(.) TAMMIMASUJEN la-KE (.)

Aloitin meille uuden pinon nyt viikonlopuksi ja alkuviikoksi. Kiva oli muuten lukea semmoistenkin kuulumisia, jotka ei niin kauheesti oo kirjoitellut ja nyt tähän pinoon taas taustailijatkin mukaan!! Mukava lukea kuulumisia ja tuntemuksia tässä vaiheessa raskautta, ja niistä vaivoistakin, niin tietää ettei oo yksin vaivoinensa ;)



Mutta viikonlopun jatkoja!



Ed pino: http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…

Viime yönä ei tullut juurikaan nukuttua. Mahaa poltti ja särki, joten oli vaikea nukkua. Lämpö auttoi vähän, että pystyi välillä nukahtamaan. Mulla nyt toinen tälläinen mahakipu yö. Neuvolassa sanottiin, kun vauvalla kaikki hyvin, että luultavasti johtuu omista syömisistäni. En ole vaan syönyt mitään kovin ihmeellistä, niin en oikein tiedä mitä välttää. Nyt olo kyllä sekainen ja maha vieläkin hieman kipeä, ruoka ei maita. Ehkä se tästä. Onko muilla ollut vastaavaa?

Meillä riehuu vatsatauti, toistaiseksi olen itse säästynyt siltä... ja paras oliskin säästyä!!



Painosta; tähän mennessä tullut jotain 9-10 kg.



Pesuaineista; kaikille käytetään yleensä Omo sensitiveä.



Marlenen ystävien tilanne vauvan suhteen tosi kurja. Varmasti supisteluihin vaikuttaa, jos kovasti jotain asiaa murehtii tai on stressiä ym.



Mulla muuten lääkärineuvola on parin viikon päästä. Odotan, että näen kohdunsuun tilanteen. Muuten neuvolat aika läpihuutojuttuja jotenkin. Tää tuleva lääkäri on kyllä hyvä lääkäri ja viimeksikin keskusteltiin pitkään raskauden ongelmista.



Tarvikkeista; muut on oikeestaan tiedossa, mutta itkuhälytin pitää hommata. Niin ja niitä pienen pieniä vaatteita :-) ym. pikkutavaroita. Mutta hommailen ne sitten tammikuussa.



Kauhea tuuli täällä, hyvää viikonloppua!!



T.Jaffa

Jaha, herjaa, että liian pitkä viesti, pitää siis pätkäistä poikki jostain kohtaa ja yrittää lähettää uusiks..



Päätin minäkin vaihteeksi pinoutua, ollut viimeaikoina niin pikaisia visiittejä palstalla, että en ole jaksanut mitään kirjoitella, lueskellut vaan muiden kuulumisia.



Anteeksi kun tulee ajatukseni vähän "irrallisina", yritän kommentoida mahd. moneen juttuun, mitä on käyty. =)



Täälläkin päin (satakunta) on vatsatautia jyllännyt. Meille ei onneksi ole vielä ainakaan iskenyt (kop kop), mitä nyt mies oli viikko sitten pari päivää sängyn pohjalla. Joku vatsapöpö oli, aina syömisen jälkeen sai istuskella pöntöllä, mutta oksentaa ei tarvinnut. Ja naapurustossa on ihan oksennustautiakin ollut.



Paino alkaa hivuta uudelle kymmenelle, menee varmaan neuvolan vaa'alla tiistaina 70kg rikki (se vaaka näyttää aina hiukan enemmän kuin kotivaakamme). Nilkoissa on myös pientä turvotusta havaittavissa. Lähtöpaino oli n. 63(-64)kg, eli sellaset 7kg on tullut painoa tähän mennessä. Katselin aiemmista neuvolakorteista, että esikoisesta oli tullut tähän mennessä 5,5kg (koko raskausaikana 14kg), keskimmäisestä 6,5kg (koko raskausaikana 9,5kg) ja kuopuksesta 6,6kg (koko raskausaikana 11kg), joten en ole huolestunut (lähtöpaino ollut aina 60-64kilossa). Eiköhän ne kilot taas jotenkin katoa, yleensä jää synnärille jo hyvin, imetysaikana minulta ei kyllä ole ollut tapana kiloja tippuja, niinkuin monet väittävät tapahtuvan.



Äitiysavustuksesta ei ole kuulunut mitään, vaikka postitin sen jo reilut 3vk sitten.. No, kaippa se raha sieltä joku päivä tilille ropsahtaa.



