2 kerroksisen asunnon hyvät puolet lapsiperheessä?

heips. Itse olemme asuneet ainoastaan kahdessa kerroksessa lasten syntymän jälkeen, aluksi yhden lapsen kanssa (nyt 3,5 v) ja nyttemmin perheessä on myös vauva 5 kk. itse haaveilen kyllä lottovoitosta ja sen mukana isommasta 1 kerroksisesta talosta, mutta ehkäpä joutain hyviäkin puolia löytyy:



- leikki-ikäisen ja vauvan eriaikaiset rytmit, isompi lapsi saa rauhan omiin nukahtamisiin kun vauva vielä jää iltatissittelemään ja valvomaan myöhempään. Toisaalta eri kerroksessa nukkuva vauva saa oman rauhan unille (vaikkakin nukkuu silti usein sohvalla..)



-aamusta yläkerran makkareineen saa eristettyä portilla leikki-ikäiselle turvalliseksi leikkipaikaksi, kun äiti vielä makoilee vauvan kanssa aamuimetyksellä tms. Myös



jatkossa vauvelin mennessä aikaisemmin jo petiin, jää vanhemmille oma rauha olkkariin.



-kun pienempi sisarus jo liikkuu, saa isompi oman rauhan leikkeihin (esim pikkutavaroilla tms) omassa kerroksessa



-päivä/iltaelämä omissa kerroksissa, olkkarissa ei kaikki romut ja lelut aina.



-meillä paritaloasunto: 2-kerroksisuus jättää tontista isomman tilan pihamaalle.



ja sitten niitä huonoja puolia..

-portaiden vaarallisuus alkuun, ei kuitenkaan niin iso juttu, koska porteilla saa kontrolloitua portaissa liikkumista ja toisaalta (ainakin meidän esikoinen) portaiden harjoittelu tuo varmuutta niissä kulkemiseen. meidän 3,5 vuotias kulkee erittäin taitavasti ja varovaisesti portaissa kun on saanut paljon harjoitusta! Itselle kyllä on meinannut käydä parikin kertaa köpelösti kun väsyneenäå on liukastunut portaissa tai astunut harhaan.



- ainainen ramppaaminen, raskasta varsinkin kun aina joku " kannettava" mukana. tavaratkin on aina juuri siinä kerroksessa, jossa EI olla.



- leluista on sovittava ne, jotka voi välillä tuoda alakertaan. Meillä lelut ovat muuten kaikki ylhäällä ja isommat leikit leikitään kanssa omassa huoneessa. Näistä käydään sitten keskustelut mitä viedään ja mitä tuodaan ja kua vie ja tuo ; ). Isompaa usein harmittaa kun haluaisi leikkiä siinä jaloissa kun itse touhuaaa kotitöitä.



-siivoomiset rankempia kahdessa kerroksessa ja tuntuu, että yläkerrasta pölyt ym leijuu pahemmin alakertaan (ja siellähän ne pölyä keräävät tekstiilit makkareissa ja lelut on..



-eri-ikäisten valvominen, kun ovat jaettuina omiin touhuihinsa toinen yläkertaan ja toinen alakertaan.



jahas, nää ainakin tuli mieleen. Toivottavasti auttoi!



eka-vekara kera muksujen 3,5 v ja 5 kk.

ja vaihtaisimme kyllä yksitasoiseen jos sopiva ja sopivan hintainen löytyisi.



Kaksitasoisen hyvät puolet jo luettelitkin. Yläkerran makkareissa on ihan toisella tavalla rauhallista, kun muu elämä on kerrosta alempana. No lisäksi yläkerta pysyy siistimpänä roskien ym. suhteen. Tarkoitan siis, että kesällä kun lapset ravaavat paljain jaloin edes takaisin (pihalle ja sisälle), jää hiekat ym. roskat ja kurat alakertaan, eikä sitä kulkeudu yläkertaan makuuhuoneisiin. Siihen ne edut mielestäni sitten oikeastaan loppuvatkin.



Leluja on meillä olkkari täynnä rappusista huolimatta ja rappuset vievät paljon tilaa. Meidän asunnossa on kolmioksi paljon neliöitä, mutta ahtaalta tuntuu. Kaverin yhdessä tasossa oleva asunto, jossa neliöitä kaksi vähemmän kuin meillä tuntuu paljon tilavammalta.

