Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon karjuntakierteestä?
17.08.2007 |
2,5-vuotias ei tottele mitään normaaliäänellä sanottua kieltoa tai kehotusta. Ei perustelujen kanssa eikä ilman, palaa samaan kiellettyyn puuhaan vaikka nostaisin hänet kauemmas ja selittäisin, miksei saa (esim. puhtaiden astioiden nakkeleminen lattialle keittiön laatikoista). Uskoo lopulta vasta kun karjahdan.
Siis mitä tekisin, että pääsisin tästä ainaisesta huutamisesta? En haluaisi aina suuttua lapselle. En voi putsata asuntoa kaikesta kielletystä, en lukita kaikkea, eikä se edes auttaisi, koska ei aina ole kyse vain tavaroista.
Kommentit (2)
Mutta en suostu siihen, että kaikkea saa tehdä. Jotkut asiat vaan on kiellettyjä ja se täytyy lapsen uskoa. Hyvin paljon saa tehdä, ei kaikki ole kiellettyä. Lapsi esim. saa purkaa tiskikoneesta nuo samaiset astiat paikoilleen, eli ollaan yritetty etsiä positiivisia kanavia osallistua.
Minusta tuntuu tämän asian kanssa, etten näe metsää puilta. Tähän on varmasti olemassa joku konsti, jolla saan katkaistua kierteen, mutta en vain itse tajua sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vaatii. Eli ajattele asiaa perin pohjin, miksi huudat vaikka et haluaisi. Mieti sen jälkeen josko keksisit jonkin uuden tavan kiinnittää lapsen huomio muualle kielletystä. Toisaalta lapset on lapsia ja vain sen hetken, joten jos leikkiminen ei ole vaarallista/ leiki rikkoutuvilla astioilla nin anna leikkiä. Vähemmällä pääset kun annat leikkiä. Ne kiinnostaa sitten enää hetken kun lapsi huomaa että asiasta ei kielletä. Tuon ikäiset osaa jo tahallaan hakea tapaa ärsyttää ja huutaminen on lapselle tavallaan voitonmerkki: Hän pääsi tavoitteeseensa ja sai sinut karjumaan:) Mieti asia tältä näkökulmalta niin huomaat että huutaminen oli turhaa:)) Tsemppiä sinulle ja pure vaikka itseäsi sormeen kun huuto meinaa tulla..