Anoppi oli kertonut ms-taudistani sukulaisilleen, vaikkei olisi saanut :-(
Tosi kiva. Tauti todettiin minulla keväällä, mutta olemme yrittäneet pitää asiaa niin pienen piirin tiedossa kuin mahdollista. Muutamalle ystävälle ja lähisukulaiselleni olemme kertoneet. Olemme sanoneet, ettei asia ei ole julkinen, enkä missään nimessä halua, että tieto menee eteenpäin ihmisille, joille se ei mitenkään kuulu, ja jotka kaiken lisäksi vielä todennäköisesti levittävät sitä eteenpäin.
Nyt kuulin, että anoppini onkin jo melkein heti sen jälkeen kun hänelle kerroimme kertonut asiasta mieheni sukulaisten luona kahvipöydässä :-( Näin asiasta oli saanut tiedon mm. lapsemme kummitäti, jolle olisin halunnut muutenkin mieluummin asiasta kertoa itse, jos olisin kertonut.
Kiva, että lähipiirin ihmisiin voi luottaa!
Kommentit (23)
Voin ihan kuvitella kuinka anoppisi on ollut tohkeissaan kun on ekana päässyt juoruamaan asiasta sukulaisilleen. Toiset ihmiset vaan on tuollaisia, ei niiden kielen alla pysy mikään vaikka kuinka selittäisi että ei saa kertoa kellekään. Eipä sille mitään enää voi, miehesi voisi selittää äidilleen kuinka ikävältä sinusta nyt tuntuu.
Olen työssäni nähny tjuuri näitä rajuja muotoja ja se on todella karmivaa. Limaa joudutaan imemään joskuns pitkönkin ajan ennen kuolemaa. Potilailla on hirveä pelko tukehtumisesta...
eivät kuulu tutuntutuille tai etäisille " sukulaisille" , paitsi jos itse haluan niistä kertoa.
Parantumaton, etenevä, vakava sairaus myös muuttaa monien ihmisten ja ympäristön suhtautumista sinuun, ei osata enää puhua mitään luontevaa, ei oteta yhteyttä jne. Sinua aletaan pitää kuolemansairaana.
Muuten, omaiseni, joka oli kuolemansairas, ei halunnut kertoa asiasta kuin yhdelle ihmiselle ennen kuolemaansa - siis siitä, miten huono tilanne oli. Varmaankin juuri siksi, että halusi elää mahdollisimman ns. normaalia elämää loppuun asti - niissä puitteissa kuin se oli mahdollista.
t. ap