Tiiättekö, että mää en enää jaksa...

Mitä haluaisit nyt elämältä?



Voimia!

Jotenkin kun saisi sitkuteltua torstaihin asti, niin pääsisin taas juttelemaan tästä olostani ja ehkä voisin saada lääkityksen. En ymmärrä, miten jaksan. Hengenveto kerrallaan ilmeisesti.

joten lähden nukkumaan, kun kello on jo niin paljon.

mulla on kaksi lasta, jotka tarvitsevat äitiä, heidän isästään olen eronnut ja isästä ei heille ole tukea.

Mulla on läheiset vanhemmat, joista äiti sairastaa taas syöpää edellisestä saikin jo vuosi sitten terveen paperit. Isällä on sydänsairaus, jonka ennuste on äkkikuolema, koska hänen ikäiselleen/kuntoiselleen ei enää uutta sydäntä anneta.



Sisareni oli onnettomuudessa, jossa vammautui, hänellä on kaksi pientä lasta, jotka toisinaan tarvitsevat äitihahmoa kun oma äiti ei jaksa, onneksi heillä sentään on terve ja tervepäinen isä.



98v vuotias isoäitini ei enää jaksa kaikkia kotitöitään tehdä, vaikka pää ja jalatkin kohtalaisesti toimivat, sairas äitini on hänen ainoa lapsensa ja minä ja vammautunut sisareni ainoat lapsenlapset eli minä käyn kaksi kertaa viikossa hoitemassa hänen talouttaan ja asioitaan, onneksi hän pitää itse yhteyttä ystäviinsä joita onneksi on saanut uusia kun ikätoverit ovat kuolleet.



Pari päivää sitten kun tulin kauppakassien kanssa kotiini, jossa äitini oli, olin pyörtyä uupumuksesta, totesi äitini, kuule sinä et saa sairastua kun olet suvun ainoa terve aikuinen.

...edes muutamalla ihanalla rivillä!



Jaksetaan ja jatketaan taas eteenpäin ainakin muutaman hengenvedon verran.