Meillä kaksoset 3v3kk ja vauva 4kk ja kyllä on rasittavaa asua pienten lasten kanssa kahdessa kerroksessa.



Hyvät asiat luettelikin jo, tosin ääni kantautuu ihan yhtälailla yläkertaan portaikon kautta,ellei ole väliovea välissä.



Lapset eivät osaa leikkiä vielä näin pieninä omassa huoneessaan,joten meillä on kaiki lelut olleet alhaalla kuitenkin. Nyt pikkuhiljaa kun ovat reilu 3v alkaa tulemaan se oma huonekkin kuvioon,mutta mielellään leikkisivät edelleen alakerrassa.



Asunnot tuntuvat myös yleensä pienemmiltä kaksitasoissa kuin yksitasoisissa. Tähän olen törmännyt usein, pienten lasten kanssa t untuu että asuisi yksiössä, alhaalla kun tehdäänkaikki ja ylhäällä käydään vaan nukkumassa.



Portaiden vaarallisuus ei tosiaan ole paha juttu,porteilla aluks eristetään ja äkkiä oppivat kulkemaanrappusissa.

Meillä kaksoset menivat 1v6kk vanhoina rappusia ylös alas kuin vanhat tekijät:)

Minä en vaihtaisi pois kaksitasoisesta! edelliseen viitaten, on kokonaan asunnosta kiinni, minkä kokoisia huoneet on! Ei se johdu kaksitasoisuudesta. Meillä ainakin on isot ja ilmavat huoneet. meillä on myöskin leluhuone/vierashuone eli yksi makkari alakerrassa, missä on pikkuväen lelut! Ei pyöri olkkarissa. Vieraat saavat myös nukkua rauhassa lapsilta siellä. Portit portaikossa on tietty arkipäivää, mutta musta on ihana, kun yläkerta on rauhoitettu pois vierailta. Voi jäädä aamuisin sängyt petaamatta yms yms. Meillä 2-tasoinen on osoittanut hyvät puolensa vauva-aikana, kun koliikkivauva nukutettiin toisessa kerroksessa kuin esikko. Myöskin itse saa katsoa telkkaa rauhassa. Tosin hieman on tavaroiden rahtausta, mutta siihen tottuu nopeasti.

Alakerrassa on olkkari, keittiö ja vessa, jossa pyykinpesukone ja kuivausrumpu. Yläkerrassa on makkari, työhuone ja sauna. Säilytystilaa on vähän ja tavaroita raahataan edes takaisin. Muuttaisin pois, mutta meillä on ihana järvinäkymä. Asumme kallion päällä ja ranta on lähellä. Pienten lasten kanssa tämä ei ole kauhean toimiva ratkaisu, mutta kasvavathan nuo pian.



Minkä kokoisia teillä muilla nuo asunnot ovat?

Meillä on kokemusta molemmista asumismuodoista, enkä ikinä vaihtaisi enää takaisin 2-kerroksiseen.



Ellei talo ole sellaista rintamamiestalotyyppiä, jossa on ovilla suljettu portaikko, äänet kantautuvat kyllä kerrosten välillä aivan yhtä hyvin kuin yksitasoisessakin asunnossa. Ja sellaisessa talossa taas en uskaltaisi jättää kahta pientä keskenään puuhaamaan, sillä haluan kuulla jos jokin on hätänä.



Meillä on siis myös kokemusta siitä, että jos lasten huoneet ovat eri kerroksessa kuin vanhempien pääasiallinen oleskelupaikka (esim. minulla se näyttää olevan keittiö), pienten lasten kanssa eläminen on kuin yksiössä olisi, vaikka meillä oli neliöitä 98 m2 ja makuuhuoneita kolme. Jos pienet lapset ovat keskenään eri kerroksessa, oma olo on levoton ja koko ajan pitää rampata katsomassa. Ja lopulta lapsetkin ovat leluineen koko ajan siinä jaloissa.



Ja totta on myös, että portaikko ja molempien kerrosten aulatilat syövät neliöitä muilta tiloilta, jolloin tuntuu ahtaammalta kuin yksitasoisessa.



Nyt asutaan yhdessä tasossa, neliöitä reilut 140 ja olen tosi tyytyväinen. Edelleenkään telkkaria ei voi lasten nukkumaan mentyä huudattaa. Ei ole kyllä isommin tarvettakaan.



