Abortoivatko vammaisen sikiön yleensä ne joilla ei ole juuri kokemusta vammaisista vai ne joilla kokemusta on?
Kommentit (18)
Ei kukaan täysjärkinen vapaaehtoisesti halua vammaista lasta. Ymmärrän, että synnytettyään sellaisen, siihen rakastuu.
Mutta kukaan ei voi haluta vammaista lasta, turha väittää muuta. Terveys on tärkeintä mitä on!
koska monet ajattelevat vammaisen lapsen hoitoa tunnetasolla ja sitä se ei ole pelkästään, vaan tarvitaan fyysistä ja henkistä voimavaraa.
itselläni kehitysvammainen lapsi ja toista ei tulisi, koska en todellakaan enään jaksaisi.
lapsella keskivaikea kehitysvamma ja autistiset piirteet.
Sataprosenttisen passattava, ei mitään positiivista palautetta saanut lapselta joka olis auttanut jaksamaan. Mua jäi oikein vaivaamaan niitten vanhempien loppuun ajettu olemus, varsinkin äiti. Tuota lähemmäs zombieta ei ihminen enää pääse. Silloin ajattelin että ikinä ei tuollaista, mikään ei oikeuta tuota tilannetta ei vanhempien eikä lapsen kannalta! Tämä lapsi oli siis jotain 10 v.
ettei heille olisi tullut kuuloonkaan tehdä vammaista lasta. Oli sanottu että on vaikeasti vammainen, eikä elä kauan. Päätös oli kuulemma ollut vaikea ja olihan se synnytys pönttöönkin aika nöyryyttävän kuuloinen kokemus. Mies sen kertoi naisen tietämättä.
Varmasti vaikein lapsi hoitaa, jota olen ikinä nähnyt. Autismia ei tietysti voi nähdä sikiöaikana, mutta se voi olla todella todella vaikea tila.
Vierailija:
ja sen perusteella, mitä olen nähnyt, abortoisin kehitysvammaisen lapsen, myös downin. Sen sijaan minulle ei olisi mikään ongelma kasvattaa liikunta-, näkö- tai kuulovammaista tai sellaista autistia, jolla ei ole kehitysvammaa. Lapsen kivut olisivat toki kauhea paikka, nekin saavat joskus ajattelemaan että sellaisen lapsen kasvattamiseen en pystyisi, jolla on jatkuvia pahoja kipuja.
Vierailija:
ettei heille olisi tullut kuuloonkaan tehdä vammaista lasta. Oli sanottu että on vaikeasti vammainen, eikä elä kauan. Päätös oli kuulemma ollut vaikea ja olihan se synnytys pönttöönkin aika nöyryyttävän kuuloinen kokemus. Mies sen kertoi naisen tietämättä.
Miten se tekee pariskunnasta " hienoja" ihmisiä, jos eivät halua synnyttää elinkyvytöntä lasta? Ihme viesti sulla.
Nämähän selviää kromosomitutkimuksessa. Opiskeluaikana kuulin, että jotkut vanhemmat haluaa Turner-tytönkin abortoida vielä asianmukaisen infon saatuaan. Tässä menee mun ymmärryksen raja..
Lasten ystävätkin valitaan tarkkaan. Jos esim. jonkun lapsen vanhemmilla on masennusta tai ottavat joskus viinaa niin heidän lapset eivät saa olla näiden kavereita. Vanhemmat määräävät ketkä kelpaavat heidän lapsilleen. Jne jne. Jatkuvasti tuodaan esiin omaa paremmuuttaan muihin verrattuna niin olisihan se katastrofi jos heillä itsellään olisi vammainen lapsi.
Vierailija:
Varmasti vaikein lapsi hoitaa, jota olen ikinä nähnyt. Autismia ei tietysti voi nähdä sikiöaikana, mutta se voi olla todella todella vaikea tila.Vierailija:
ja sen perusteella, mitä olen nähnyt, abortoisin kehitysvammaisen lapsen, myös downin. Sen sijaan minulle ei olisi mikään ongelma kasvattaa liikunta-, näkö- tai kuulovammaista tai sellaista autistia, jolla ei ole kehitysvammaa. Lapsen kivut olisivat toki kauhea paikka, nekin saavat joskus ajattelemaan että sellaisen lapsen kasvattamiseen en pystyisi, jolla on jatkuvia pahoja kipuja.
vain lievästi, tosin. Lapsen hoito on vaikeaa, mutta itselleni henkisesti helpompaa, sillä sen oman kuorensa alla autisti on erilainen, muttei suinkaan järjetön...
