Kuinka omituinen olenkaan?
Vertasin itseäni eräänä päivänä yleisiin käsityksiin siitä, mitä tulee tietyissä tilanteissa ja tiettyinä aikoina tehdä, ja tässä tulos:
1. Ikkunan pesu. En ole koskaan pessyt ikkunoita. Esim. työkaverini pitävät itsestäänselvänä, että ne pestään 2x vuodessa vähintään. Olen muuttanut kylläkin parin, kolmen vuoden välein, joten olen kyllä vielä ulkomaailman nähnyt ikkunoiden läpi, en osaa katsoa toistenkaan ikkunoita "sillä silmällä", että ovatko ne likaiset. Ajattelin kyllä nyt tässä ensimmäisessä omistusasunnossani ne pestä:)
2. Ulkokukat. Syksyllä pitää olla niitä kanervia ja callunoita ja mitävielä. "Miksei sinulla ole ulkokukkia?" kysytään usein. En vain ole ajatellut niitä sen verran tärkeiksi asioiksi. Veljeni vaimo toi minulle kukkia, koska hän sanoi arvanneensa, ettei minulla ole yhtään pakollista puskaa ulkona ovenpielessä. Onhan se ihan nättiä..
3. Sesonkivärit. Vain jouluna on punaista verhoissa/liinoissa. Punaista sisältäviä verhoja ei siis saa vaihtaa ennen marraskuuta. Minulla kait on ikkunoissa juuri ne verhot kulloinkin, joista tykkään. Pääsiäisenä täytyy olla rairuohot, munat ja pashat- taas saan sääliviä katseita, kun en tee kuten muut.
4. Silitys. Ostan mielelläni vaatteita, mutta en silitä esim. t-paitoja (joita käytän vain kotona), sukkia, housuja (silittämättä siistejä).. Ja taas herätän ihmetystä, kun en silitä kaikkia vaatteitani. Ja onhan minulla mankeli, mutta en suinkaan viitsi jokaista tyynyliinaa mankeloida. Ihmiset puistelevat päätään..
5. En pakkaa kesävaatteita/talvivaatteita erikseen vintille/varastoon. Tilaa on säilyttää ne tavanomaisessa paikassaan, ja kierrätän vaatteitani, jottei tulisi valtavia turhia röykkiöitä. Tämän asian ilmoitettuani eräs ihminen kimmastui, ja sanoi, että ne on laitettava, sillä eihän kukaan käytä kesällä talvivaatteita ja toisinpäin. Ei varmaankaan, mutta suurin osa vaatteistani on ympärivuotisia. En omista pelkästään bikineitä ja turkishaalareita.
6. En petaa joka päivä. Haluan että vuoteemme tuulettuu hyvin, ja kun olemme mieheni kanssa kuitenkin päivän poissa, eikä meillä käy koskaan kukaan poissaollessamme, niin en petaa ellei tule vieraita. Meillä ei ole lemmikkejä.
7. En pese mattoja säännöllisesti kesäisin laiturilla, vaan vien ne pesulaan tarpeen mukaan. Mahdolisuus on pestä vaikka läpi vuoden avannossa tai kesällä tosiaan laiturilla, mutta en tee niin. Sehän on suomalainen perinne, ja joka kesä tehtävä.. näin minulle sanotaan.
8. Emme harrasta tuttavapariskuntia. Toki tunnemme pariskuntia paljonkin, jotka käyvät meillä kylässä, mutta emme perinteisesti "vietä" illanistujaisia tms. jonkun/joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa. Meillä on pääasiassa omat ystävät, ja käymme yleensä erikseen omien ystäviemme kanssa ulkona. Syy tähän on erilaiset mieltymykset illanvieton suhteen (minä kaipaan tanssimista, mies ei tykkää.. mies tykkää mökkeilystä, minä vihaan sitä)
Tässä jotain esimerkkejä siitä, miten tunnen itseni jotenkin oudoksi.. teettekö te muut tosiaan aina nämä asiat näin? Huolimatta ikkunoiden pesemättömyydestä ja mankelin vähästä käytöstä meillä on aina siistiä ja puhdasta:) Olenko mielestänne omituinen?
Taustaa meistä: olemme kolmikymppinen pariskunta, avoliitossa, molemmilla vakityöt, keskipalkkaisia, suhde voi hyvin, olemme kunnollisia, kilttejä ihmisiä.
