Lue keskustelun säännöt.
Täällä yksi puolikuollut äiti
06.08.2007 |
Sanokaa mulle, että tämä menee ohi. Lupaan joka päivä itselleni, että tänään en hermostu, mutta ennen kuin huomaankaan, tursuaa taas jo savu korvista.
Meillä siis kaksi lasta, toinen erittäin vaikeassa 6-vuotiaan uhmassa ja hän kiusaa pikkusiskoaan joka välissä, huutaa kuin peto kun vähän komentaa ja asetetuista säännöistä koittaa rimpuilla aina kun vain vähänkin voi. Uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät enää toimi. Ottaa mieluummin kovankin arestin vastaan ennemmin kuin luovuttaisi taistelun.
Toinen lapsi puolestaan on parivuotias ja uhmaikä hänelläkin. Joka päivä on huutoa, puremista, repimistä ja lattialla kieriskelyä. Pelkkä vaipanvaihto voi olla puolen tunnin projekti.
Käyn töissä, mutta illat ja viikonloput ovat aina tätä samaa sotaa. Joka päivä mietin miksi helvetissä kestän tällaista, mutta sitten kun lapset ovat hiljaa ja nukkuvat sängyissään, kaikki on taas mallillaan. Milloin tämä helpottaa? Olen kohta aivan kypsä muuttamaan Peruun, hankkimaan rakastajan ja jättämään koko perheprojektin.
Kommentit (6)
vai voiks toi olla tottakaan??? mun lapset vasta 2v ja 3v eli en tiedä vanhemmista mitään. Ottaisit itsellesi vapaan viikonlopun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vielä kuumeilee kolmatta, mutta sellaista ei tähän perheeseen kyllä ikinä tule.
Tässä tulee kahen taaperon äidin vinkit:
Ihan ekana rauhotut. Lopeta huutaminen jos se ei kerran auta! Kuiskaaminen voi olla tehokkaampaa kuin huutaminen.. Minä olen kovaääninen, ollu aina ja aina musta tulee ääntä lähtemään. Mutta ääni pitää osata kanavoida: Älä kilju ja huuda pitkiä pätkiä vaan tehokkaasti ja napakasti.
Jos lapsi vaikka lyö niin mene luo, älä satuta takasin, ota vaikka käsistä kiinni ja laskeudu samalle tasolle ja selitä että menee huoneeseensa tai jos teillä on nurkka niin sinne nurkkaan 6 minuutiksi. Jos lähtee nurkasta niin menee takasin nurkkaan -kunnes pysyy sielä 6 minuuttia. 6 minuuttia vastaa lapsen ikää..
Jos lapsi on silti ilkeä niin vie huoneeseen tai nurkkaan. Pidä ovesta kiinni tai vahdi vieressä että lapsi on nurkassa. Takasin vaan nurkkaan jos ei siinä ole kunnolla.
Kyllä se tottelee sääntöjä kun säntillisesti uhkaat nurkalla/omalla huoneella ja viet sinne. Uudestaan ja uudestaan. Ihan pieni lapsikin osaa käyttää tilannetta hyväkseen jos saa joskus vanhemmaltaan periksi.
Musta sun kannattaa miettiä uudestaan lapsen osaamisia ja mitä lapsi tekee kotona. Osallistua lapsen kanssa puuhasteluun, kertoa että rakastat ja sun oli häntä ikävä..
Meillä toinen lapsi alkoi reagoimaan stresiin ja kiireeseen just vaipanvaihdon yhteydessä. Kun homma karkaa käsistä niin se karkaa. Ei lapsikaan tykkää jos olet vaipanvaihdossa kiireellinen eikä sulla ole lapselle aikaa. Kova vääntö ja kääntö loppuu kun opettelet ottaan homman rennommin, anna lapselle aikaa siinä. Juttele, kutittele ja laula vaikka. Ota syliin tai muuta, mikä nyt tuntuu hyvältä. Ole tehokkaampi vaikka pyykinpesussa mutta älä ole sitä vaippaa vaihtaessasi, silloin päinvastoin anna lapselle aikaa. Aamut jos on kiireellisiä niin pakkaa tavarat valmiiksi illalla, herää aikasemmin, lapsia voi herättää aikasemmin, heräilkää vaikka olkkarissa istutte sohvalla yhdessä ja juotte/syötte yhdessä.
Oman tahdon kasvamiselle; uhmalle ei voi mitään. Sehän on vaan positiivistä että lapsi uhmaa! Jos heittäytyy niiin heittäytyy. Meillä huumori ja ajatusten kääntäminen toiseen suuntaan auttaa monesti siinä. Lapsi oppii leikin kautta.
Olisko aika vaikka opetella vaipattomuutta?
Ota enempi lapsia huomioon. Mieti miten ongelmatilanteita voi välttää tai saisiko uhmaavan lapsen huomion laululla sylissä pukemaan tai osallistumalla lapsien kanssa tekemisiin riidat lopetettua kun voi ohjata heitä. Jos olet aina toisessa huoneessa niin lapset tappelee helpommin.
Hyviä neuvoja, mutta kun 6-vuotias alkaa olla jo aikamoinen terroristi.
- ei ap
Meil ainakin kakaroista sukeutuu terroristeja jos heräämisajat ja ruoka-ajat venyvät. Nälkäiset lapset ovat petoja!
Hali ja helli lapsia. Minä olen tullut siihen tulokseen, että kiukku on usein epävarmuutta. Kerro heille, että rakastat heitä.
Onneksi alkaa eskari ensi viikolla... T. kotiäiti