Vauvan nukkumapaikasta on ollut juttua. Meillä vauva nukkuu alusta asti omassa pinniksessään, meidän makkarissa. Vieressä en ole koskaan yöllä pitänyt. Vähän on vielä mietinnässä, että alammeko totuttelemaan kuopusta (helmikuussa 2v) pois pinniksestä, jotta se vapautuisi vauvalle, vai lainaammeko jostakin toisen pinniksen. Toisaalta voisimme hommata kerrossängyn esikoiselle (maaliskuussa 6v) ja kuopukselle, koska nytkin nukkuvat samassa huoneessa, mutta toisaalta taas tuo kuopuksen nukuttaminen on ainakin vielä niin unelmallista, kun hänet voi vaan viedä pinnikseensä, peitellä, ja jättää sinne nukahtamaan itsekseen (5-10minuutissa nukahtaa ilman kitinöitä), että hiukan hirvittää, jos sitten kunnon sängyssä joutuisikin vetämään oikein kunnon nukuttamisrumbaa..



Minulla ei ole uniongelmia. Nukahdan parissa minuutissa, ja jos muksut ei herätä yöllä, niin voin nukkua (uskokaa vaan!) yhdessä ja samassa asennossa (oikealla kyljellä) läpi yön - ilman vessareissua! Jos taas muksut herättää, niin silloin pitää vessassakin samalla poiketa.



Yks päivä oli kivuttomia suppareita jonkin verran, johtui kyllä selvästi siivoilustani - noukin ryjiä lattialta, ja päälle imuroin. Imuroidessa huomasin vatsan olevan jatkuvasti kovana, joten tein homman nopsasti loppuun, enkä aloittanut enää uutta huonetta.



Hiukan jänskättää, että paljonko tulee sf-mitaksi tiistaina (silloin tasan rv28) neuvolassa. Odotan saavani käyrästä vielä jonkinlaisen sukupuolituntemuksen (nyt vasta yksi mitta, joten saa nähdä, mihin suuntaan siitä lähtee). Esikoisesta (poika) käyrä meni jatkuvasti keskikäyrän yläpuolella, välillä jopa yli yläkäyrän. Keskimmäisestä (tyttö) käyrä meni jatkuvasti keskikäyrän alapuolella. Kuopuksesta käyrä meni kyllä ihan siksakkia, mutta silloin oli niin 100 varma poikaolo (ja ultrallakin varmistui), että ei ollut sukupuolesta epäilystäkään - käyrästä huolimatta (mitat johtui niin vauvan asennosta, esim. muutaman päivän välein mitatuissa sf-mitoissa 4cm ero).



Jatkuu..

Minnikki ♥ tutteri 27+4

Neuvolakorteista katselin, että mulla ei ole tarjonnasta kenenkään kohdalla muita kuin rt (raivotarjonta) merkintöjä. Keskimmäisestä jo rv20 lähtien. Nyt ei vielä mitään tietoa, mutta toivottavasti ei tämä nelonenkaan tee poikkeusta.



Närästystä on silloin tällöin. Mulla ei niinkään syömiset sitä aiheuta, vaan hajut. Esim. eilen sain närästyksen ihanan mansikalta tuoksuvan tuoksukynttilän poltosta. =/ Liitoskipuja on ollut vasta ihan parina päivänä. Istuessa vauva tuntuu usein painavan kylkiluita, pitää suoristaa ryhtiä! Niin, ja hermot on kyllä kireellä.. jatkuvasti.



Joku muistutteli hammastarkastuksesta. Minä jopa kävin viime kuussa! Inhoan siellä käydä, mutta onneksi kaikki oli ok, pelkkä tarkistus riitti! =D



En ole vauvalle paljoa ostellut mitään, koska meillä jo kaikki tarpeellinen on. No joo, sellaisen lämpöpussin ostin kaukaloon/vaunuihin.



Kuten joku muukin mainitsi, niin minä myös luen kateellisena muiden sänkypuuhista. Meillä ei siis sängyssä muuta kuin nukuta. Muutenkin tuntuu taas kaikki miehen tekoset/sanaset ottavan vaan päähän. Eikö se tajua yhtään mitään? Oikeesti - voiko joku mies olla noin t-y-h-m-ä ? Kehtaa vielä viikollakin odottaa, että tulisi viikonloppu, töissä kun on niin "rankkaa" (istuu koneella!), eikä kotona ehdi mitään tekemään (pihalla on töiden jälkeen, kunnes saan muksut nukkumaan). Jep, ja kun tulee se aina niin kaua odotettu viikonloppu, niin miestä ei näy kotona, ei edes pihalla! Argh, että ottaa päähän. Minä se täällä kolmen muksumme kanssa niin yksin kaiket päivät, tasan 24/7! Eipä huvita enää edes kuunnella, jos sillä joskus olis jotain sanottavaa, eihän mullakaan täällä ole ketään kuuntelijaa silloin kun sitä kaipaisin. Joskus se osas sentään vielä edes imuroida, mut eipä ole imuriin tarttunut enää varmaan 4vuoteen (paitsi tietty jossain autotallissa tai autossa on imuria heiluttanut). Eli kiva yrittää pyörittää arkea (mistä ei viikonloppu eroa mitenkään) ihan yksin. Ja kyllä mies kiukuttelee, kun täällä on aina sotkuista, tai jos töiden jälkeen ei ole ruokaa (tulee koska milloinkin), muksut huutaa, mulla pinna loppu jne.. Eipä vaan tajua, että vois itekin jotain tehdä! Huoh, anteeksi vuodatus..



