1,5 v:n älyttömät raivokohtaukset
Saako muiden 1,5 vuotiaat useita raivokohtauksia päivässä? Ja ihan " tyhmistä" asioista? Meillä pikkumies suuttuu 2-5 krt/päivä ja joka kerta huutoa riittää puolesta tunnista tuntiin. Ja tähän ei auta mikään! Raivarin saatuaan poika ei suostu olemaan sylissä vaan vetää itsensä jäykäksi, rimpuilee, potkii, ym...Jos taas koitan olla niinkuin en huomaisikaan, poitsu kävelee perässä ja raivoaa. Alkaa jo olla pikkasen voimat pois tähän jatkuvaan huutoon ja tappeluun. Toiset lapsetkin ovat jo ihan surkuja pikkuveikan takia.
Niin ja ne syyt huutoihin: noh, tänään kiukku alkoi esim. siitä kun laitoin autonavaimet pöydältä naulaan roikkumaan!
Tätä on jatkunut jo useamman kuukauden,muistaakseni ainakin pääsiäisestä asti.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (2)
Meillä kohta 2v täyttävä poika on myös saanut täysin hysteerisiä kohtauksia. Aika paljon auttoi, kun hän oppi sanallisesti ilmaisemaan mielipiteitään. Ensin sanoi " Kykkää!" eli En tykkää.
Teilläkin on isosisaruksia: joskus tuntuu että tämä kuopus ottaa mukautuvan roolin ja unohtaa oman tahtonsa. Hän on kiva ja kiltti " vauva" , halii ja pussaa. Sitten tulee kaikki " kykkäät" yhtenä ryöppynä kerralla ulos. Ja naapurit huutelee että onko kaikki kunnossa...
Yks vauvakirjasta luettu neuvo voi olla kokeilemisen arvoinen. Antaa poitsulle valintatilanteita aina kun mahdollista. Otatko maitoa vai vettä? Raitapaidan vai muumipaidan? Voi miten sen naama loistaa kun saa olla tärkeä ja päättää ite!
HEIPPA!
Meillä oli juuri tuollaista huutoa ja tappelemista ikäkautena 8kk-1v6kk. Lapsen piti saada kaikki tavarat käsistäni (hammasharja, hiusharja, imuri, pölyrätti, moppi, paistinlasta, sanomalehti...). Jos en antanut, lapsi huusi ja kirkui. Mitään kaappia tai laatikkoa ei voinut avata, ellei päästänyt lasta penkomaan kaikkia tavaroita. Oman tahdon näyttäminen oli valtaisaa! Lapsen kanssa oli vaikeaa mennä minnekään, kun hän ei viihtynyt rattaissa, kitisi jä känisi sielläkin koko ajan. Kun mies tuli töistä kotiin, lähdin samantien lenkille tai kauppoihin pyörimään. Olin todella rikki ja tunsin olevani huono äiti, kun lapsi oli koko ajan tyytymätön.
Nyt lapsi on 1v9kk ja rauhoittunut PALJON! Huutaminen ja kirkuminen on vähentynyt, lähes loppunut, ei siis ole enää jokapäiväistä. Vaipanvaihto ja pukeminenkin sujuvat hienosti, ennen lapsi huusi, potki ja raapi näissä tilanteissa jatkuvasti. Kerran en edes saanut lapselle (ikää oli 11kk) vaippaa ja ulkovaatteita päälle, kun hän tappeli niin kovaa vastaan. Silloin oli itku jo äidilläkin lähellä, olin aika loppu tilanteeseen. Mietin, että onko lapseni ihan normaali, keskiverto lapsi.
Ilmeisesti ikä on tehnyt tehtävänsä, samoin hampaiden puhkeaminen ja unien parantuminen: meidän muru aloitti yöheräilyn 1v3kk ikäisenä (heräili huutamaan ja kitisemään useamman kerran yösä, yhdeksi syyksi epäiln hampaiden tuloa ja jonkun sortin eroahdistusta). Päivisin hän sitten oli todella rasittava, ilmeisesti lapsi oli koko ajan todella väsynyt, mutta ei suostunut nukkumaan yksiä päiväunia enempää (nekin liian lyhyet). Unikoulun jäkeen heräily loppui ja samalla päivätkin rauhoittuivat. Oma oloni kohentui huomattavasti, kun raivoaminen vähentyi. Nykyään ei uskoisi, että lapsi oli kauhea raivotar vielä muutama kuukausi sitten! Nykyään on kuin eri lapsi.
Miten teillä yöt sujuvat? Nukkuuko lapsi tarpeeksi pitkät päiväunet? Missä vaiheessa hampaiden tulo on?