Miksi vanhemmat (=äidit) ottavat niin kuolemanvakavasti päiväkodista saadun palautteen

Minä itse olen sen verran epävarma äitiydessäni, että jos joku " ammattilainen" , sukulainen tai naapuri kommentoi jotenkin mun kasvatusta tai lapsen kehitystä, pasmani menevät aina vähän sekaisin. Ajattelen aina muitten sitten tietävän itseäni paremmin, vaikka eihän se niin pitäisi olla.

Ei ole kyse häiriköinnistä. Poika hakee ehkä enemmän aikuiskontaktia kuin muut, muttei häiriköi eikä varsinkaan muita lapsia.



ap

Vierailija:

Kysymys kuuluukin: miksi ihmeessä antaa liian suuri painoarvo esim. päiväkodin tai neuvolan tätien puheille? Mulla on tuttu, joka oli äärimmäisen stressaantunut, kun neuvolassa sanottiin ettei poika paina tarpeeksi paljon. Poika kuitenkin söi, kasvoi ja oli tyytyväinen. Nämä arkielämän faktat eivät siis riittäneet äitille, vaan häntä painoi käsittämättömän paljon yhden neuvolan ihmisen kommentit.

Ja eikö neuvolasta ohjattu jatkotutkimuksiin/painontarkkailuun, jos kerran oltiin sitä mieltä? Olen itse käynyt lapseni kanssa tuon painokäyrän seuraamisrumban läpi ja minua stressasi nimenomaan se, että terkkarit ja lääkärit olivat niin huolissaan poikani painokäyrästä, että laittoivat meidät läpi kaikkien mahdollisten tutkimusten vaikka me vanhemmat yritimme kertoa kerta toisensa jälkeen, ettemme olleet huolissamme.

Tutkimukset aiheuttivat myös lapsellemme stressiä, jälkikäteen ajateltuna turhaa sellaista. Mutta toisaalta: onhan se hyvä, että tutkitaan ja suljetaan pahimmat vaihtoehdot pois.

joten jos meille kerrotaan että lapsemme ei malta keskittyä kovinkaan hyvin tai että kavereiden kanssa yhteiset toimet / leikit on aika vaikeita niin kyllä minä asiasta haluaisin tietää lisää ja miettisin miten lasta voisi asioissa auttaa.



päivähoidossa on erityisominaisuus mitä kotoa puuttuu, RYHMÄ. Ryhmässä oleminen ja toimiminen on hyvin erilaista mitä kotona on lapsella sisarruksia tai ei.



Samoin tänä päivänä on paljon vanhempia jota eivät tiedä mitä lapselta pitää / voi odottaa minkäkin ikäisenä. Onko puheen tai motoriikan kehitys ikätasoista. Pitääkö 3 vuotiaan pystyä pukemaan tai riisumaan itse housut tai kengät.



Onko normaalia jos 6 vuotias ei pysty pelaamaan muistipeliä ilman aikuisen jatkuvaa ohjausta. Minkäikäisenä lapsen pitäis pystyä kertomaan kuinka monta vuotta on tai mikä on oma nimi.



Onko normaalia että 2 tai 5 vuotias yrittää purra läheisiään.



Esim. siskolleni oli kerrottu että hänen 5 vuotias poika puree herkästi muita ihmisiä ja siskoni mielestä se on hänen lasensa tapa ilmaista itseään!!!!! voin vain kuvitella minkälaisia ilmeitä on päiväkodissa nähty kun sisko puolusti kersaansa tuolla syyllä ;-)

eli kaiken pitää olla täydellistä. Omasta lapsestakin toivotaan täydellistä - ainakin parempaa kuin naapurissa. Ja kun joku uskaltaa mennä arvostelemaan omaa kullannuppua niin maailma kaatuu. Saatikka jos oikeasti löytyy täydellisestä pakkauksesta jotain " vikaa" ...



Oikeasti, vanhemmat ottavat nämä asiat liian henkilökohtaisesti. Eivät osaa nähdä tilannetta laajemmalti. Ollaan liian itsekeskeisiä?



Ja kyllähän kritiikki sattuu! Varsinkin kun vanhempana haluaa lapselleen kaikkea hyvää.

Olisi inhottavaa, jos tenava käyttäytyisi tarhassa huonosti ja asiasta ei mainittaisi. Lapsikin sen voi ymmärtää niin, että vanhempien mielestä on oikein tehdä mitä vain. Kyllä me ainakin puhutaan lapselle kotona asioista, joita tarhan tädit tuovat esille.