Niin, ja esim. neuvolassa kun kyselevät, niin "joo, meillä on kaikki ok". En osaa naamatusten valittaa muille kurjista tilanteistamme. Varmasti itkuun pillahtaisin, jos suuni avaisin. Niin käy kun yritän miehellekin jotain sanoa, ja hänhän ei yhtään ymmärrä - "mikä sua nyt vaivaa?" tai jotain vielä fiksumpaa, tyyliin "oletko sä pettänyt mua?" AArrgghh.. Miten muka? Missä välissä? Olen ennemmin hiljaa vaan, kun keskustella emme osaa edes keskenämme (siitä seuraa aina tappelu). No niin, nyt pitää lopettaa, kun menee ihan valitukseksi.



Minnikki tutteri 27+4

Kuulumisia taas taalta ulkomailtakin :-)



Viime yona puhelin soi kolmelta - annettiin sen soida kun aateltiin etta pakko olla vaara numero ei meille kukaan soita siihen aikaan yosta, mutta se vain soi ja soi ja alkoi aina uudestaan niin pitihan siihen vastata. Kaverin synnytys oli hyvassa vauhdissa niinpa pakkasin akkia reppuun jotain vaatteita ja ajoin yolla pyjamassa kaupungin halki heille lapsenvahdiksi. Se oli vasta raskausviikolla 36 mutta terve tyttovauva syntyi tana aamuna! (Sen edellinen syntyi vkolla 32). Tulin sitten heti aamusta kotiin heidan tyttaren kanssa meille leikkimaan ja kun isansa tuli takaisin lounasaikaan mina menin nukkumaan. Nukun tosi huonosti nyt taman uuden SPD-vaivani takia ja asennon vaihtaminen on ihan toivotonta sangyssa kun tuntuu etta paikat ihan kerrassaan ratkeaa! Huomenna vasta lahden vauvaa katsomaan sairaalaan.



Perjantaina oli tosi mukava jutella niiden katiloiden kanssa jotka vetaa sita mammavesijumppaa - ne oikein erikseen ohjasivat mua liikkeisiin jotka vois vahan auttaa vahvistamaan muita lihaksia tuossa lantion ymparilla antamaan tukea, mutta hekin totesivat etta pitaa odottaa etta fysioterapeutti tekee kunnon tutkimuksen ja katsoo sitten mita se suosittelee - toivottavasti saan ajan pian (maanantaina pitaa soittaa sairaalaan siita).



Minnikki - harmillista lukea sun juttua miten mies ei paljoa auta - toivottavasti jotenkin saisitte juteltua asiasta!



Tuo kaverin taman aamuinen synnytys pisti miettimaan etta pitaisko kohta ruveta kaivamaan valmiiksi vauvatarvikkeita. Suurin osa on valmiina mutta jotain pikkujuttuja pitaa varmaan ostaa ja sitten tietysti pojan vaatteita kun ei sita ihan vaaleanpunaisiin mekkoihin viitsi laittaa. Vahan olen niita jo ostanutkin mutta sitten tulee sellanen olo etta entas jos siella masussa onkin toinen tytto :-)



Aurinkoisin terkuin



Charlie rv 27+2

Voimia Minnikille jaksamiseen, yksin arjen pyörittäminen ei ole mitään luksusta. Meillä kun on tämä talon rakennus aika paljon kesken, niin mies tekee niitä hommia ja minä kotihommia. Ei onneksi tule kyllä sanomista, vaikka jätän tekemättä, jos olo on sen mukainen. Saataispa ennen vauva tuloa suht. koht valmiiksi tämä talo.

Muuten olo ihan ok, tarkka saa olla omista syömisistään tai maha tulee kipeäksi. Ensi viikolla neuvolaläääkäri, kiva tietää vähän missä mennään. Jonkun verran jännittää ennenaikaiset synnytykset, kun niitä on ollut suvussa. Itselläni ei kylläkään mitään oireita siihen suuntaan ole ollut, taitaa olla taas vaihteeksi omaa stressaamistani.

Tänään alkoi sitten viikko 27:) Nyt alkaa tuntuun siltä, että aika menee liian äkkiä!

Voimia kaikille joilla on hankalaa, kipuja, flunssia. Menin niin sekasin kaikista nimistä etten ala erikseen mainitsemaan niitä !



