feministi, mutta en silti osaa pitää lasten osalta tätä brazit-winxit ohjelmien näkemistä niin isona kysymyksenä. Pistäisin sitä painoarvoa enemmän kyllä muille asioille.
Tai siis olen ollut erittäin ennakkoluuloinen myös Barbie-elokuvia kohtaan. Edellispäivänä sitten lapsen painostuksesta otin barbie DVD:n kaupassa tarkemman tarkastelun kohteeksi, kun olin luvannut lapselle ostaa DVD elokuvan. Ehto oli vain se, että minun antamistani vaihtoehdoista sai valita mieleisensä. No valikoimassa ei ollut disneyn piirrettyjä joita meillä ei olisi jo ollut. Maija Mehiläinen, Hali nallet ja Puuha Pete tuntuivat hieman lapsellisilta. Sen lisäksi oli sitten enää Barbie-elokuvia. Joten luin tarkemmin takakannet. ja olin todella yllättynyt, kun huomasin, että vaikka elokuvissa sankaritarta esittääkin barbie, ovat kertomukset vanhoihin tuttuihin satuihin pohjautuvia. Eli teema ei ole ulkonäkökeskeisyys eivätkä muut pinnalliset asiat. Niinpä tytär sai rakastamansa barbie-elokuvan ja katsoi sen ensimmäisenä iltana iskän luvalla ehkä viisi kertaa (meillä katsotaan DVD elokuvia todella harvoin, ehkä kerran parissa viikossa). Itsekin seurasin tarinaa jonkin verran ja totesin sen olevan erittäin opettavainen, keiju oli valmis luopumaan pitkään toivomistaan siivistä, jotka oli juuri saanut pelastaakseen ystävänsä. Melkein tuli äidille itku silmään.
Eli kyllä se on jatkossa otettava paremmin selvää asioista ennen kuin menee tuomitsemaan. Bratzit tiedän, mutta seuraavaksi pitänee tutustua niihin Winx-keijuihin. Voihan sitä näköjään vanhakin oppia uutta ;o).
En voi muuta sanoa, kun taas yksi hyvä syy olla omistamatta koko telkkaria! Kukaan 6-henkisestä perheestä ei sitä kaipaa eikä tarvi murehtia mitä lapsi saa katsoa ja mitä ei. Anteeksi nyt vaan, kannanotto tämäkin vaan on.
Nojoo, keskustelun aihe on minusta ainakin paiitsi varsin hyvä myös hieman kinkkinen kysymys. Näiden parissa painii varmaan moni...
Ensimmäiseksi sanottakoon, että minulla on kolme poikaa ja poikaporukassa on kyllä ihan omat " winksit ja brätsit" , mutta se on toinen keskustelu se. Vaikka vain poikia olen maailmaan saattanutkin, olen tyttöjen lelujakin kaupassa joskus katsellut ja aivan järkyttyneenä... Uskallan väittää, vaikka tiedänkin sen olevan helppoa, kun minulla ei tytärtä ole, että omalleni en kovin heppoisesti ostaisi enkä antaisi ostaa esim. Bratz-nukkea... Nk. vauva-Bratzit ne vasta irvokkaita ilmestyksiä ovatkin! Joten olen periaatteessa kanssasi tismalleen samaa mieltä!!
Aihe, josta jaksan pauhata yhä uudelleen. ;o) Minusta lapsuus ylipäänsä on nykyisin turhan lyhyt, niin tytöillä kuin pojillakin, ja välillä tuntuu, että tytöillä erityisesti. Jo ihan pikkulapsille suunnatut lelutkin tosiaan ovat mitä ovat ja vaatteet ovat pikkupimu-mallia viimeistään koosta 98. Se jotenkin ihan kauhean surullista... Jos ei viimeistään 14-vuotiaina olla jo aloitettu seksielämää ja mieluusti vielä jotakin kinky - pitäähän parisuhteeseen saada vähän eloa ja säpinää - niin ollaan geimeistä aivan out! :-o Minusta on todella hienoa, että on kaltaisiasi vanhempia, jotka ihan aidosti välittävät ja ovat huolissaan lapsensa henkisestäkin kehityksestä - eikä pelkästä pituuskasvusta! Jo lasten oikeuksien julistuskin sanoo, että jokaisella lapsella on oikeus olla *lapsi* ja että aikuisten *velvollisuus* on suojella lasta aikuisten maailmalta.
