Me kaksi pettäjää seurustellaan nyt yhdessä..

kyllä suhde voi kestää, olkaa vaan aikuisia nyt. Eihän muiden tarvitse teitä lukea kuin avointa kirjaa, mitäs te sen enempää asiaa selostamaan. Homma voi myös pahentua, jos teillä suhde ei toimikaan 6kk pidempään. Julkistatte yhdessäolonne sitten kun teistä siltä tuntuu. Valehtelu ystäville ja tuttaville ei myöskään kovin mieluinen juttu! Onnea teille!

Pelottaa, että mitä jos eksät alkavat ilkeiksi, eivät irrota otettaan ja pommittavat meitä pitkään. Kyllä mä tajuan, että pahalta tuntuu tulla jätetyksi. Myöntää ei koskaan aiota kumpikaan kellekkään sitä miten tää juttu alkoi.



ap

Onneksi.



Pelottaa silti, että mitä tästä oikeen tulee.. pelkään varsinkin miehen eksää. Sitä, että se inhoaa mua. Ja mitä jos se saa päähänsä katkeruuksissaan alkaa levittelemään juttuja tai tekemään jotain muuta tyhmää..



ap

Juttumme kuitenkin alkoi jo entisten suhteidemme aikana, ja monessa kohtaa raja ylitettiin reippaasti (mm. vierekkäin köllimistä, yhdessä nukuttu yö).

Eksät eivät vielä tänä päivänäkään tiedä näistä jutuista, mutta arvasivat toki, että tunteet olivat ehtineet jo kypsyä ennen eroja heistä...



Meillä suurin ongelma on ollut suhteen sisällä, sillä tietenkin tälläinen " pettäminen" hiertää luottamusta myös omassa suhteessa kun suhde vakinaistuu. Miksi sama ei kävisi myös meidän suhteen aikana jommalle kummalle meistä? Olemme puhuneet, puhuneet, puineet ja pohtineet. Ja päätyneet siihen, että mitään takuita elämässä ei ole. Tällä hetkellä olemme onnellisia ja edelleen kovasti rakastuneita, mutta emmehän voi tietää, millaista elämä on vaikka kymmenen vuoden päästä, ja rakastuimmehan me toisiimmekin tulisesti ihan yllättäen ja ollessamme ihan hyvissä ihmissuhteissa...Ainoa mitä olemme voineet on luvata toisillemme, että kunnioitamme toisiamme niin paljon, että olemme täysin rehellisiä, emme edes puoliksi petä niin kuin teimme eksillemme.



Ja kyllä " petoksesta" alkanut suhde voi toimia ja kestää. Itse olemme olleet nyt neljä vuotta yhdessä, ja molempien mielestä tämä on toimivin ja paras ihmissuhde, missä olemme olleet. Olemme edelleen aivan hupsuina toisiimme. Olemme antaneet anteeksi itsellemme ja toisillemme, ja yrittäneet oppia virheistämme (kumpikaan meistä ei nimittäin suhtaudu kevyesti siihen tosiasiaan, että " vehtasimme" partnereidemme selän takana). Tunteemme olivat vain niin kovin voimakkaita - voimakkaampia kuin aiemmin kummallakaan kenenkään kanssa - ja nyt jälkikäteen on helppo nähdä miksi: Saimme toisistamme juuri sellaiset elämänkumppanit ja juuri sellaisen ihanan suhteen kuin mitä toivoimmekin!

onhan näitä, meilläkin. Mutta silloin oltiin tosiaan vielä lapsettomia ja nuoria ja minkäs sille voi. Nyt tilanne olisi aivan toinen, kun on lapsetkin.



Toisaalta, ehkä siinä nyt on 2 samanlaista, tietyllä tavalla tasavahvaa ihmistä löytänyt toisensa. Meillä ainakin oli kummallakin omat sekoilumme takanamme. Nyt kohta 10v yhdessä ja 2 lasta, eikä kumpikaan ole sen koomin muita haikaillut. Osin johtuen varmaan myös siitä hinnata, mitä kaikki sekoilu aiheuttaa...

Konkretisoitui kunnolla.. Ei halua enää pilata mitään kun edelliset suhteet meni juuri siksi piloille. Huono suhde molemmilla ennestään joka sinetöitiin loppuun pettämällä.



Nyt molemmat haluamme, että tää onnistuu ja pidetään siitä kiinni. Ikinä ei tiedä, mutta yritämme.



ap

joskus suuntiin joita ei ole arvannut eikä edes halunnut.



Pitää antaa anteeksi, myös itselleen.