Saimme päivähoitopäätökset,kysymys sisarusryhmästä?

poika todellakin turhautui eikä saanut ikäistään seuraan. puolen vuoden jälkeen poika siirrettiin isompien ryhmään ja onni ja autuus kun alkoi löytyä kavereita. ulkoillessa ja syödessä kuitenkin näki pikkuveljeä.



ja pikkuveli ei ollut muutoksesta moksiskaan. eli ihan hyvä päätös mielestäni.



jälkeenpäin ajattelen että itse ehkä äitinä halusin pienempää veljeä suojella vähän turhankin paljon sillä että isompi olisi tukena ja turvana.

Meillä pojat 2v9kk ja 4,5 v ovat samassa tarhassa, mutta viime vuoden olivat fyysisesti eri paikassa, tarhan seimiosasto oli kilometrin päässä isojen puolesta. Nyt elokuuna alusta molemmat ovat olleet isojen puolella, mutta eri ryhmissä. Olisin itse halunnut heidät samaan ryhmään, ja isovelikin itki yhden illan, kun kuuli, etteivät ole samassa ryhmässä, mutta tarhasta päätöstä perusteltiin sillä, että isompi monesti stressaantuu kun ajattelee, että hänen _pitää_ huolehtia jatkuvasti pienemmästään, ja omat leikit ja kaveruussuhteet kärsivät siitä. Eikä meillä ainakaan tunnut pojat kärsivän järjestelystä, pihalla ja päikkäreillä ovat samassa paikassa. Olipa isompi käynyt kuulemma pihalla pitämässä jöötäkin, kun joku oli pienemmän tönäissyt kumoon, " älä töni MUN pikkuveljeä" oli tullut tomerasti....

sisarusryhmässä ole moniakaan sisaruksia, vaan todennäköisesti suurimmalla osalla lapsista ei ole sisaruksia samassa ryhmässä. Olen ymmärtänyt, että sisarusryhmällä tarkoitetaan sitä, että lasten ikäjakauma ei ole se perinteinen alle 3-vuotiaat ja yli 3-vuoitaat. Esim. oma lapsi oli aikaisemmin ryhmässä, jossa lapset oli 2-5-vuotiaita ja ryhmässä oli vain yhdet tai kahdet sisarukset. Mutta kannattaa aina kysellä suoraan päiväkodista ja omasta ryhmästä mieltä askarruttavia asioita.

Mutta tämä siis toki oma mielipiteeni. Itse muinoin oikein vähän kauhistuin, kun kaksi vanhinta joutui samaan pk-ryhmään... Olivat kyllä jo paljon isompia kuin sinun omasi, myönnän, mutta kuitenkin. Oma pikkuisesi on totta kai vielä kovin pieni, mutta jos nyt ihan suoraan sanon, niin ajattelen myös niin, että isommalla lapsella on " oikeus" omaan elämään ja kavereihin... Ikäeroa tosiaan on sen verran (meilläkin kahdella vanhimmalla ikäeroa 3v), että eiköhän isompi lapsi jo kaipaa vähän vanhempaakin seuraa...? Tottahan on hyvä ja hieno asia, että pikkusisarus on ja että oppii huolehtimaan pienemmistään, mutta lasten tarpeet tuolla ikäerolla ovat jo kuitenkin aika erilaiset. Pienempi pärjää kyllä! Suomessa on päiväkodeissa hyvää ja koulutettua hlökuntaa ja hän on varmasti hyvissä käsissä. :-) Ja samalla isompi saa tehdä isomman juttuja eikä tosiaan turhaudu, kuten pahimmassa tapauksessa voisi käydä. Tämä järjestely saattaa tosiaan kaikin tavoin olla jopa paras mahdollinen vaihtoehto!



Neuvoisin vielä sinua olemaan harmittelematta asiaa kovin paljon lasten aikana... Saavat sitten aloittaa päivähoidon ihan ilman ennakkopaineita. ;-)

ja nuorempi oli 1v9kk kun meni hoitoon, eri ryhmiin. Tämä on meillä toiminut hyvin - isompi sai käydä leikkimässä pienemmän puolella sisällä tai ulkona niin halutessaan (ja jos se ryhmän aikatauluun sopi). Isompi on meillä muutenkin kovin hoivaava tyttö ja päiväkodin tätien piti hänelle ihan sanoa, että ' heidän tehtävänsä on huolehtia pikkusiskosta, sinä saat täällä kyllä leikkiä' kun isosisko välillä huolehti liiaksikin pikkusiskosta (pukemiset, viihtymiset jne.). Halusinkin lapset eri ryhmiin - meillä on sosiaalisia tyttöjä molemmat. Mutta halusin että isosisko saa omat jutut päivän aikaan - ja kotona on rauhaisampaa kun eivät ole olleet koko päivää kimpassa ;-)).

Nyt ovat eri ryhmissä mutta samalla pihalla vuotta vanhempina ja leikkivät kuulemma ulkona paljon yhdessä.



Meille eri ryhmissä olo on ollut paras ratkaisu - mutta ei sitä toki kaikille ole. Luonnekysymys paljolti mielestäni!



Onko teillä isompi osannut itse sanoa tähän mitään - ikäväänsä pikkusiskoon tai muuta? Voi olla että huolehdit ihan suotta!