Ne jotka vähättelee sektio äitejä tuskin ovat itse sitä kokeneet?

kkauksen jälkeen. Siksi itse olen aina valmis puhumaan alatiesynnytyksen puolesta, jos henkilö pohtii pelkojen vuoksi sektiota. Lisäisin vielä, että " yhteys" mun ja vauvan välillä oli voimakkaampi alatiesynnytyksen jälkeen. Se ei toki tarkoita, että muilla olisi näin!!

Vierailija:

MENE itse sektioon sinä joka väheksyt sitä!!!!

eli onko näin, että vaikka itse lapsen maailmaan tulo on helpompi kuin alatiesynnytyksessä niin jälkeenpäin sitten kärsivät enempi?

ite on päättäny että haluaa sektion. Vaan sen takia että moni sektio äiti luulee että on SYNNYTTÄNYT lapsensa

kokenut kummatkin, ja omalla kohdallani sektio oli vaivattomampi vaikka alatiesynnytyskin oli suhteellisen helppo.



Suurin etu sektiossa on ehkä se, että lapsen riski saada hapenpuutteesta johtuvia vammoja on pieni ja se, että tiedän mitä on tulossa, ei tarvitse miettiä ja hermoilla mitä tapahtuu ja milloin.



En huomannut minun ja lasteni " yhteyksissä" mitään eroa, on mielestäni ihan kukkua että alatiesynnytyksessä " yhteys" on voimakkaampi. Samalla periaatteellahan adoptiovanhemmat eivät kokisi mitään " yhteyttä" lapsiinsa ja veikkaanpa ettei asia ole näin.

ku se sellasella jonka mahassa se lapsi on kasvanu.

Minäkään en usko, että äidin ja sektiolla syntyneen lapsen välinen yhteys olisi jotenkin huonompi tai että keisarileikkaus vaikuttaisi vaikkapa imetyksen sujumiseen. Oma lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla supistusten ja täyden (12cm) avautumisvaiheen jälkeen hapenpuutteen uhan vuoksi. Imetys lähti sujumaan hienosti ja imetinkin lastani 1,5-vuotiaaksi saakka.



Synnytyksen (!) jälkeen keskustelin kokemuksestani sekä kätilön että lääkärin kanssa Naistenklinikalla. Heidän molempien mukaan sektiokin on SYNNYTYS.



Toipuminen sektiosta vei kauan. Toivon, että nyt rv:lla 22 oleva toinen lapseni syntyisi alateitse, mutta jos hapenpuute tmv. uhkaa, en pelkää uutta sektiotakaan.

sanon et sektio on yks helvetti ja alatiesynnytys paljon helpompi. Itselläni ei ollut vaihtoehtoja eli pelkosektioita ei ole tehty vaan oli pakko tehdä sektiot mitä minulle on tehty. Mutta jos joku puhuu et haluu sektion kerron et toipuminen kestää kauemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Itselläni kiireellinen sektio oli helvettiä koska olin kokoajan hereillä kun minua leikattiin. Jos joskus viellä olen raskaana haluaisin synnyttää alakautta mikäli mahdollista. Mutta jos sektio tehdään äidin tai lapsen voinnin vuoksi on täysin ymmärrettävää mutta synnytyksen pelkäämisen vuoksi ei.

Vierailija:

Samalla periaatteellahan adoptiovanhemmat eivät kokisi mitään " yhteyttä" lapsiinsa ja veikkaanpa ettei asia ole näin.

että oikeassa olet :) Mutta oikeassa ovat muutkin, sillä yhteys on erilainen eri lasten kanssa, ja tulee eri aikataulussa ja eri voimakkuudella joka kerta. Ihan riippuu kemioista, omasta ja lapsen, sekä ulkoisista seikoista.

t. usean adoäiti, yhtäkään ei synnyttänyt eikä sektioittanut ;)

niin kai se yhteys lapseen voi häiriytyä siitä, jos äiti kauheasti miettii, että olenko synnyttänyt nyt oman lapseni vai onko tää joku lääketieteellinen adoptiotoimenpide... Ja vahtaa että syntyykö se Pyhä Yhteys nyt samalla tavalla... ja olenko nyt Oikea Äiti kun en saanut Oikeaa Synnytystä...

