Lue keskustelun säännöt.
NO nii.. Nyt ne sitten tulee.
12.08.2007 |
Eilen oli lapsen synttärit ja perinteen mukaan appivanhempani eivät taaskaan saaneet järjestettyä aikaa tulla juhlapäivänä.
Aina kun kutsumme heidät tiettynä päivänä, tiettyyn kellonaikaan (noin), sieltä soitetaan, että " eihän haittaa, jos me tullaan sitten seuraavana päivänä, seuraavana viikonloppuna tms." TAi vähintäänkin tullaan just lastenkekkerien aikaan, jolloin vanhat " joutuvat" huokailemaan yksinään nojatuolissa, kun kukaan ei ehdi heitä viihdyttää ja lapsetkin vaan nauttivat kaveriensa seurasta...
Kutsuimme heidät viime jouluna illalliselle joulupäivänä, he soittivat, että kun he mielummin tulisivat tapanina. No siirrettiin tapaninpäivään, mutta kun he sitten tulivat ILLALLISELLE (ts. juhla-ateria oli valmistettu heilleKIN) tokaisivat he tulokahvin jälkeen, että noniiin lähdetään kotiin, kun heidän tyttärensä oli soittanut tulevansa käymään. Me jäätiin taas kakkoseksi.
Loukkaannuin tuosta joulujutusta ihan kympillä, vuosia olen niellyt kaiken, mitä sieltä on tullut, mutta nyt on toleranssi nollassa. Nytkin täll kertaa kun eivät vaivautuneet juhlapäiväksi järjestämään aikaa, niin sanoin suoraan puhelimessa, että olisi kiva, jos joskus edes voisitte noudattaa kutsua. Ymmärrän ihan täysin, että aina ei pysty. Se on ihan ok, jos on hyvä syy, mutta minä vaan tiedän, että appiukolla ei koskaan ole sen kummempaa syytä kuin se, miten omalle navalle kävisi parhaiten.
Nyt ne on sitten tänään tulossa, mies ei edes ole kotona ja mä joudun yksin niitä viihdyttämään lasten kanssa. Krääh.
Kiitos tilaisudesta keventää mieltä.
Kommentit (4)
Kyllähän tuon ymmärtäis silloin tällöin hyvästä syystä, mutta että aina sama touhu? Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä myös kiristelen vieteriä anopin kanssa.
poimii marjat pensaista sillä välin kun ollaan mökillä.. siis meidän puskista! Ja siinähän ei miehen mielestä ole mitään omituista. tämähän on hänen vanha kotinsa??
että mulla keittää...
auttaiskohan kunnon juoksulenkki taas tähän ikiaikaiseen aiheeseen?
Mulla on kyllä vitsit anopin kans muutenkin vähissä. Ei kiinnosta olla yhtään enempää tekemisissä kuin on pakko. ja semmoista pakkoa ei kohta enää tulekaan, että minä jaksan.
ottaisinpa opikseni joskus oman miniäni kanssa.
Sanoivat, että ajavat meiltä suoraan kotiinsa. Mutta mies oli ajanut niitä vastaan tiellä, joka ei mene heille kotiin, vaan toisen tyttären luo ihan eri suuntaan.
Miksi tuostakin piti valehdella?
ap
Olivat hikisesti reilun tunnin. Syynä kiireiseen poislähtöön oli pimeän tulo. Taas, tää on yksi vakioista. Toinen on se, että pitää ehtiä kauppaan.
Mutta nyt, valoisana elokuun päivänä pitää lähteä klo 16.30 ajamaan 150km:n päähän, jotta ehtivät ennen pimeän tuloa.
Mutta, minähän olen vain vittumainen miniä, joka pahantahtoisuuttaan näitä mietiskelee.
=0)
ap