Mä en jaksa ystävääni!
Ollut vuoden erään miehen kanssa ja nyt reilu puoli vuotta on mennyt ihan käsille ja silti jatkavat. Varmaan 10 kertaa ovat jo eronneet ja palanneet yhteen. Kaveri aina soittaa mulle ja valittaa kun huono kausi meneillään, minä kuuntelen, lohdutan, kannustan jatkaan eteenpäin yksin (" kyllä sä jaksat, sulla on lapset ja kaikki..." ) ja sit taas parin päivän päästä ovat palanneet yhteen (eli kaveri ei vastaa puheluihin/viesteihin silloin, kertoo sit joskus jälkeenpäin..) Eli tuki kyllä kelpaa, mutta ei muuten ystävyys. On perunut meidän tulemisia heille äijänsä takia, kun haluavat kaikki vapaa-ajat nyhvätä kaksin.
Se mies on sitäpaitsi sika. Sanonut kaverille suoraan, että haluaisi kaverin vaan, eikä sen lapsia. Kun on niin hirvee hälinä aina siellä... Ja sit ehdotellut seksisuhdetta, jos muuten menee poikki. Mustasukkainen ja hemmotellut oman tyttärensä ihan piloille (saa aukoo päätään kaverilleni minkä ehtii, eikä mies puutu..)
Tekis mieli sanoo suorat sanat ystävälle... Miten teen sen loukkaamatta? En varmaan mitenkään..
Kaverisi on hyväksikäyttäjä ja törkymöykky. Pihalle vaan. Mä en tuota sietäis.