Millaista elämäsi oli kun täytit 27v?

Valmistuin, menin naimisiin, muutettiin ulkomaille, sain vakituisen työpaikan. Lapsia ei edes haaveissa vielä.

Olen äitiyslomalla (ihan kivasta työstä, ei kuitenkaan mikään unelmieni homma... mitäköhän se olis?) ja kotona 2v tytön ja 4kk pojan kanssa.

Naimisissa mukavan ja luotettavan miehen kanssa, joka on hyvä isä.

Ollan selvitty yhdessä paljosta ja avioliitto on vahvalla pohjalla.



Aika tasaista taapertamista elämä tällä hetkellä,

yritetään oppia uusi rutiini pikkuisen kanssa. Tärkeimmät tavoitteet lähinnä laihdutus ja talviseen lomamatkaan säästäminen.

tyytyväinen äiti.. keikkatyötä teen .. oma koti valmistumassa ,,, ihan oookoota siis.. huonoja päiviäkin on muttei niin huonoja ole vielä ollut ettei olis jotakin kehumistakin.



Lapsen on terveitä ,, on ruokaa ja vaatteita.. ja rakkautta..

ja tämä nyt kun juuri 27 täytin.

ja kihlattu, joka ei halunnut lapsia. Hirveä vauvakuume oli ja kuvittelin miehen aikuistuvan, joten menimme naimisiin. Liitto oli aika hyvä, mutta mies ei aikuistunut, vaan halusi vapautensa, kun olin 41v. Lapsia ei ollut, omaisuutta jonkin verran kyllä. Nyt olen toista kertaa naimisissa, lapsia on kaksi, eskarilainen ja leikki-ikäinen.

Hektistä aikaa. Olin juuri saanut tiedon, että minut oli hyväksytty erääseen tunnettuun paikkaan työharjoitteluun. 1. vuosi ammattikorkeakoulussa lähes suoritettu. Lapset terveitä. Ystävien kanssa paljon yhteistä aikaa.

Olin kauneimmillani tuohon aikaan, kroppa treenattu, hiukset pitkat ja kauniit. Olin todella rakastunut mieheeni, matkustelimme ja teimme paljon asioita yhdessä..



Nyt kahdeksan vuoden jälkeen plus 10 kiloa, kaksi lasta, asuinmaan vaihto takana, väsyttää, väsyttää, väsyttää. Rakastan silti edelleen miestäni ja hänkin kai minua. Ostimme vuosi sitten unelma-asunnon, ja ei elämä nytkään huonoa ole. Muistan vain kaiholla vuotta 1999...

Vietin synttäreitä Ruotsin-risteilyllä miehen ja kaveripariskunnan voimin. 1,5-vuotias poika oli kotona isovanhempien kanssa. Opinnot kesken minulla ja näkymissä valmistuminen parin vuoden päästä synttäripäivästä. Kesätyöpaikkaa etsiskellen...

Tänään nimittäin täytän 27-v.

Naimisissa olen, aloitan työt ensi viikolla ja 3-v. lapsi aloittaa päiväkodissa. Ihan ok...

Olin edellisenä vuonna tutustunut nykyseen mieheeni. Asuimme yhteisessä vuokra-asunnossa ihanalla paikalla. Menimme ja teimme mitä halusimme, matkustelimme, juhlimme, näimme ystäviä, elämä oli ihanaa ja vapaata. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, meillä on isohko perhe ja elämä on erilaista, täysipainoisempaa ja antoisempaa, mutta ei niin vapaata.

27v oli käännekohta.



Olin naimisissa, oli ammatti ja työpaikka. Iritisanoin itseni ja aloin opiskella toista ammattia. Opiskelun ja työntäyteistä elämää :)

asuntoa etsittiin, oli pieni lapsi 3,5kk... olin onnellinen ja olen edelleenkin.

esikoinen oli 2,5v. Ihana mies, ihanat lapset, ihana koti ja ihana työ odottamassa paluutani. Ystäviä ja rakkaita sukulaisia.



Oikein valoisa elämäntilanne :-)

Olin naimisissa, ei lapsia, enkä koskaan ajatellutkaan, että voisin saada lapsia.

Tulevaisuus oli aika lailla auki, edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle ja miehellä työnhaku.

1-vuotiaan pojan väsynyt äiti.

Nyt jo reippaampi 28-vuotias ;)

Olin naimisissa, asuin omistusasunnossa, opiskelin yliopistossa lastenhoidon ohella. Olin oikein onnellinen. Tuosta on aikaa kaksi vuotta ja samat asiat on edelleen elämässäni + yksi lapsi lisää. Ja painoa on vähemmän kuin silloin, onneksi ;)

Naimisissa oon ollu 5v, kolme lasta ja alkuraskauden pahoinvointi neljännestä kamala. Töissä olen jälleen vuosien tauon jälkeen. Elämä on vauhdikasta, mutta ihan kivaa. Välillä tietysti on rankkaakin, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Unelmoimme omasta talosta, mutta sen annamme odottaa vielä ainakin pari vuotta.

Olen ehkä sinkku jos eroan mieheni kanssa, naimisissa tai edelleen kihloissa (niinkuin nyt), mutta ainakin suunnittelemme häitä.



Lapsia kuuluu suunnitelmiin vasta 30+ eli vauvahaaveita ei ehkä ole?



Olen toivottavasti tämän alan vakituisessa työpaikassa ja viimeistelen oikeustieteellisen opintojani..



Saa nähdä...

kesää!

Nyt, 35-vuotiaana, rakastan edelleen samaa miestä, naimisissa olemme olleet 5-vuotta ja perheemme on kasvanut kahdella pojalla, kahdella kissalla ja koiralla.



En voi valittaa!

osa-aikaiseen hoitoon ja palasin yliopistolle tekemään väitöskirjaa.



Elämä oli hyvää, mutta välillä liian kiireistä, koska samalle vuodelle osui myös asunnonvaihto ja remontti.