Muita, keitä ei kiinnosta juosta rahan perässä?
Tuntuu, että tänä päivänä arvostetaan vain rahaa ja materiaa ja pitää omistaa mahdollisimman paljon. Sitten otetaan velkaa ihan liikaa ja odotetaan, että vanhemmat kuolisi ja saisi perinnön mällättyä...
Kun itseäni ei kiinnosta raha yhtään! En tykkää puhua rahasta kavereillekaan, eikä minua kiinnosta, mitä muut ihmiset tienaavat ja mihin he rahansa laittavat. Olen tyytyväinen, kun palkkaa tulee sen verran että tulen toimeen. En haaveile mistään luksuksesta, matkoista tms. enkä varsinkaan halua perinnöksi rahaa. Onko muita???
Kommentit (8)
En odota perintöä kieli pitkällään, enkä ole vielä koskaan ottanut lainaakaan. Toivoisin kuitenkin, että valmistuttuani saisin sellaisen työpaikan, josta saadulla palkalla ei tarvitsisi kituuttaa. Sitä vaan toivon. Onko se sitten rahan perässä juoksemista, en tiedä?
Olen yh ja aion pysyäkin, sillä en halua sekoittaa lapsiani uusperhekuvioihin ja hyvin ollaan pärjätty vuosikaudet ihan näinkin. Mutta koska perheestä puuttuu se toinen tienaaja, täytyy minun saada keskivertoa parempaa palkkaa. Etenkin koska asumme pk-seudulla.
Luksusta en janoa, mutta olisi kiva, että voisi ostaa uudet kengät heti, eikä kuukausien säästämisen jälkeen.
Allekirjoitan kaiken mitä sanoit. Typerintä mitä tiedän, on keskustella muiden ihmisten tuloista, omaisuudesta ym.
Minulle riittää myös oma ja läheiseni tyytyväisyys ja onnellisuus. Kasvatan tietoisesti lapsianikin arvostamaan elämässä yhdessäoloa ym, enkä kalliita tavaroita ja niiden tavoittelemista.
Luovuin lupaavasta ja mahdollisesti erittäin kovapalkkaisesta urasta, ryhdyin tekemään kotoa käsin pienipalkkaista unelmatyötä. Tai ei se edes tunnu työltä :-)
Samalla saan olla enemmän kotona ja lasten kanssa, aikaa jää kaikkeen kivaan, kuten kuntoiluun ja lukemiseen. Mieskin tekee lyhettyä työaikaa, meillä on siis vähän rahaa mutta paljon aikaa.
Toisaalta rahaa säästyykin: ei tarvitse maksaa työmatkoista, siivoojasta ja on aikaa tehdä kunnon ruokaa tai vaikka leipoa itse kaikki mahdollinen.
Repäisin itseni irti oravanpyörästä, eli hyvästä palkasta ja pitkistä työpäivistä. Jää enemmän aikaa perheelle ja vapaus toteuttaa itseäni (pienellä palkalla). Aikaa ei voi mitata rahassa : )
kaikkea muuta kuin materian perässä juoksemista. Asuminen (perheasunnot etenkin) vaan on niin hemmetin kallista, että kyllä ne perinnöt ja muut ottaa aikanaan mielellään vastaan.
Oon erittäin tyytyväinen tällä hetkellä. Teen työtä, josta saatava henkinen tyydytys on paljon suurempi kuin rahapalkka. En halua omistaa mitään, ollaan ikuisia vuokralla asujia. Perintöjä ei ole tulossa, enkä niitä haluakaan. Toivon vanhempieni käyttävän keräämänsä hyvin pienen omaisuuden itseensä, hemmottelevan itseään vanhoilla päivillään.
Raha ja omistaminen ei tuo onnea, vaan onni löytyy ihan jostain muualta.
Ja olen ihan " tavis" .
Olen monen lapsen yh, opiskelen, mutta silti tulemme mielestäni hyvin toimeen. En käy sossun luukulla, enkä saa almuja sukulaisilta. Lasten elatusmaksutkin ovat minimin.
Silit olen onnellinen ja tyytyväinen. En kaipaa enempää.
Meillä on tarpeeksi ruokaa, on ihana koti, lapsillekin saan aina järjestettyä vaatteet ja kengät, samoin itselleni. Eikä edes käytettyjä, vaan uusia. Kirpparilla käyn omaksi ilokseni joskus, mutta en pääsääntöisesti.
Olen sitä mieltä, että maailmankaikkeus pitää kyllä huolen riittävästä vauraudesta (eli juuri tästä missä nytkin elän lasteni kanssa, on riittävästi ruokaa, katto pään päällä ja vaatteita) kunhan vain luottaa että kaikki järjestyy. En todellakaan kaipaa mitään luksusasuntoa, en kalliita matkoja ulkomaille kerran kuussa, en uutta autoa, yleensäkään materiaa.
Minun ja lasteni onni syntyy pienemmistä asioista. Siitä että on ihana koti, jossa saa olla rauhassa eikä tarvitse pelätä mitään. Siitä että meillä on toisemme, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä ;) Perustarpeemme on tyydytetty, ja pystyn ne meille tarjoamaan, enempää en edes halua sellaista joka rahalla mitataan.
:)
Mulla on yksi kaveri, joka JATKUVASTI kehua retostelee ostoksillaan, matkoillaan, autoillaan ja varallisuudellaan (joka siis oikeasti miehen vanhemmilta perua). En jaksa kuunnella... Itselläni on asuntovelkaa vielä 20 vuodeksi ja yhtä köyhät vanhemmatkin. Kyllä se lottovoitto olis kiva mutta en tosiaan ahnehdi rahaa.