Mulla on kanssa iskenyt sellanen fiilis et APUA kohta vauva syntyy ettei aika riitä ja on niin paljon hommia ja hommattavaa viellä....

Minä olen käynyt hammaslääkärissä jo kolme kertaa ja viellä olis yksi kerta käymättä, löysivät pari reikää...



Eilen meillä oli taloyhtiön talkoot ja mä kun oon tarkkasimänen niin näin lavalla lainalaatikon täynnä pikkulegoja, siis joku HULLU on heittäny ne pois. Kannoin ne kotiin ja tämän päivän olenkin viettänyt meidän kylppärissä pesemässä niitä ja laitoin ne kaikki saunaan kuivumaan.....Joskus varmaan tuun itse hulluksi kun niitä legoja on joka paikassa mutta säästö tämäkin kun ei tartte itse ostaa niin kauheesti niitä sit...



Kävin perjantaina kirppiksellä ja löysin ihania vauvan vaatteita sieltä n. 30 vaatteta 8 eurolla, paras löytö oli unipussi 2,5 e maksoi kun kaupassa oon katsonut että saattaa maksaa yli 10 e.



Viikolla kävin siinä sokerirasituksessa ja kaikki oli todella hyvin siis paastoarvo oli 4.2 sit seuraava oli 6.3 ja kokonaisarvo oli 5.2. Eli oli niinkun arvasin...



ON:Kasvaa ja paukkuu, vaavi vielä perätilassa potkut herättää välillä yöllä mutta onneks on unen lahjat niin hyvät et saan nukuttua kuitenkin.Välillä joudun käymään yöllä vessassa.

Onko muuten kenelläkään sellasta vaivaa että tuntuu että alapää on ihan tunnoton??? Mulla on ja se tuntuu ihan oudolta...



Oho romaanin sit vissiin taas kirjotin sorry

T:Lootuskukkanen ja ♥ Aada huomenna rv 27

Mulla on pari kertaa käynyt niin, että istuessa (huono asento?) on alapää mennyt kokonaan ihan tunnottomaksi! Liikkeelle lähtö kyllä nopsasti auttaa, eli palautuu äkkiä, mutta on kyllä tosi outo fiilis, se tunnottomuus.



Eipä tässä kummempaa, tuli eilen niin pitkä romaani, että jätän palstatilaa muillekin. =)



Minnikki ♥ tutteri 27+5 (voi hurja, tiistaina olen jo viikolla 29 - eikös!? siis kun tulee 28 täyteen, 28+0, niin sittenhän alkaa täyttyä jo rv29!?) =D

Charlie: Ihan samaa olen miettinyt ,että mitä jos synnytys käynnistyykin paljon aikaisemmin.Meillä ainakin vielä kaikki vauvan tavarat ja vaatteet isovanhempien varastossa 200km päässä meiltä.Meillä ei yksinkertaiseksi ole tilaa, joten kaikki ylimääräiset tavarat on viety sinne.Täytyy varmaan isänpäivänä tuoda sieltä jo osa kotiin odottamaan.Sitten mietityttää minne esikoinen viedään äkkiä hoitoon, kun h-hetki tulee.



Itselläni vointi edelleen huono, parempi, mutta huono.Flunssa ja hirveä yskä vaan jatkuu.Viime yönäkin yskin niin, etten unta meinannut saada ja sitten myös oksensin tänään pariin kertaan ihan yskän takia.



Kävin pe tosiaan lääkärissä ja sain saikkua vain sen pe, koska oli viikonloppu tulossa.Nyt pitää sitten raahautua huomenna uudestaan lääkäriin ja siihen reissuun meneekin sitten ainakin puoli päivää.Mua ärsyttää.Mulle ei koskaan kirjoiteta heti pitempää sairaslomaa ja luulisi, että nyt olisi ottanut tämän mun raskauden myös jotenkin huomioon,



Ai niin ja kaiken huipuksi kaikki tämän lääkärin määräämät lääkkeet eivät sovi raskaana olevalla.Voitteko kuvitella????Miten joku vastuuntuntoinen lääkäri voi tehdä näin?Jos en olisi tutkinut ja ottanut asioista selvää ja konsultoinut toisia lääkäreitä niin mitä olisikaan käynyt. Aion kirjoittaa asiasta työterveyshuoltoon.Onneksi pääsin sitten eilen tutun lääkärin luo, joka määräsi sitten eri lääkkeet.