Ja näin pääsemme tähän kaksinaismoraaliasiaan... ;o) Ymmärrän mielestäni, mikä on perimmäinen ajatuksesi antessasi lapsesi katsoa Salattuja elämiä, mutta kieltämättä siinä on vähän kaksinaismoralistinen sävy... Ettei vain johtuisi siitä, että äiti tykkää katsoa Salkkareita? ;-) Salkkarit on tälläkin palstalla kovin kaluttu aihe ja nytkin tästä saattaa sukeutua vilkas keskustelu Salkkareiden puolesta ja niitä vastaan. Olkoon niin, mutta itse olen ehdottomasti vastaan, ja totuuden nimessä, jos olisi pakko valita, antaisin eskari-ikäiseni (tytön tai pojan) katsoa paljon mieluummin Winxejä tai Bratzia kuin Salattuja elämiä... Mieluusti ei kumpaakaan.
Moni tällä palstalla on perustellut asiaa samalla tavoin kuin sinä, että Salkkareissa tapahtuu *oikeita* asioita ja niistä voi sitten lapsen kanssa keskustella ym. ja esim. seksuaaliset poikkeavuudet, väkivallanteot ja kaikenkarvaiset ihmissuhdetaistot ovat kaikkien perheiden arkipäivää tavalla tai toisella. Voi olla, mutta minä taas olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli tällaisia asioita perheen kohdalle sattuu, niistä keskstellaan lapsen ikätasolle ja persoonalle sopivalla tavalla sitten kun ja jos se asia todella on ajankohtainen. Siihen EI Salattuja elämiä esikuvaksi tarvita. Päinvastoin, uskallan väittää, että Salkkareista voi olla joissain tapauksissa jopa haittaa! Elämä kun EI ole saippuasarja... Salkkarit EI myöskään tosiaan ole lastenohjelma, vaan suunnattu AIKUISILLE, vaikka alakouluikäiset tuntuukin olevan sen suurin katsojakunta...
Aihetta on jopa paljon tutkittu. Melko hiljattainkin julkaistiin asiasta media-alan väitöskirja. Ja niin äklöttäviä kuin Winksit ja Brätsit ovatkin, niiden hyvä puoli on se, että ne ovat animaatioita ja on tutkittu, että jopa ihan pienikin lapsi tietää, etteivät animaatiot ole totta. Vastaavasti taas oikeilla näyttelijöillä tähditetyt " oikeat" seikkailu-, toiminta- ym. elokuvat, vaikka lapsillekin suunnatut, on pienen ihmisen huomattavasti vaikeampi hahmottaa fiktioksi. Se on tietty meille aikuisille vähän vaikea ymmärtää... Mutta mehän olemmekin aikuisia emmekä lapsia. Enkä nyt väitä, etteikö eskari-ikäinen tietäisi, että Salkkarit on " satua" , mutta toisaalta emme oikein tiedä, miten se ja muut näytellyt ohjelmat pieniin lapsiin vaikuttavat... Ajattelevatko he ihan oikeasti, että isoina elävät sitten Salkkareita...? Sitä paitsi, haluaisitko ihan rehellisesti, että oma eskarilaisesi mieluummin leikkisi ystävineen Salkkareita ja sen ihmissuhdekoukeroita kuin Winx-klubia...?!
Kuten sanottu, itse en mieluusti valitsisi kumpaakaan, mutta nämä ovat vaikeita asioita vanhemmalle. Mikä on lapsen kannalta parasta...? Välittömästi tulee mieleen, että etsikööt fiksumpia kavereita! Mutta eihän se elämä tietenkään niin mene... ;o) Toisaalta taas, minusta on aika tähdellistä sekin, että vanhemmat kuitenkin pitävät oikeasti tärkeiksi kokemistaan periaatteista kiinni... En oikein tiedä, mitä sijassasi tekisin... Toisaalta tuntuu pahalta, että lapsi jää joukon ulkopuolelle ja vieläpä noinkin triviaalin asian vuoksi ja toisaalta miettisin sitäkin, minkä viestin annan lapselleni, jos nyt yhtäkkiä annankin hänen katsoa kovasti pannassa ja pahana pidettyjä ohjelmia vain siksi, että pääsee sisäpiiriin... *huoh*
Nojoo, tapani mukaan teen varmaan taas kärpäsestä härkäsen! ;-) Ehkäpä tarjoaisin lapselleni kompromissia: jos jätät Salkkarit, saat katsoa Winxejä! ;o)
Onnea kuitenkin luovimiselle ja päätöksenteolle!