päätimme miehen kanssa alkaa yrittää toista lasta! nyt tarvitsen rohkaisua kaksilapsisilta siskoilta..

kovaa väsymystä kakkosen ekan vuoden aikana. Etenkin jos ikäeroa tyyliin 1v 3kk tms. Meillä 2,5 vuotta ikäeroa ja hyvin on lapsista kaveria toisilleen ja vauva-aika ei ollut turhan rankkaa kun oli vain yksi vaipoissa oleva ja esikoinen jo puhui hyvin kun toka syntyi.

Meillä on kaksi tyttöä, joilla ikäero on 1v 9kk. Nyt kun he ovat 2,5 ja 4v 4kk on aivan ihana seurata heidän leikkejään. He ovat toistensa parhaat ystävät ja isosisko on pienemmän esikuva ja ihailun kohde.

No joo, kyllähän nuo joskus tappelevatkin, yleensä silloin, kun ovat väsyneitä tai vähän sairaita tms.

haluamme yrittää toista lasta ahdollisimman pian. voihan olla ettei heti edes tärppää.



mutta ensimmäinen sai alkunsa heti, siksi jännittää.

On rankkaa kun samaan aikaan on uhma ja mustasukkaisuus.

Ja sitä aikaa sen esikoisen kanssa oli kuitenkin niin vähän, välillä kaipaa takaisin vaan siksi, että saisin olla vielä vaan sen oman pienen kanssa, ilman että tarvitsisi jakaa huomiota (ja vaikka siis vauva olisikin joskus hoidossa/nukkuu niin sitten isompi ei olekaan yhtään halituulella)

Ja siis muistathan että tämä teidän esikoinen ei ole enää se sama lapsi sitten kun toinen vauva tulee... eli paljon ehtii muuttua ennekuin uusi vauva syntyy.



Suosittelisin nauttimaan tästä lapsesta nyt ensin ja lisää sitten myöhemmin!

Jos ei tärppää, voi lasten ikäerosta sitten tulla liiankin suuri. Meillä on pieni ikäero, ja olen tosi tyytyväinen, että tärppäsi heti, kun päätettiin alkaa yrittämään toista. Joo, olihan se vauva-aika raskastakin, varsinkin silloin, kun lapset sairastivat (tai itse), mutta siitä selviää, kun on oikea asenne (eikä edes pyri täydellisyyteen kodin hoidossa).

kun taas tuttavilla oli erittäin (ikäero 3v ja 5v). Lapset ovat yksilöitä ihan joka asiassa.

Sitten kun hän 2v tai vanhempi harkitsette uudestaan toista lasta.

Ja ihan mielenkiinnosta: Mikä on liiankin suuri ikäero?

Tutuillamme löytyy hyvin monia ikäeroja (suurin 8 vuotta esikoisen ja toisen välillä) ja kaikki ikäerot on olleet niissä perheissä hyviä.



T:3

ihan kuin ennenkin. Tai enemmänkin. Uuden vauvan tulo ei tee esikoisesta isoa yhdessä yössä.

vain taloudellisista syistä (kotihoidontuki on pieni)



ja sitten perustelevat kaikin tunteellisin sanoin

että tärppää heti?

Liiankin suurella ikäerolla tarkoitan sitä, että jos vanhemmat haluavat lapset peräjälkeen pienellä ikäerolla, saattaa ikäeroksi tullakin enemmän kuin olisi toivottu, jos ei heti tärppääkään.

Ja totta, yleensä perheille sopii, että lapset ovat vaikka minkälaisilla ikäeroilla. Ja jos perheet haluavatkin vain yhden lapsen, se on juuri oikea määrä heille.

joten se ensin. Kaikki asiat järjestyy tavalaan, joten onnea yritykseen.



