Lue keskustelun säännöt.
Kyllä oman lapsen kantaminen hautaan on maailman kovin paikka
11.08.2007 |
Tänään olemme tyttäremme kantaneet maan syliin. Itkusta ei tule loppua ja tätä ahdistusta ei voi kuvailla.
Onko täällä muita saman kokeneita sattumalta paikalla?
Kommentit (40)
Otan osaa suureen suruunne ja toivon teille voimia! Pieni lapsenne on nyt enkeli, josta Taivaan Isä pitää kyllä huolta!
Yrittäkää jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautasin viime talvena oman poikani, kaksiviikkoisen. Minkä ikäinen tyttö teiltä vietiin, jos saan kysyä?
Kolmen pojan äiti
Kyllä se vaan kuuluis mennä niin, että lapset kuoppaa vanhempansa eikä toisinpäin.
Yllättäen ilmestynyt sairaus hänet uuvutti. Rankka on, kun kaikki on käynyt niin nopeasti.
Ehkä tämä palsta on vähän väärä paikka murehtia tälläisiä asioita,mutta en halua nimimerkilläni esiintyä, koska en sitten kuitenkaan jaksa sen enempiä selitellä, heille joiden kanssa olen siellä jutellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on nyt kaikki hyvin. Onnellisena saa katsella teitä ja tietää kuinka paljon häntä rakastatte. Hän elää muistoissanne aina ja vielä kerran tulette tapaamaan!
Hyvää elämää täällä maan päällä, ja sen jälkeen siellä missä tyttärenne teitä odottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella ei tosiaankaan ole asiat hyvin jos hän on kuollut.
Eiköhän tässä ole kyse myös elämänkatsoumuksellisista näkemyksistä. Minä ainakin uskon, että kuolleilla viattomilla lapsilla on kaikki hyvät, ja he ovat rauhassa kuoltuaan, eivätkä kidu jossain!
Vai pitäisikö sanoa, että se on nyt kuollut kuin kivi, turha sitä on surra tai ajatella enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti maailman vaikein asia. Voimia teille.
Me veimme poikamme hautaan vajaa kymmenen vuotta sitten. Rankkaa oli, mutta kyllä siitä yli pääsee. Täytyy antaa itselleen aikaa surra, mutta kuitenkin samaan aikaan pitää elämästä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsella ei tosiaankaan ole asiat hyvin jos hän on kuollut.
Toivon ja lähetän teille paljon voimia tuleviin päiviinne jolloin sitä eniten tarvitaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surun kohdatessa tuntuu oudolta korvaani jos sanotaan lapsella on kaikki hyvin - miten niin hyvin - minusta asiat on erittäin huonosti.
Koko perheellä on asiat huonosti jos yksi perheenjäsen puuttuu ja talo on täynnä surua.
Kaikella kunnioituksella lapsensa menettäneitä ajattelen samoin tunnen myötätuntoa menetyksen johdosta, en kuitenkaan alennu sanomaan että asiat on hyvin.
Elämänkatsomuksia on monenlaisia mutta miettikää minusta on nurinkurista väittää että kaikki on hyvin. Kärsimykset sairaalla on toki päättyneet.
Vierailija:
Surun kohdatessa tuntuu oudolta korvaani jos sanotaan lapsella on kaikki hyvin - miten niin hyvin - minusta asiat on erittäin huonosti.
Koko perheellä on asiat huonosti jos yksi perheenjäsen puuttuu ja talo on täynnä surua.
Kaikella kunnioituksella lapsensa menettäneitä ajattelen samoin tunnen myötätuntoa menetyksen johdosta, en kuitenkaan alennu sanomaan että asiat on hyvin.
Elämänkatsomuksia on monenlaisia mutta miettikää minusta on nurinkurista väittää että kaikki on hyvin. Kärsimykset sairaalla on toki päättyneet.
kärsimyksien loppumista, niin hälle on helpotus ja hyvä asia et pääsee kivuistaan pois!En mene sanomaan surevalle että ei ole hyvin asiat kuolleella, mutta toki tällaseenki ketjuun pitää väittelemään tulla!
No mitäs sinä sitten sanoisit? Kyllä kuule kristilliseen maailmankatsomukseen kuuluu ajatella, että viattomana kuolleella lapsella kaikki on hyvin. Ei sitä ehkä tarvitse sanoa, mutta minä ainakin ajattelen, että lapsella on nyt rauha sielullaan.
Ymmärsin että ap:n pikkuinen sairastui yllättäen ja menehtyi joten kuolema ei ollut toivottu helpotus sairaan kärsimyksiin.
Toki kuollut on autuaan tietämätön mistään - suuri murhe on aina jälkeenjäävillä, perheellä, sukulaisilla kaikilla läheisillä.
ette ehkä ymmärtänyt pointtiani, tarkoitus ei ole todellakaan tapella
Ei voi ymmärtää, että miksi saa lapsen ja sitten sen menettää? Kuin veisi lapselta kauan toivotun/ansaitun tikkarin kädestä(tyhmä vertauskuva). Itse joskus mietin, että miten selviän, jos lapseni menetän. Olisi kauheaa. Voimia todellakin<3 Ja, jos totta puhutaan, hänellä on nyt kaikki hyvin, ei tuskaa, ei kipua. Se tuska ja kipu siirtyi nyt teihin, mutta vanhempana on selvittävä. Tai ainakin yrittää<3
Lämmin osanotto ja voimia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :( Koita jaksaa jotenkin päivä kerrallaan!!!!!