Onko elainpelko luontainen pelko? Kaverini nain vaittaa. Heilla seka aiti, etta lapset pelkaavat elaimia. Meilla taas todella elainrakkaat ja pelottomat lapset.
Kommentit (17)
Meillä minä äitinä pelkään vähäsen koiria, tai en pelkää, mut en pidäkään ja kierrän vähänkin epäilyttävät hurtat kauempaa, ettei ne hypi päälle tai ala rähistä minulle.
Tyttöni on samaa maata ja häntä on pienestä vauvasta pelottanut koirat. Ja arkailee muutenkin.
Poikani taas ei pelkää yhtään ja näyttää tykkäävän hauvoista kovasti, pitää toppuutella ettei menis vieraita koiria aina silittelemään...
Nyt kyse taisi olla ihan lemmikeistä? Luulisin, että se on täysin opittu ominaisuus, lapsi oppii pelon vanhemmaltaan seuraamalla tämän reaktioita ja siitä seuraavaa käytöstä.
Kun äiti on vauhko, on lapsikin. Kun ei ole, ei ole lapsikaan.
ei edes hevosia, menee estotta silittämään. Uskon että pelko opittua,sillä jo hyvin pieni vauva vaistoaa pelon äiditään...
Erittäin monet lapset aristelevat eläimiä jos eivät ole niihin tottuneita. Samoin aristelevat paljon muutakin mikä on vierasta. Silloin kyse ei kuitenkaan ole pelosta vaan tottumattomuudesta tai varauksellisesta luonteesta.
Lapsi aistii vanhempansa pelkäävän ja oppii itse pelkäämään. Ja jos vanhempi pelkää, ei myöskään totuta lasta eläimiin.
Että vanhempi siirtää tiedostamattaan pelkonsa lapseen. Vaikka äiti/isä kuinka yrittäisi rohkaista lasta, että mene vain silittämään hauvaa ja itse on kauhusta jäykkänä niin kyllä lapsi sen varmasti aistii ja oppii itsekin välttelemään koiria.
poika taas ei pelkää. Ihmisiä kohtaan on aika varauksellinen ja ujo, mutta eläimet eivät pelota.
Toi korkeiden paikkojen pelko on todella ainoa, joka voi olla -ja usein onkin synnynnäistä.
Ohoh... vois olla lääkkeet ihan paikallaan jo...
Luontaista on pelätä vihollisia ja vaarallisia asioita.
ötökkäverkon ULKOPUOLELTA vauvan nukkuessa vaunujen sisäpuolella.
mutta ympäristö opettaa hänelle, mitkä eläimet ovat vaarattomia.
On asioita, jotka vaistomaisesti herättävät pelkoa ihan kuten on asioita, jotka vaistomaisesti herättävät hoivantunteita. Esim. vauvojen ja koiranpentujen pyöreät piirteet herättävät paatuneemmassakin macho-miehessä jonkinasteisia hoivaamisviettejä, petoeläimen irvistävät hampaat taas pelästyttävät, vaikka ne näkyisivät TV-ruudussa.
Tässä mielessä naapurisi on pohjimmiltaan oikeassa. On kuitenkin normaala oppia, että perhosia tai västäräkkejä ei tarvitse pelätä.
Ei takuulla ole sitä minulta mallioppinut. Joskus oli kai joku perhonen liihotellut iholle ja se oli tuntunut epämiellyttävältä tai jotain. Oli ohimenevä lyhyt vaihe.
kuten korkeiden paikkojen ja tiettyjen eläinten, jotka aiheuttavat ihmiselle esim. sairauksia. Perhonen tuskin kuuluu tähän lajistoon?
Itse olen koirapelkoinen ja sen on lapset kyllä huomanneet, 3 ja 5-vuotiaani taas rakastavat koiria aina ja joka paikassa...=)
Pitää olla ulkona koko ajan varuillaan kun koiria tulee vastaan, kun menisivät joka koiraa silittelemään...
Luontaisia kunnon pelkoja on vain yksi, korkeanpaikan kammo.