Ja todellakin lapsissa on niitä asioita, joita ei välttämättä vanhempana huomaa, mutta varhaiskasvattajat huomaavat ammattitaidollaan.

Olen kanssasi samaa mieltä. Olen itsekin sitä mieltä että keskusteluyhteys pitää olla, ja päiväkodissa on se ryhmädynamiikka mikä ei kotiin välttämättä näy. Hyvillä mielin odotan tulevaa kasvatuskeskustelua.



Toisin kuin ekasta viestistäni voisi ehkä päätellä, en ajattele, että oma kultamussukkapoikamme olisi kaikilla standardeilla täysin ihanteellinen yksilö. Päiväkodin kommentit ovat yhteneväisiä mun ja vaimoni havaintojen kanssa. Tässä nyt vain tulkitaan asioita hieman eri tavoilla.



Ei ole puremisesta tai väkivallasta, käyttäytymissäännöistä tms. kysymys, vaan siitä, pitääkö kaikkia lapsia kiinnostaa samat asiat.



Miksi sitten kirjoitin tänne? Kun tulin tänään päiväkodista, mietin olisiko se tavallinen(?) av-tyyppi nyt näiden päiväkodin kommenttien jälkeen maansa myynyt ja miettisi sopivaa diagnoosia lapselleen...

ja olen huomannut, että hieman negatiivinen palaute tosiaan saa jotkut vanhemmat tolaltaan. Jos kerron, että heidän pilttinsä kiusaa muita tms. niin heti vedetään herne nenään sen sijaan, että alettaisiin pohtimaan mitä asialle voisi tehdä! Ja aina olen hienovaraisesti ottanut asiat puheeksi. Mielestäni myös negatiivista palautetta tulee kestää! Tänään viimeksi annoin negatiivista palautetta pitkästä aikaa ja hyvä, ettei äidiltä itku päässyt :/

hän " seisoo tumput suorina, kun pitäisi pukeutua" .... Tuntui loukkaavalta, mutta nyt ymmärrän, että karhunpalvelusta minä itse tein, kun aina autoin silloin 3-vuotiasta poikaani pukeutumaan. Eli oikeassa olivat päiväkodin tädit, mutta ystävällisemminkin asian olisi voinut ilmaista :/

ei hyvää palautetta. Minä taas olen kiitollinen, jos minulle kerrottaisin suoraa ongelmista. Näihin voisi sitten panostaa myös kotona. Se, että korjaavat ohjaukset/opetukset on samanlaisia kotona ja hoidossa, auttaa lasta saamaan rajat kuntoon eikä niitä tarvitse aina kokeilla. Meillä toimii tämä asia hyvin hoidossa. Tuen päivähoidon kasvatusta ja päivähoito tukee minun kasvatusta. Näin lapsi pysyy täysjärkisenä kun on selvät säännöt.

Lapseni ei ole tarhassa joten tarhatädeistä ei ole kokemusta,mutta neuvolatädin kommentit jäivät kismittämään pitkäksi aikaa (oli huolissaan kun 2-vee neuvolassa poika rääkyi kuin hullu, 3-vee neuvolassa sitten olikin tosi rohkea ja innostui tädin kanssa puuhailemaan).

Mullakin on se ihan lapsellinen ajatus että mitä noi muka niin hyvin tietää, itse tiedän paremmin. Olen opiskellut yliopistossa mm. kasvatustieteitä ja siksi (ihan turhaan) pidän itseäni jonain eksperttinä. Lapset aloittaa tarhan ja ihan pelottaa ne kommentit joista otan tietty herneen nenään . Kurja jos kemiat ei pelaa tarhatädin kanssa. Olin tarhassa kerran töissä ja siellä oli sellainen ihan kamala lapsia turhaan höykyttävä kaikkitietävä natsitäti jolla ei ollut juuri mitään koulutustakaan alalle...

vaan etsin aina kätkettyjä piilomerkityksiä kun hoitajat raportoivat päivän kulusta. Esim. jos hoitsu sanoo: " Ville ei meinannut TAASKAAN millään nukahtaa" otan sen jotenkin syytöksenä omaa kasvatustani vastaan, ts. en osaa opettaa lastani nukahtamaan, nukumme aamulla liian pitkään tms.



Lapseni on myös todella vilkas ja välillä tuntuu, että hoitajat kuvittelevat, ettei meillä ole kotona mitään rajoja, vaikka näin ei todellakaan ole asian laita.