Itselläni abortti vammaisuuden perusteella tulee voimakkaammin mieleen nyt kun terveitä lapsia on jo kaksi. Ajattelen, että miten voimavarani riittäisivät jo näiden olemassaolevien kahden lapsen hoitamiseen, jos kolmas lapsi olisikin vammainen. Ensimmäistä lastani odottaessani pidin itsestäänselvänä, että pitäisin vammaisenkin lapsen, jos elävänä hänet maailmaan saisin, mutta silloin ei ollutkaan vielä kokemusta lastenhoidosta ja kasvatuksesta.
perheen ja minulla oli kokemusta myös vammaisen lapsen hoidosta). Koskaan en ole esimerkiksi pikkuveljeni hoitoa laiminlyönyt, vaan koittanut hammasta purren hoitaa, mutta raskasta se on ollut, äärimmäisen raskasta.
Olen se toisen ketjun 7 terveen lapsen äiti joka abortoi vammaisen lapsen eikä ole koskaan sitä katunut. Olen siis nähnyt minkalaista tuskaa veljeni on tuottanut vanhemmilleni enkä halunnut sellaista kohtaloa itselleni.
Minulla on ollu jonkun verran kokemusta vammasista. Työkaverina Down- tyttö, ihana ihminen. Mutta en synnyttäisi vammaista lasta. No raajan puuttuminen ei vaikuta, mutta Downi tms. olisi meillä jo semmonen joka vaikuttaisi.
Eikä mulla ole mitään vammasia tai vammasuutta vastaan (ei tartte uskoo jos ei haluu) mutta tämä nyt on meidän kanta. Oma, perheen ja suvun kannalta mietittynä. Jos minä ja perheeni ei jaksettaisi niin kuka hoitaa lasta? Kuka hoitaa häntä kun kuolen? Koko elämänsä ajan hän tarttisi erityishoitoa, varsinkin jos on väkivaltaisempi Down.
Itse tiedän kolme sikiön vammaisuuden vuoksi aborttiin päätynyttä. Yksi oli tällainen " ei-oikein-vaihtoehtoja" -case, jossa sikiöltä puuttui erinäisiä elintärkeitä osia, joten siinä tapauksessa varmaan lähes jokainen olisi aborttiin suostunut ja olisi todennäköisesti joka tapauksessa mennyt kesken ennen laskettua aikaa. Kaksi muuta oli lievempiä ja lapsi olisi todennäköisesti jäänyt eloon. Toisessa näistä perheistä paljon kokemusta kehitysvammaisista työn kautta toisessa hyvin vähän.
cp-vammainen. Tosin omaa vammaani ei olisi voitu seuloa raskauden aikana, sillä se tuli vasta synnytyksessä. Minulla on kaksi tervettä lasta ja olisi vaikeaa ajatella meille vammaista lasta. Luulen kuitenkin, että liikuntavammaisen lapsen kanssa pärjäisin, kehitysvammaisen en. Aistivammat eivät olisi syy aborttiin mielestäni. Osaan itsekin hitusen viittomakieltä jne.
Kyllä vammaisista lapsistakin pidetään huolta.
Minä todennäköisesti päätyisin aborttiin siksi, että meillä jo on as-lapsi, enkä jaksaisi enää toista erityislasta perheessä. Voimavarojen mukaan, siis. En muutenkaan enää halua lisää lapsia ja ehkäisy toimii.
Kaikkea ei tietenkään voi raskausseulonnassa saada selville, esim. autismin kirjo on sellainen vammaryhmä, josta ei saa mitään viitteitä vielä lapsen synnyttyäkään.
sta ole ja hän haluaisi abortoida vammaisen. Eli todennäköisesti abortin tekisin, koska on se sen verran raskasta että kummankin on oltava mukana. Tosin toisillehan vammainen lapsi syntyy yllätyksenä jolloin ei ole valinnan varaa.
ja sen perusteella, mitä olen nähnyt, abortoisin kehitysvammaisen lapsen, myös downin. Sen sijaan minulle ei olisi mikään ongelma kasvattaa liikunta-, näkö- tai kuulovammaista tai sellaista autistia, jolla ei ole kehitysvammaa. Lapsen kivut olisivat toki kauhea paikka, nekin saavat joskus ajattelemaan että sellaisen lapsen kasvattamiseen en pystyisi, jolla on jatkuvia pahoja kipuja.
Olen työssäni hoitanut vaikeasti kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia nyt joitain vuosia. Tämän kokemuksen perusteella kunnioitan heidän vanhempiensa päätöksiä ja olen nähnyt heidän valtavan rakkauden lastaan kohtaan. Kaikesta huolimatta tiedän, että itse en jaksaisi vastaavaa, joten abortoisin. Tunnen omat voimavarani.