Hyviä vointeja kaikille teille kanssasisarille!Kirjoitan sitten seuraavaksi varmaan tiistain neuvolakuulumiset.Nyt tuntuu, ettei maha ole kasvanut niin kuin ennen.Ehkä tämä sairaus on tosiaan vienyt mun kaikki voimat.Ajattelen kauhulla koko ajan vauva-raukkaa, joka siellä kohdussa hyppii edestakaisin mun yskiesssä ja melukin on varmaan melkoinen.Toivottavasti ei aiheuta pikkuiselle mitään traumaa.



Ahava ja vauveli rv27

Viikonloppu on menyt yhdessä hujauksessa siivoilun ja normaalien kotihommien parissa. No tänään oltiin koko perheen kanssa ulkona syömässä ja ihmettelin siellä, miksi kuopus oli kovin väsähtäneen ja huonotuulisen oloinen. Löytyihän se syykin kun kotiuduttuamme mittasi häneltä kuumeen niin se oli melkein 39 astetta. No reilun viikonhan kuopus terveenä onkin pysynyt (vaikkakin vähän yskää ja nuhaa tässäkin välilläkin on ollut). Mies onneksi pystyy jäämään huomenna kotiin hoitamaan potilasta ja loppuviikolla onkin sitten syysloma ja mulla vapaata töistä, joten sitten ei tarvitse noita työkuviota pähkäillä.



Kaikille muille sairastaville jaksamista, toivottavasti lääkitykset purevat ja olot kohenevat. Yksin puurtaville myös jaksamisia. Täytyy kyllä myöntää, että mulla ei rahkeet riittäisi tämän rumban pyörittämiseen yksin ilman miehen täyspainoista tukea. Välillä jopa tuntuu, että mies pyörittää tätä arkea suuremmalla vetovastuulla kun minä, olenhan huomattavasti enemmän poissa kotoa esim. arki-iltaisin.



ON voi hyvin, kasvaa ja komistuu. Välillä vasen kankku kiukkuillee mutta toistaiseksi vaiva on pysynyt kurissa kylmällä, levolla ja venyttelyllä. Jäätelö närästää ihan sairaasti, mutta pakko sitä silti on joka ilta syödä. Mullakin alkaa painossa toi 70g:n maaginen raja uhkaavasti lähestyä, toivottavasti ei enää seurava kymmenen pauku tän raskauden aikana rikki.



Minä taasen olen asennoitunut niin, että tämä kamu ei synny ennen helmikuuta ja hankinnat teen sitten tammikussa kun alennusmyynnit alkavat (ja veronpalautukset tulevat).



Mutta nyt täytyy lopetella ja asettautua vähitelle nukkumaan. Yöstä tulee varmasti mielenkiintoinen kun olen jo tähän mennessä käynyt kuopuksen luona ainakin viisi kertaa...



Voimaa viikkoon kaikille tasapuolisesti!



KainoElvi ja kamu 25+2

Lauantaina heräsin 3.30 ja menin aamulla kuuden aikaan nukkumaan. Tänä yönä sitten heräsin 5.30 eikä sen jälkeen oo nukuttanut. Neuvola/lääkäri olis tunnin päästä. Syytä heräilyyn ei ole, mutta kun herään, niin huomaan, että on kamala nälkä. Taitaa taas alkaa tämä yösyöminen.



Lauantaina kaupasta oli loppunut mun koko siisteistä äippähousuista (yks malli jonka olisin huolinut). Huomena on edustushommia töissä, niin eilen sitten ompelin yksistä suorista housuista äippämallin housut. Lopputulos oli parempi kuin miltä housut näytti ennen raskautta. Toivottavasti noi menee vielä jouluna. On jotenkin tosi turhauttavaa laittaa rahaa äippävaatteisiin, kun niitä tarvii niin vähän aikaa.



Vatsaa on alkanut kutittaan kovasti, pitää yritää rasvata vieläkin enempi.



Marie tasan 26

Eipä täällä mitään ihmeellistä. Samat vaivat jatkuvat...onneksi ei sentään ole tullut uusia lisää.



Meillä onneksi tuo mies auttaa ja tekee koti hommelita, touhuaa mielellään muksujen kanssa ym. Eikä enään valita jos on sotkuista, kun oli tässä kaikkien kolmen kanssa kotona kun kävin asioilla. Totesi vain että miten ihmeessä ehdit tekemään mitään? .... Niinpä

Lisäksi kun tuolla ultrassa oltiin viime viikolla ja oltiin lääkärin juttusilla, niin sen jälkeen on ollut tosi huolehtiva. Sanoi että muista nyt ottaa rauhallisesti ja komentaa heti aamusta jos nousen sähgystä ilman tukisukkia että ne pitää heti laittaa jalkaan. Ja antaa minulle hengähdys taukoja ja touhuaa lasten kanssa ja laittaa illalla nukkumaan...ja minä vain saan olla.



