Kommentoiko leikki-ikaisesi ihmisten ihonvaria? Oma 4-vuotiaani ei tunnu edes huomanneen, etta uusi leikkikaveri on (hyvin) tummaihoinen.

Hänellä on päiväkotikavereina afrikkalaisia ja aasialaisia lapsia, ja hän on kommentoinut näiden ulkonäköä ainoastaan, että heillä on musta tukka. Ja romanikaverin äidin vaatteita ihasteltiin kovasti.



Nyt heillä oli ollut sijaisena somalihoitaja. En nähnyt tätä hoitajaa ja yritin kysellä lapselta, minkälainen tämä oli. " No sillä oli sellainen takki päällä." Ihonväristä tai päähuivista ei maininnut mitään. Niin " sokeita" erilaisuudelle lapset ovat, jos ovat pienestä asti siihen tottuneet.

Ryhmässä on muutama tummaihoinen.

Hän on asunut kansainvälisessä ympäristössä ja on itse kaksikulttuurinen (isä on kuitenkin ihan suomalaisen näköinen). Erilaiset nimet, kielet, ulkonäkö, ihonväri on hänelle ihan yhdentekevää ja normaalia. Muutaman kerran hän on kuvaillut jotakuta ihmistä tyyliin " ruskea kuten Nora" tai " kiinalaisen näköinen kuten Liuliu" . Ja oikein hyvä juttu näin. :o) Tyttö on nyt 8-vuotias.

Miksei saisi kommentoida? Teillä ei lapset saa varmaan autoistakaan sanoa että tuo on vihreä auto tai tuolla on punainen auto. Hyssytellään asia kuoliaaksi, vaietaan sellaisesta asiasta kuin ihonväristä joka on erittäin näkyvä asia ihmisessä.

Jos joku on ruskea, niin sehän on ihan fakta.



Ollaan mekin valkoisia.

Vierailija:

Miksei saisi kommentoida? Teillä ei lapset saa varmaan autoistakaan sanoa että tuo on vihreä auto tai tuolla on punainen auto. Hyssytellään asia kuoliaaksi, vaietaan sellaisesta asiasta kuin ihonväristä joka on erittäin näkyvä asia ihmisessä.

Vähän huono vertaus... Kyllä meillä ainakin lapsi värit tuntee, eikä mitään koskaan hyssytellä. On vain lapsi tottunut alusta alkaen erilaisiin ihmisiin, joten ei osaa niitä ihmetellä. Ja eipä kyllä ihmette sitäkään miksi on eri värisiä autoja! :oO Kyllä sitä nyt mainita saa ja huomatakin erilaiset ihmiset (kuten monen lapsi on huomannut)... On hieno asia kun uusi sukupolvi ei ajattele ihmisiä ensisijaisesti jonkin kulttuurin tai ihonvärin edustajina, vaan ihan vain yksilöllisinä ihmisinä.

aikuinen, joka on vahvasti oman kulttuurinsa kasvatti. " Hyvä näin" lausahduksella tarkoitin, että olen päässyt helpolla, kun en ole joutunut kertomaan selityksiä, joita niitäkin olen toki valmiiksi miettinyt. -ap

Jos ovat joskus sanoneet, niin äiti on heti älähtänyt, ei niin saa sanoa ja kauhistunut voi kamala, onko lapseni rasisti ja ryhtynyt heti opettamaan me kaikki olemme tasa-arvoisia eikä sellaista saa sanoa. Tai jos eivät sano mitään, äiti heti listaa omaksi ansiokseen, kuinka on onnistunut kasvattamaan lapsestaan niin suvaitsevaisen, että tämä ei edes huomaa, että toinen on erivärinen.



Kyllä ne mustillakin on vaikka mitä nimityksiä valkonaamoista ja black is power jne...

että mitä ihmeen selityksiä olet miettinyt ja miksi niiltä välttyminen on jotenkin helpotus?

Vierailija:

Miksei saisi kommentoida? Teillä ei lapset saa varmaan autoistakaan sanoa että tuo on vihreä auto tai tuolla on punainen auto. Hyssytellään asia kuoliaaksi, vaietaan sellaisesta asiasta kuin ihonväristä joka on erittäin näkyvä asia ihmisessä.

Ilmeisesti ainakaan meidän lapsi ei pidä ihonväriä kommentoimisen arvoisena asiana. Ihan kuin ei huomaisikaan, että joku on erivärinen. Värit kyllä tuntee :-) Ja hyssyttelemisestä ei ole kyse, siis siitä, että olisimme sanoneet, ettei saa puhua. Ei vaan ole koskaan maininnut mitään, en tiedä, mitä mielessään ajattelee. Mutta koska muuten jatkuva kalkatus käy, niin uskoisin, että ei vaan " näe" eri ihonvärejä, koska pitää niitä niin luonnollisina.

Toivon, että osaisin aina vastata niin, että samalla onnistuisin kasvattajana. Esimerkiksi: jos lapseni kommentoi tai esittää kysymyksen toisen henkilön ihonväristä, olen ajatellut vastata, että on olemassa eri värisiä ihoja niin kuin on olemassa esimerkiksi eri värisiä hiuksia. Kaikki tilanteet ovat kasvatustilanteita, joillekin meistä. Siksi tulee joskus jopa vähän mietittyä. Ei kai se haittaa sinua? -ap