Unelmaratkaisu on minusta riittävän iso yksikerroksinen talo, jossa olisi erillinen iso TV-huone, jonka oven voisi illalla sulkea ja katsella telkkaa rauhassa tai seurustella vieraiden kanssa niin etteivät lapset herää. Tätä meillä ei siis ole, mutta kaikkeahan ei voi saada.



Mutta teinä miettisin uudelleen vielä sitä kaksikerroksiseen muuttoa.

Kyllähän kaksitasoinenkin asunto käy jos neliöitä on tarpeeksi. Esim. 100 neliötä kahdessa tasossa on vielä melko ahdas... Meillä on 4 h + k hieman alle 90 neliötä yhdessä tasossa, siskolla 100 neliötä 4 h + k kahdessa tasossa. Meillä on enemmän tilaa ja isommat huoneet. Olen kuullut sanottavan, että portaikko vie 10-14 neliön tilan. Kannattaa siis todella miettiä sitä. En ikinä itse muuttaisi kaksitasoiseen asuntoon.

Olen aina asunut omakotitalossa, jossa vähintään kaksi kerrosta (lapsuudenkodissa tavallaan neljä.. kolme päällekkäin ja laajennusosa sivussa kerrosten puolivälissä). Yksikerroksinen asunto jotenkin ahdistaa, kun ei pääse liikkumaan ylöspäin ;)



Minusta on ihanaa, kun yläkerta on varattu makkareille ja alakerrassa muut tilat. Makuuhuoneet on jotenkin omassa rauhassaan, samoin on kiva, kun lasten tilat ylhäällä, on enemmän sitä omaa rauhaa lapsillakin (kaksi jo koululaisia). Kyllä se ääni kuuluu, mutta ei meillä mielestäni pahasti kerrosten välillä, vaikka ei rapussa ovea olekaan. Myöhemmin, kun kaikki lapset on isoja, saavat olla kaikki yläkerrassa ja me aikuiset muutamme työhuoneeseen alakertaan.



Neliöitä on n. 135, edellisessä talossa oli alle 80 neliötä ja sielläkin kaksi kerrosta. Ahdasta toki oli viidelle hengelle, mutta sielläkin tykkäsin kaksikerroksisuudesta.



Kaksikerroksinen talo on muuten energiataloudellisesti hyvä, saman neliömäärän lämmittäminen yhdessä tasossa vie enemmän energiaa.

Paras puoli on takulla hyötyliikunta! Kerran rupesin laskemaan aamusella kuinka mota kertaa kuljen portaissa. Puoleen päivää mennessä oli tainnu ttulla 60 kerrosta ja lopetin laskemisen ....



Meillä on 2 lasta 4 vuoden erolla. Nyt he ovat suunnilleen 3 ja 7v. Eri kerroksiin " erottaminen" ei enää toimi, sillä jo muutaman minuutin kuluttua toinenkin haluaa samaan kerrokseen. Isompi jo saattaa leikkiä jokusen aikaa omassa huoneessaan yläkerrassa, mutta pienempi ei sinne yksin halua jäädä. Lelut ovat siis väkisin oleskelukerroksessakin.



Melu (esim television ääni) kantautuu mielestäni enemmän yläkertaan kuin olohuoneen vieressä olevaan keittiöön :-o



Meillä on alimmaisessa kerroksessa vierashuone, hallieteinen ja autotalli, keskikerroksessa keittiö, olohuone ja ruokahuone ja ylimmäisessä kerroksessa makuuhuoneet. Neliötä on noin 180. Talo ei kuitenkaan tunnu isolta missään suhteessa kun on vain 60 neliötä per kerros. Lisää tilaa kaivattaisiin!



Jos meidän alueella olisi samankokoinen asunto yhdessä kerroksessa, vaihtaisin heti! Mutta kun ei ole, joten en ajattele noita huonoja puolia kauhean aktiivisesti.

Meillä 85 neliötä kahdessa tasossa, eli suurin piirtein saman verran kuin teilläkin. Ja ahtaalta tuntuu... Meillä alakerrassa olkkari, keittiö ja pesutilat (vessa, suihku, sauna ja pyykkitorni). Yläkerrassa kaksi makkaria, iso vaatehuone ja vessa+suihku. Asunto on ihan kiva, kunhan vaan olis 1-2 makuuhuonetta lisää ja ulkoseinät kaikki 3 metriä kauempana toisistaan :-))

Ikäni kerrostalossa asuneena tunne olevani taivaassa kaksikerroksisessa rivarissa.