Perhe ja parisuhde on kahden kauppa, se on ikävää jos kaikki sitten kaatuu yhden harteille, se on tosi raskasta, tiedän kyllä, meillä arkena iskä on paljon poissa kotoa koska työpäivät venyvät 10-12h. Joten se kodin pyörittäminen on pääasiallisesti minun vastuulla. Mutta mies kyllä sitten auttaa ja tukee, onneksi ilman mitään eri pyytämistä.



Äidit ovat arjen sankareita, yritetään jaksaa.



JB72

Niinhän se on :) hyvin sanottu JB72. Meillä ei kyllä mies pahemmin auta missään hommissa paitsi että käy kaupassa jos tarve sen vaatii.... Oli viikon lomalla ja ei kertaakaan siivonnut mitään eikä kertaakaan ollut lasten kanssa ulkona :( Tää on mun arkea. Sorry tällänen vuodatus, välillä vaan tuntuu et kaikki nää kotihommat kaatuu niskaan....



ON:kasvaa valtavaa vauhtia, nälkä on alkanut iskemään useammin. Noh pe saan tietää enemmän kun mulla neuvolalääkäri...toivottavasti ei muutoksia kohdunsuulla.





Huomenna menen isovarpaan operointiin terkkariin kun kynsi kasvaa inhottavasti sisällepäin :/ on ollut vaivana jo monta vuotta ja nyt sit saan aikaseksi sen kanssa mennä lääkäriin, mun isä tulee hoitamaan poikia siksi aikaa IIIK ei oo koskaan ollut....



Nyt vähäksi aikaan nukkumaan niin jaksaa siivota myöhemmin tänään, viellä ei huvita...



Mukavaa Maanantaita kaikille.

T:Lootuskukkanen ja Aada rv 27 ( vau kirjan mukaan rv 28 )

minäkin neuvolasta kotiutuneena.



Meillä on koittanut jälleen arki, isot lapset palasivat kouluun ja mies töihin. Täytyykin illalla muistaa udella miten meni eka päivä uudella osastolla. Minä siis taas pienten kanssa kotosalla. Neuvolassa käytiin joukolla, ja ettei elämä ihan tylsäksi käy, niin tila-auto ryökäle ei inahtanutkaan aamulla (eilen ei ollut mitään vikaa)! Onneksi on tuo pieni vara-auto pihassa tällaisia tilanteita varten, vaikka joskus 3 auton pitäminen tuntuu turhalta kaikkine maksuineen. Ei onneksi montaa minuuttia myöhästytty, kun piti tuolitkin vaihtaa autosta toiseen. Ja th:kin oli vähän myöhässä.



(.) Kaikki kunnossa. Vauveli on tosi ylhäällä pää alaspäin, joka sitten puolestaan välillä tuo tullessaan ahdistavaa oloa, kun kaikki sisuskalut on keuhkoja vasten. Ja potkuja satelee ihan kiitettävästi ylös ja kädet huitoo alhaalla. Onneksi on istukka edessä, niin ei tuu kipeetä. Siitäkin on nimittäin kokemusta... Ja mikä lie hermo välillä vihoittelee istumista, kun liikkeelle lähteminen on ensin tuskaa. Nyt on ollut ihan ok pari päivää, toivottavasti jatkuukin. Ne neuvolakuulumiset oli normaalit. Painoa on tähän mennessä tullut 7kg, ihan kohtuudella kai, kun ei yhtään valitettu. Hb oli matalampi 123, joten ei se lasku ihan huuhaata ollut, kuten parin viikon takainen verikoe osoitti. Pissa oli puhdas ja RR samaa tasoa kuin ennenkin. Sf-mitta menee tasaisesti ylä- ja keskikäyrän välissä.



Vähän samalla jo puhuttiin tulevasta. Painoarvio on tulossa joskus rv 36, vaikka rasitus ei siihen aihetta annakaan. Lähinnä edellisten isot syntymäpainot. Takarajaksi syntymälle annetaan kai taas LA, jos (tai siis kun) ei tämäkään älyä aikaisemmin itseään ulkoistaa, sitten käynnistykseen. Ja sairaalaan tutustumisestakin oli puhetta. Synnytyssali kun on Seinäjoella muuttanut eri rakennukseen sitten viime käynnin, joten olis kiva käydä tutkimassa mihin mennä ja miten siellä toimitaan ja kuljetaan. Ja tietää ukko-kultakin olla oikeassa paikassa, jos mä oonkin osastolta mennyt. Th vain oli itsekin vielä ulkona, kun ei ole käynyt paikan päällä tutustumassa. Oli kyllä menossa, kun oli joku koulutus tulossa.



