Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Epätoivoa..avoimen yliopiston opinnoista
17.08.2007 |
Miksi pitää oma elämänhallinta olla näin surkeata?! Opiskelin viime vuoden avoimessa yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä (perusopinnot), ja koska opiskelupaikka jäi saamatta, mietin nyt lisäopintoja. Mutta enpä sitten saa päätettyä jatkaisinko kotimaisella kirjallisuudella, vai pitäisikö laajentaa repertuaaria ja siirtyä yleiseen ja aikuiskasvatustieteeseen....Kun toisaalta kaikki kiinnostaa ja toisaalta taas ei mikään kiinnosta. Muita tutkintoja ei löydy kun se kuuluisa ylppätutkinto.
Mietin, että jos kasvatustiede olisikin tosi tylsää niin pilaanko mahdollisuuteni hakea kirjallisuutta opiskelemaan ensi keväänä, kun olisin voinut koko talven panostaa tekstianalyysiin yms. siellä kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa, ja sitten olisinkin tuhlannut aikani kasvatustieteen parissa. Toisaalta yleinen kirjallisuustiede tuntui tosi korkealentoiselta ja muut opiskelijat vaikuttivat tavaavan jotain Dostojevskia tauoillakin. Itse olen TAVALLINEN, aika hyvä kirjoittamaan mutta muuten keskiverto ja monissa asioissa keskivertoa huonompi. Kasvatustieteen (aine)opinnoissa on vielä noita tilastomenetelmiä yms, ja olen niissä surkea kuten kaikissa matemaattisissa ja järjestelmällisyyteen ja logiikkaan liittyvissä jutuissa.
Eli hukassa olen elämäni kanssa. Mitä tekisit tilanteessani?
Kommentit (10)
hesassa ei onnistu ainakaan tänä vuonna nuo aineopinnot kirjallisuustieteessä, eivät järjestä niitä lainkaan. Minua ei kiinnosta äikänopettajan työ ainakaan yläasteella, ennemminkin sitten esim. kirjallisuuden opetus työväenopistossa tms. Ammatinvalinnanohjauksetkin on käyty, mutta en ole tullut kovinkaan paljon varmemmaksi valinnoista. Testien (ja oman tuntuman) mukaan en sovi rutiineista koostuvaan työhön, vaan luovuutta pitäisi korosta, joko konkreettisesti työssä tai siihen liittyvässä organisoinnissa.
terkuin ap
lisää vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei ole nyt yli nelikymppisenäkään päässyt kunnolla työelämään kiinni. Keikkaluonteisia opetustöitä silloin tällöin, siinä kaikki. Lisäksi hän on kertonut, että entisillä opiskelukavereilla on sama tilanne.
Jos lukee maisteriksi alalla, joka ei kunnolla työllistä, sitä voi todella joutua katumaan rajusti ja kauan. Tiedän tämän omastakin kokemuksestani, vaikka minun tutkinnollani sentään saa työtä - silti toivon etten olisi ryhtynyt humanistiksi vaan valinnut jotain missä työllistymisvaihtoehtoja ja -tarjontaa on paljon enemmän.
on tosiaan vaikeuksia löytää työpaikkaa, ellei kontaktien hankinta ala jo opiskeluaikana. Sivuaineiden pitää myös tukea työhön sijoittumista.
Mitä ammatinvalinnanohjauksissa on tullut esiin? Autan mielelläni, jos voin. Olen työskennellyt ennen nykyistä uraani opinto-ohjaustehtävissä yliopistossa.
Jos äkkiratkaisu pitää antaa, niin olisi ehkä parasta opiskella ns. työelämätaitoja tässä vaiheessa. Useimmilla aloilla hyödyllisiä ovat esimerkiksi kielten, taloushallinnon ja tietotekniikan opinnot.
olen ollut työelämässä mukana joitakin vuosia (toimistohommia), ja jonkin aikaa opiskelin myös amk:ssa tradenomikoulutuksessa. Tradenominkoulutus ja työt eivät todellakaan olleet minun juttuni, aivan väärä ala kertakaikkiaan. Ammatinvalinnanohjauksessa itseasiassa ihmettelivät miten olin trade-linjalle edes päätynyt...:D Kaupallinen ala ei kiinnosta, kannatan " pehmeitä arvoja" ja minulle tärkeintä ei olisi niinkään huima urakehitys ja menestys vaan se että olisin onnellinen työssäni, ja että tuntisin tekeväni jotain merkityksellistä (varmaankin jokaisen ihmisen toive, tiedän). Avo:ssa tuli esiin jotain niinkin konkreettista kuin kirjailija tai graafikko (graafikon voin suoralta kädeltä unohtaa, taidot puuttuu)....Eikä tuo kirjailijakaan taida ihan tästä maailmasta olla;) Toisaalta ehdotettiin juuri opettajan hommia (lastentarhanopettaja tai luokanope), mutta lastentarhaan minulla ei ole kutsumusta, 6-8 vuotiaiden kanssa työskentely kyllä kiinnostaisi. Ihmiskontaktit työssä olisivat suositeltavia, mutta varsinainen asiakaspalvelukin on nähty ja siitä olen saanut jo tarpeekseni.
Olen paljon pohtinut juuri tuota työllistymisasiaa humanistiseen koulutukseen liittyen. Mutta toisaalta, asuntolainoja ei ole eikä välttämättä tarvitse koskaan tullakaan...Olisinpa tiennyt jo lapsesta asti mikä minusta tulee isona. En tiedä vieläkään vaikka kohta 30 vee mittarissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihana saada vähän ulkopuolista näkemystä tähän, yksin kun pohtii niin junnaa vaan paikoillaan...:) Kiitos!
niistä on hyötyä monessa paikassa, vaikka ei opeksi tähtäisikään. Kasvatustieteen perusopinnot ovat vielä helpot tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit vaikka aloitella freelancer-kirjoitusten tekemisellä. Monet firmatkin tarvii tiedotusvastaavia ja joissakin virastoissa on oikein omat viestintäyksiköt. Onko Avossa mitään tällaista?
FM-tutkinto (esimerkiksi humanistinen pääaine, kirjallisuus) ja päälle informaatiotutkimuksen opintoja Tampereen yliopistossa.
Alue: Aihe vapaa
Jos haluaisit äikänopeksi, sinun kannattaisi jatkaa tuon yleisen kirjallisuustieteen aineopintoihin sekä aloittaa suomen perusopinnot ja kasvatustieteen perusopinnot.