Vastaatkaas hoitajat rehellisesti? Oletteko koskaan iloisia siitä,

Ja jos raskas hoidokki (siis henkisesti raskas..) pääsee meiltä kotiin/ jatkohoitoon, olen iloinen. Sekä hänen että myös itseni puolesta.. Mutta huonompaan suuntaan jos vointinsa menee, niin kyllä siitä hyvä mieli on kaukana.

kuolemista. Eihän siitä mitään tulisi, jos olisi kauhean surullinen. Se on työtä ja jos yöllä esimerkiksi 3 ihmistä on joutunut sairaalaan ja ovat todella vaikeahoitoisia, ni onhan se aamuvuoro huomattavasti helpompi ja on se siinä mielessä oman työn kannalta erittäin helpottava asia. Mutta eihän se nyt tietenkään mukava asia ole niiden ihmisten ja omaisten kannalta, mutta työntekijän kannalta helpottavaa tietenkin tietyllä tavalla jos on yllättäen useampi hoidettava vähemmän. t ap, tunnevammainen?

Tietysti, jos erittäin raskashoitoinen ihminen siirretään johonkin jatkohoitopaikkaan, olemme helpottuneita, luonnollista?

Hoivalle siirto kyllä helpottaa työtä, ja tietää että pystyy hoitamaan muut asukkaat paremmin kun raskashoitoisin on muualla.

Siinä vaiheessa kun ei tunnu enää miltään tai on iloinen/helpottunut siitä, kun joku kuolee, kannattaa vaihtaa alaa.

Kerran yksi potilas odotti itse kuolemaa todella paljon. Henkisesti oli vielä virkeä, mutta fyysisesti täysin toimintakyvytön ja tuskaiset kivut. Sitten potilas kuoli rauhallisesti nukkuen eikä se kuolema tuntunut niin surulliselta, kun tunsi potilaan hyvin ja tiesi tämän aidosta toiveesta kuolla hyvillä mielin.

Mutta että antaisin myrkkyä potilaalle, että tuntuisin iloa kuolemasta tms niin ajatus on tosi vieras. Vaan kun pitkään kärsinyt vanha ja sairas ihminen kuolee, niin jollain tasolla sitä voi olla onnellinen, että kivut ovat nyt ohitse hänen osaltaan, hänen ei tarvitse enää kokea mitään pahaa tässä maailmassa ja vaikkein ole uskossa, saatan ajatella että nyt hänellä on onneksi kaikki hyvin siellä toisaalla... Se kai on ihan inhimillistä.



Kuolemanenkeliksi minusta ei olisi, mutta en ymmärär myöskään elämän keinotekoista pitkittämistä silloin kun mitään toivoa paremmasta ei enää ole ja ihminen kokee suurta tuskaa (johon ei esim lääkkeet aina auta). Armokuolema tulisi olla yksi vaihtoehto, mutta vain silloin kun se on potilaan oma toive, omaiset sen hyväksyvät ja takana on useamman lääkärin mielipide, että ratkaisu on " oikea" , parantumista tai parempaa leämää ei toivossa...

Samoin kuin helpottaa ,jos joku on lomalla tai jossain tutkimuksissa muualla. Ihan inhimillistä.

koetteko helpottavana tavallaan sen, jos joku raskashoitoinen kuolee tai joutuu muualle hoitoon. Itse ainakin koen. Jos on todella monta raskashoitoista, ehkä ylipaikoilla, ni on helpottavaa, jos heistä siirretään osa muualle. Mutta en nyt tarkoita sitä, että nautiisin jostain kuolemasta, herra isä... Mutta minulla ei ainakaan ole tunteita vieraita vanhuksia kohtaan siinä määrin, että surisin sitä, jos joku joutuu sairaalaan.

mutta tosiaan vanhuspuolella kyllä se on joskus helpotus asianosaisille. Ainahan sen kuoleman jälkeen on alakuloinen tunnelma työyhteisössä. Joskus vaan mietityttää taas se, eikö joku korkeampi voima voisi jo tuoda erittäin sairaalle ihmiselle helpotuksen, mutta sitten sitä vain kidutaan vuodesta toiseen ja me hoitajathan kyllä teemme parhaamme, jotta olo olisi potilaalla helpompi. Tälläisen kohdalla miettii kyllä ettei tässä elämässä ole mitään järkeä. Ei kuolemasta voi koskaan iloita, mutta ei se aina surullistakaan ole.

Henkilökohtaisesti olen tehnyt hoitotestamentin, jossa kieltäydyn tietyssä tilanteessa antibiootista yms. hoidoista ja ehkäpä joku päivä keksitään pieni pilleri, jonka voi sitten salaa itse ottaa tai läheinen ystävä antaa, kun on kitunut tarpeeksi. Tuomitsen jyrkästi tämän hoitajakuuluisuuden tapot, ne sotii kyllä ihan perusmoraalia vastaan.

iloitsevat lapsen syntymästä, mutta tuskin se heitä hetkauttaa siten, että olisivat ilosta tikahtumaisillaan monta päivää sen takia jos näkevät lapsen syntyvän. Eivät he kotona ajattele, että tänään taas 8 lasta syntyi, ihan mieletöntä, olen aivan onneni kukkuloilla... Se on kuitenkin heille työtä, vaikka muille asianosaisille elämän tärkein hetki. Tai patologit yms...