Perjantaina kiikutin vihdoin paperit Kelallekin, saas nähdä koska tulee päätöksiä. Äippäraha on minimi ja pakkaus tulee postissa. Kotihoidontuki taitaa loppua, kun ukkokullan hyvillä tuloilla ei tipu hoitolisää. Kysyin siltä haluaako se pitää osan vanhempainvapaasta, ja tuumasi, että ei halua ja ei taida olla varaakaan, kun ei mulla ole työpaikkaa, johon mennä siksi aikaa tienaamaan.



Mutta tässäpä näitä kuulumisia, pitää mennä vahtimaan läksyjen tekoa... Tai sitten antaa pelikieltoa, jos on karattu koneelle ennen aikojaan. Ah näitä äitiyden iloja. :D

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Äippä ja J-5 rv 27+4 (enää tasan 6 viikkoa äippäloman alkuun)

Mä olen vasta nyt tuntenut ensimmäiset potkut mahan ylhäällä. Aikasemmin olen tuntenut vaan alhaalla. Mietinkin sen vuoksi tota vauvan asentoo, vaikka liikkuhan se vielä siellä aikamoista ympärää. Ehkä toi istukan paikka on vaan ollut syynä, että potkut vain alhaalla. Huomenna pääsen minä myös neuvolalääkäriin. Toivotaan että kaikki hyvin. Oma vointi onneksi ollut suhteellisen hyvä taas viikonlopun. Nyt täytyy varmaankin lähteä viemään koiraa ulos, kun tulee toi kummipoika hoitoon. Onneks on aika omatoiminen 2vuotias, ettei tee musta ihan raihnasta tässä seuraavan parin tunnin aikana:)

Päivää kaikille masuille ja hyviä vointeja!



Mun on ihan pakko rääkyä pikaisesti, että taistoon siskot, ei naisen paikka ole nyrkin ja hellan välissä enää 2000-luvun Suomessa! Minä antaisin kyllä tuollaisille miehille potkut persauksiin... ja tiskiharjan käteen ja imurinvarren toiseen.



Toki tilanteet eivät yleensä ole ihan mustavalkoisia, ja se ruokaa pöytään vaativa (avuton) ja siivoamisesta valittava (avuton) mies voikin olla toisaalta ihana mussukka ja huomaavainen rakastaja... m u t t a ... jos vaimo hoitaa lapsia kotona, mikä on ihan täyspäiväistä työtä siinä missä mikä tahansa palkkatyö (ja minusta ei siihen olisi millään), niin minusta miehen pitäisi olla avuksi, eikä ainakaan olla yksi ylimääräinen passattava lasten lisäksi. On tainnut anoppi passata pilalle... tulee mieleen yksi tuttu ex-perhe: oltiin vaimon luona kylässä, vaimo oli silloin kotona kolmen pienen lapsen kanssa. Mies tulee kotiin töistä (hoitoalalla), istuu ruokapöytään, ja sanoo: minä voisin syödä nyt. Vaimo kiltisti kattaa pöydän ja lämmittää ruuan mikrossa. Mies syö. Me ihmetellään huuli pyöreenä. Myöhemmin sitten erosivat, koska miehellä oli ollut suhde. Äitinsä puolusteli, että ei se nyt ihmekään ole, kun vaimo ei antanut. Joopa joo. Palvelu ei sitten pelannut kaikissa suhteissa. No mies sitten osoittautui ihan sekopääksi ja viinakin alkoi maistua liian hyvin. Vaimo haki eroa ja hänen piti lasten kanssa muuttaa jonnekin tosi kauas, hankkia lähestymiskielto ja käräjöidä huoltajuudesta. Ja miehen äiti todisti käräjillä miten hyvä isä mies on...



Itse olen maalaistalosta kotoisin, missä oli perinteiset miesten ja naisten työt, mutta nyt kun molemmat vanhempani ovat eläkkeellä isänikin osallistuu esim. siivoamiseen ja muihin pieniin kotitöihin. Mun avokki tekee kotitöitä siinä missä minäkin, tosin joustoa löytyy tarvittaessa. Minä teen yleensä ruuan (muuten meillä syötäisiin vuorotellen chili con carnea ja paistettuja muikkuja) ja siivotaan viikonloppuna yhdessä. Minä yleensä leikkaan ruohon ja hän tekee lumityöt. Molemmat pestään pyykkiä, tosin mies on siinä hieman innokkaampi. Toki jos minä olisin kotona, työt ehkä jakaantuisivat eri tavoin, eihän sitä tiedä. Mun mies ei ole kyllä mikään siisteysintoilija: jos hän saisi päättää milloin on siivouksen aika, niin varmaan se tapahtuisi kahden kuukauden välein. :-)



Ei ollut tarkoitus ketään loukata, pahoittelen vuodatusta. ;-) Feminismi elää!