Itse kuitenkin odottaisin hetken, koska on todella raskasta olla viimeisillään raskaana ja juosta pienen täystuhon perässä tai imettää vauvaa. Meillä ainakin lapset on olleet ihan mahdottomia ikiliikkujia, aina kiipeämässä joka paikkaa jne. tuossa < 1 v 6 kk. Päässä ei ole mitään tokkua ja puhettakaan ei ole tullut niin että oltaisiin ymmärretty toisiamme. Esikoinen ehtii tuhota puoli kämppää, kun imettää vauvaa. Vähän isomman kanssa voi samalla lukea tai tehdä palapelejä jne, mutta meillä ei ainakaan alle 2 vuotiaat ole pystyneet keskittymään tai olemaan paikallaan juuri ollenkaan. Tosin 2 v uhmiksen ja vauvan kanssa on sitten muita haasteita ; ). Mutta kaikesta siis selviää hengissä. Se kuinka kivaa on ja kuinka paljon lapsista oikeasti ehtii nauttimaan (muuta kuin nukkuessa) on eriasia. Meillä siis ikäeroa 1 v 4 kk ja 2 v 2 kk lasten välillä. Ja paljonhan se riippuu lapsista, mutta todennäköisesti se esikoinene i ole ainakaan yhtän vähempää huomionhakuinen vauvan synnyttyä.

ikäeroa tuli lopulta 2 v 4 kk.



Ei ole ollut rankkaa, lyhyemmänkin ikäeron olisin sietänyt. Nyt on toisaalta hyvä ikäero, kun vähän on eri kaverit ja piirit.

Muuten hyvin ja ihanasti on mennyt, mutta OIKEASTI, jos olet yhtään mukavuudenhaluinen, niin anna esikoisen kasvaa hieman ja sitten yritätte toista. Alkaisitte yrittään, esim. kun esikoinen täyttää 1v. Alkuraskaus voi olla hankala, on väsymystä, pahoinvointia, siinä ei oikein kerkeä nauttia estoitta vauva-ajasta. Mulla ainakin se aika jäi sumentoon.



Meidän esikoinen oli maailman RAUHALLISIN JA KILTEIN vauva, mutta kun kuopus syntyi, niiiiiiiin, eeiiiiiiiiiiiiiiii, mihin se kiltti, pieni, valloittava otus katosi??<3 Vaikka noin pieni ei osaa olla mustis, niin kyllä tekee kaikkensa, että saa olla se huomion keskipiste:/ Vaikka kuinka yrittää sitten antaa esikoiselle sitä omaa-aikaa, niin ei!!



Oma on asianne, tiedän ainakin, että siitä selviää ja pärjää:) Meillekin on tulossa jo kolmas. Mutta, ehkä olisi kannattanut odottaa, että esikoisen vauva-aika menee ohi. Mutta onnea yritykseen, on kuitenkin ihanaa aikaa:) Meillä mies masentui todella pahasti, eli oli käytännössä yh, mutta hyvin meni:)



Eli meillä esikon ja tosikon välille tuli ikäeroa 1v.4kk. ja sitten tän tosikon ja kolmosen välille tulee 2v.



Niin ja se vielä, että kaikenlisäksi tuo kuopus oli todella itkuinen päivät:( Eli siinä oli mulla sitten hoidettavana: Erittäin masentunut mies, erittäin vilkas " riiviö" esikoinen ja erittäin itkuinen vauva.

Eli siis, mies EI ollut yh, koska masentui:D

tavan rumbaa tulee kun tulee toinen lapsi taloon. Ja jo ennen sitä. Siis kun raskaana ja todennäköisesti väsyneenä ja pahoinvoivana _yrität_ hoitaa sitä vilkasta esikoistaaperoa. Ja kun se vauva sitten tulee niin siinä on sitten ihmettelemistä kun ei omat kädet enää riitäkään molemmille.



Tämä siis ihan realistisesti.

nauttia vauvastanne ainakin puoli vuotta vielä...Esikoinen ansaitsee jakamattoman rakkautenne ja voit vielä yllättyä, kuinka vaativa esim. 1,5 vuotias voi olla!

näyttää siis siltä että lähes kaikki ovat odottamisen kannalla. ihan hyviä pointteja olettekin tuoneet esiin, mm. mitä tulee jaksamiseen ja huomion antamiseen.



mikähän sitten onkaan se paras hetki " tehdä" lapsia? parin vuoden päästä olen vieläkin lähempänä 40 ikävuotta..