Meillä neliöitä on 108, eli ylhäällä kolme makkaria, kylppäri/sauna + partsi. Alakerrassa työhuone/vierashuone, olkkari, keittiö, vessa (ja tietenkin tuulikaappi ja eteinen).

Portaiden alla on " lukunurkkaus" , ja portaiden päälle on rakennettu parvi.

Meillä nuorin on 1v9kk, eikä meillä portteja ole ollut lainkaan käytössä. Nyt vauva tulossa, ehkä myös portit :-)

Päiväsaikaan ollaan alakerrassa ja pihalla, ja joskus sitten mennään vartavasten yläkertaan leikkimään. Minua ei lelut olkkarissa häiritse. Mielestäni on luontaista, että lapsi haluaa leikkiä siellä missä muutkin on. Ylimääräistä ravaamista ei mun mielestä ole, ja meillä esim poika 12-vee on se, joka pölynimuria raahaa yläkertaan. Eli ei äitien (tai isien) ikuisesti tarvitse yksin siivota ;-)

Illalla lapset nukkuu yläkerrassa, me katsotaan telkkua alakerrassa. Voidaan pitää " normaalia" ääntä, koska se ei kuitenkaan yhtä kovaan kuulu yläkertaan.

Eli jos ei ole pakko, en ihan nopeasti olisi yhteen tasoon muuttamassa takaisin!

Vielä portaikko on aivan ihanan hyödyllinen, jos joku tajuaa hyödyntää...Me rakennettiin portaiden alle komero. Voi, että on paljon säilytystilaa! Suosittelen lämpimästi! Sinne mahtuu vaikka mitä. Ja tosiaan ahdasta ei ole eikä pieniä huoneita, riippuu asunnon koosta. Meillä 150neliötä.

Tietysti riippuu minkä ikäinen talo on.. vanhat tontithan ovat aivan mahtavan isoja mutta uusimpien talojen tontit lienevät melkein suhteessa talojen kokoisia. Eli meidän yksitasoisessa talossa on huomattavasti enemmän pihaa kuin kaksikerroksisen talon pihassa.

Olemme mieheni kanssa lapsena aina asuneet väh. 2 kerroksisissa taloissa joten molempien haave oli saada joskus se oma kahdessa kerroksessa. Nyt olemme asuneet yli puoli vuotta 2 kerroksisessa omakotitalossa, eikä kyllä enää ikinä vaihdeta yhteen kerrokseen!!



Meillä toimii ainakin todella hyvin niin, että yläkerrassa nukutaan ja alakerrassa toimitaan. Eli kaksi makkaria ylhäällä sisältää vain ja ainoastaan sängyt ja kirjat, eikä mitään muuta.



Alakerrasta löytyy sitten kaikki muut, lelut, tietokone, telkka, keittiö, sauna, kodinhoitohuone, vaatekomerot...ihan siis kaikki muut. Aamu-uniset saa siis jäädä ihan rauhassa köllöttelemään ja illalla taas nukkumaan saa mennä rauhassa vaikka toiset jäisi katsomaan telkkaa tai touhuamaan muuta.



Meillä siis kolme lasta 5v, 3v ja ½ v, vanhemmat nukkuvat samassa huoneessa ja vauva meidän makkarissa, tarkoitus olisi että nuorinkin siirretään yöimetysten loputtua samaan huoneeseen nukkumaan isompien kanssa. Näin siis toimii meillä loistavasti eikä portaidenkaan kanssa ole ollut mitään ongelmia vaikka sitä aluksi pelkäsimmekin.

kaksitasoisen huonot ja hyvät puolet on tullut jo ilmi eikä mulla siihen ole mitään erityistä lisättävää. Nyt asumme yksitasoisessa ja en haluais enään kaksitasoista muuta kuin vasta sitten kun lapset jo lähempänä murkkuikää. Meillä kolme tenavaa ja haluisin sitten joskus ehkä kaksitasoisen siten että lasten makkarit olisi yläkerrassa ja omamme alakerrassa. Kun isommilla lapsille alkaa kavereita enmmän käydä kylässä niin heillä olisi tavallaan oma valtakuntansa yläkerrassa ja taas meillä vanhemmilla olis jotain omaa rauhaa alakerrassa lasten kavereiden ollessa kylässä.