ON: syysloma oli ja meni, ja pää on ainakin levännyt ja uutta puhtia löytyy taas. Välillä tosin tuntuu, että on ollut jo kaksi vuotta raskaana (joku sanoi täällä näin tosi hyvin). Oltiin miehen kanssa uistelemassa, vaikka olin ajatellut, etten enää järvelle lähde keikkumaan. Ihan mukavaa kuitenkin oli, eväät maistuivat, suurin kala karkasi, eikä palellut kuin vähän. ;-) Eilen sitten käytiin siskon valmistujaiskahveilla, ajomatkaa tuli 260 km suuntaansa, ja mun alaselkä oli ihan krampissa illalla, mut onneksi oon keksinyt miten se aukea: mies hieromaan niin avot. Saa nähdä miten jaksan matkustaa Rovaniemelle marraskuun alussa (550 km suuntaansa)...



Curious

On tylsää kyllä ku toinen ei tee mitään, ikinä. Mun edellisis suhteis oli nii et äijä teki työnsä muttei kotona mitään... sen takii ne kai onki entisii suhtei. Mut voitte varmaa kuvitel sitä ihmetyksen määrää jonka tämä mies tullessaan toi :)

Reissuhommista tuli torstaina ja kun mä olin perjantaisin koulussa ni sillä aikaa aina oli siivottu ja pesty pyykit. Nyttemmin kun on lapsia ja naimisissaki ja kaikkee, ni tekee myös kaikkea. Oman työnsä lisäksi remontoi, siivoo, pesee pyykkiä, tekee pihahommia, kantaa puut, pitää lapset, autot toimii, eukkokin tulee hyvin huomioitua...

Mul on ehkä maailman paras mies :) Ruuan mä yleensä teen, mut joskus innostuu ja haluu opetella tekemää jotai jollon huutelee multa neuvoja mut en saa auttaa. Pullaa sen joskus teki niin mieli, et meni ja leipos :D

En siis voi ottaa kovastikkaan osaa siihen keskusteluun koska hyvä kun mä kerkeen mitään tekemään ennenku mies ehtii...



(.) ei erityistä, sitä samaa. Taidetaan olla edelleenki perätilassa... Keskiviikkona neuvola lääkäri, se ensimmäinen.



Onk teil muute jotai muistikuvaa mitä lasten 3V neuvolas tehää? Meil olis kohta pojan kanssa.



Loppuviikosta olisi sen kaverien vauvan siunaustilaisuus. Pieni elämän ihme antoi sunnuntai aamuna periksi. Mieli kaikilla ankeena :(



Nyt tuli mun ihana mies kotiin, vastaan siis! :D

Marlene ja massu 25+3 (vissii)



ps. anteeksi ylistys, mut ei ne kaikki vaa oo samanlaisii vissii

Pikkaraisen potkut vaan voimistuu ja tuntuu, et on usein potkimassa mua.. senkin :) No hyvä niin, tietää et kaikki kunnossa ja toiv kaikki menee hyvin loppuun saakka, meillä kaikilla!!



Miehistä on ollut puhetta.... Meillä ei oo mikään ahkera, kun pyytää niin voi tehä tai usein sanoo, et kohta ja jäähän se tekemättä.. Ja kun oon kotona pojan kaa, niin olettaa et teen kaiken ja yleensä yritän tehäkin siivoukset. Kyllä mies kaupassa käy ja semmosta pientä. Mut pojan kaa ulkoilukin on välillä hankalaa, kkrrrr, mut sillä on työ ja koulu, joten oon yrittänyt kannustaa ja et sais kotona olla rauhassa!



Marlene: Meidän pojalla oli just 3-vuotisneuvola.. Paino, pituus, näkö ja kuulo. Sitten oli semmosia tehtäviä, piti torni tehä, tunnistaa esineitä ja värejä, et mikä värilappu kuuluu toisen samanvärisen päälle. Viivoja piti osata piirtää oikeaan suuntaan ja sitten hyppiä (meidän poika ei sitä tehnyt, mut usko kun sanoin, et äitin ja iskän sängyllä usein hyppii ;D). Semmosii kaikkee meillä oli.. ei varmaan tuu kaikki nyt ees mieleen, kun oli paljon kaikkee pientä :)



Sokereita mittailin ja yksi arvo oli koholla, joten ei tuu lähetettä, mut terkan kaa sovittiin, et pitäis ettiä mulle jotain pientä makeen himoon, kun ne näyttäis ruokavaliolla muuten kurissa pysyvän!



Mullakin pe neuvolalääkäri, et sitä ootellessa. Nyt kauppa ja apteekkireissulle. Mulla särkenyt nyt joka päivä päätä, joten panadolia pitää hakea ja sit omega 3:ia, jos nää rytmihäiriöt sais niillä rauhottuun, kun täältä luin siitä. Rupee oleen tuskanen olo niitten kaa :(



Emmuli rv 25+5