Vierailija:

Itselläni kiireellinen sektio oli helvettiä koska olin kokoajan hereillä kun minua leikattiin. Jos joskus viellä olen raskaana haluaisin synnyttää alakautta mikäli mahdollista. Mutta jos sektio tehdään äidin tai lapsen voinnin vuoksi on täysin ymmärrettävää mutta synnytyksen pelkäämisen vuoksi ei.

Esikoiseni kärsi hapenpuutteesta pitkittyneen alatiesynnytyksen aikana. Emme vielä tiedä syytä, mutta nyt kolmevuotiaana hän ei vieläkään puhu juuri muuta kuin yksittäisiä sanoja. Yhdeksi syyksi on arveltu tuota hapenpuutetta. Toinen lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla ns. pelkosektiolla edellisen kokemukseni vuoksi. Mitä mieltä tällaisesta: Onko pelkosektio hyväksyttävä edes tällaisissa tilanteissa?

Olen kolmesti vääntänyt alakautta ja minulla on muutama sektioitu ystävä, joilla on ollut ihan kauheet toipumiset. Itse olisin voinut kävellä heti pari tuntia synnytyksien jälkeen kotiin nyytti kainalossa jatkamaan hommiani siitä mihin jäivät.

Ei kai tarvitse väheksyä tai muutakaan, mutta jos ei ole kokenut kuin suunniteltuja sektioita, niin ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä, mitä synnyttäminen on.

Ei tietenkään pidä kaikkien kohdalla paikkaansa, mutta kyllä mä tiedän pari äitiä, jotka ihan suunnitellun sektion jälkeen ovat kertoneet, että jotenkin on ollut sellainen alitajuinen ajatus, että tuo lapsi ei ole minun, kun se vaan " ilmestyi" .



Samoin vaikka monilla sektioäideillä imetys onnistuu, niin TUTKITUSTI sektio kuitenkin monilla haittaa maidontuotantoa.

riippuu kai synnyttäjän asenteesta synnytystapaansa.

paria tietämääsi sektioäitiä.



Minä tiedän että yhteys ei riipu omalla kohdallani synnytystavasta, koska leikatun lapsen kanssa olemme hyvin samasta puusta veistettyjä, ja yhteys on ollut erittäin selvä ja helppo aina, mutta alateitse syntynyt poika on tempperamentiltaan enemmän mieheni kaltainen ja heillä on voimakkaampi yhteys keskenään kuin minulla ja lapsella, vaikka mies ei tietääkseni ole edes kantanut lasta vatsassaan.

Ensimmäinen lapsi leikattiin pysähtyneen synnytyksen takia, supistuksia oli mutta avautumista ei tapahtunut.

Leikkaus meni hyvin, toki seuraavana päivänä oli kipuja mutta ne oli helpompi kestää kuin supistukset. Toivuin nopeasti.



Toinen synnytys pelotti järjettömästi, sain pelkosektion. Synnytys kuitenkin käynnistyi ennen sovittua leikkausta ja leikkaus tehtiin päivystyksenä. Leikkaus sujui hyvin, loppuvaiheessa minulla oli hieman pahoinvointia ja leikkauksen jälkeen tärisin (kylmästä?) pari tuntia. Taas ensimmäinen päivä oli hieman kivulias mutta toivuin taas nopeasti.



Olen kahdesti kokenut supistukset ja leikkauskivut. MINUN mielestäni supistukset ovat jotain aivan kauheaa, leikkauskivut siedettäviä.



Ja mitä se muille kuuluu kuinka kukakin synnyttää =)

Vierailija:

Ei kai tarvitse väheksyä tai muutakaan, mutta jos ei ole kokenut kuin suunniteltuja sektioita, niin ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä, mitä synnyttäminen on.

Mutta juuri siksi osaan sanoa oman mielipiteen mikä sopii minulle.

kieltämättä kyllä koen rasittavaksi yhden kaverini, joka on synnyttänyt kaikki lapsensa sektiolla ja hän muistaa edelleenkin joka paikassa kailottaa, miten paljon turvallisempi vaihtoehto se on, kuin käynnistys (omat synnytykseni on käynnistetty), varsinkin kun meille ei kummallekaan tule enää vauvoja, joten puheenaihe ei edes ole meille ajankohtainen.