Tällähetkellä pitäisi jos asuisimme 2 tasoisessa olla kaikkien myös vanhempien makkari yläkerrassa sillä en jaksaisi yöllä kun joskus tarvii juosta ylös hoitamaan lapsia ; ) Tälläin ajattelen itse.

eli juuri ollaan muutettu yksitasoisesta kolmiosta kaksikerroksiseen neliöön, jossa lisäksi on ylhäällä suurehko aulatila. Tämä on loistoratkaisu meille! Ylhäällä on makuuhuoneet, joista toisessa nukumme me mieheni kanssa ja toisessa suuressa huoneessa lapset 2v ja 6kk.

En vaihtaisi enää mistään hinnasta pois, sekä ylhäällä että alhaalla on turvaportit eikä mitään vaaratilanteita ylhäällekin porttien asentamisen jälkeen ole tullut.

Äänet eivät kantaudu ylhäältä alas samoin vaikkei ovia olekaan,huoleti voi katsoa leffaakin illalla ilman että lapset häiriintyvät ns. melusta. Samoin saunominen, wc:ssä käynti, keittiön äänet jne eivät juurikaan ylös kuulu.

Riippuu varmasti paljon talon koosta/huoneiden jaottelusta/seinistä ym. Omassamme on 115 asuinneliötä ja on ihan passeli meidän perheelle.

Onnea talon etsintään!



-henna ja tytöt-

Kiva oli lukea kommenttejanne. Meilläkin asunnon vaihto ois edessä. Oltais muuttamassa pienehköstä kerrostalokaksiosta luultavasti yksikerroksiseen 76 neliöiseen kolmioon kerrostalossa tai sitten kaksikerroksiseen 92 neliöiseen rivarineliöön. Ajatukset kimpoilee puoleen ja toiseen, vaikeaa ajatella, kummassa ois parempi. Neliössä asuessa yrittäjämieheni työhuone sijoittuis makkarikerrokseen eli yläkertaan, kolmiossa asuessa työhuone pitäis vuokrata muualta. Yks kohtapuoliin 2 v lapsi on ennestään ja talvella ois tulossa toinen.

Meillä 2-taso, 79 neliömetriä ja aika pieni on. Välillä tosiaan tuntuu, että eletään yksiössä, kun kaikki pakkaa olohuoneeseen, joka sijaitsee meillä yläkerrassa. Mutta toisaalta on ihanaa, kun tulee vieraita, niin alakerran siivoukseen ei tarvitse panostaa niin paljon ja yläkerta on äkkiä siivottu. Alakerrassa voi hipisä puolialasti, mutta yläkerrassa pyritään olemaan pukeissa :)



Mutta niistä vahingoista portaissa. Kyllä niitä voi sattua, meillä lapsi tuli kävelytuolilla portaat alas, muutama voltti, mutta hengissä onneksi selvisi. Eli niiden porttien kanssa kannattaa olla tarkkana. Ja pyörillä liikkuvat vehkeet kannattaa pitää visusti alakerrassa.

Meillä myös mietinnässä työhuoneen laitto joko asuntoon tai vuokrata muualta. Olisi kiva kuulla mihin ratkaisuun päädyitte.



t. sabruska

me asuttiin 2 kerroksisessa kolmiossa esikoisen syntyessä -> 2v asti. Ainut hyvä puoli oli, että yläkerrassa sai nukkuja täydellisen rauhan.



Meillä oli alhaalla keittiö ja oh, oh oli aina täynnä leluja koska lapsen oma huone oli ylhäällä. Me ei tykätty yhtään ja muutettiinkin sitten kun lapsi oli 2v yksitasoiseen.



1-tasoisessa ainut asia mistä ei tykätä on just se ettei ole nukkumisrauhaa... mutten silti vaihtais enää 2 tasoon. tosin jos on iso talo, kuten meillä nyt 120m2 niin sitten yläkerta ois ok, kun siellä vois nukkua ja alakerrassa ois niin paljon tilaa ettei tarttis ravata kahta kerrosta!



t.Tepa