Kommentit (11)
Pikemminkin olet ottanut joitain vapauksia itsestäänselvyyksistä. Miksi turhaan ostaa callunoita tai ericoita jos ei niistä välitä? Enkä minäkään silitä mitään muuta kuin ne vaatteet, jotka on pakko silittää. Ja meilläkin jää sänky kiireessä useinkin petaamatta jos kaikki lähdetään aamulla pois kotoa. Meillä ei ole mattoja lainkaan, koska ne tuntuu niin turhilta, likaantuvat vaan, lattiaa on helpompi pitää puhtaana. Kausivaatteet on pakko pakata koska meillä on niin surkeasti kaappitilaa. Mutta et kai sinäkään toppatakkeja pidä naulakossa ympäri vuoden? Jouluverhot ovat typerin asia mitä tulee mulle mieleen sisustuksessa, talviverhot ymmärrän. Mutta en voi sietää mitään kuusenkäpykoristeltuja kappoja ja salusiineja.
Veikkaan että sitten jos teille tulee lapsia, saatat ruvetakin tekemään joitain noista must-jutuista, ainakin rairuohoa alat kasvattaa.
kohdat 2, 3, 4, 5, 6, 7 pätee myös minuun
En tahallani kapinoi, mutta en aina käsitä, miksi on tehtävä asioita tiettyinä aikoina tietyllä tavalla..
ap
ihan mummojen touhuja. Tuskin kovin moni alle kolmekymppinen noita kliseitä kovin orjallisesti noudattaa...
Niin, no vaatekaapissa en kyllä säilytä kaikkia takkejamme, ja avonaulakkoa ei ole. Sekin helpottaa:) mutta tosiaan joku jouluverhohomma on täysin hepreaa minulle. En edes tiedä miten keväälläkään kukkia istutetaan, koska ne eivät minua kiinnosta. Tämä tonttini on kaunista tasaista nurmea, jossa puita ja reunoilla tuuhea pensasaita, leikatkoon sen joku joka osaa. En tarvitse muuta.
Ehkä lasten myötä tulee rairuoho ajankohtaiseksi. Ystäväni kiukutteli jo etukäteen, kun hänen täytyy tehdä piparitalo jouluna, eikä kukaan sitä syö edes. Kysyin varovasti, että entäs jos jätät tekemättä.. "No täytyyhän nyt jouluna piparitalo olla! Höh!"
Jotenkin olen sosiaalisesti hakoteillä joskus, kun ihmiset puhuvat näistä must-jutuistaan.
ap
Poikkeuksen tekee ikkunoiden pesu, jonka yritän tehdä kerran vuodessa, mutta joskus sekin venähtää. En silitä vaatteitani kuin juhliin mennessä emmekä edes omista mankelia. Miksi lakanoiden pitäisi olla sängyssä silittettyjä? Siellähän ne rypistyy. Lapsia meillä on kaksin kappalein.
En oikein osaa arvostaa mankeloituja lakanoita, koska ne menevät joka tapauksesa ruttuun sängyssä. On varsin monta asiaa, joita teen mieluummin kuin mankeloin/silitän petivaatteita.
Tänään olin oikeasti pamahtaa, kun selkeästi minun annettiin ymmärtää, etten voi missään nimessä tuntea mitenkään yhtä vahvoja tunteita, koska minulla ei ole lapsia. Sain jopa käsityksen, että on luonnotonta olla kolmikymppinen lapseton. Sen tiedän, että kaikin puolin lapsia voisi meille tulla, jos luoja soisi, puitteet ovat kunnossa ja parisuhde hyvä. Ja tiedän myös sen, että jos ilmoittaisin olevani raskaana, työkaverini hyppisivät seinille, koska olen "pettänyt" heidät (puoli vuotta vasta ollut tässä työssä) ja että ei olisi pitänyt luottaa kolmikymppiseen lapsettomaan.
Teet niin tai näin, aina on joku kommentoimassa:)
ap
ja ihan normaalia. 1 ja 6 on ainoastaan, mitä minä teen. Meitä taitaa ollakkin useampia, joten liekkö se ulkomaailma sitten se outo!
Ap, täällä samanlainen ja hyvin pyyhkii :)
totesin, että olisin voinut ite kirjottaa täsmälleen samoin, sillä pienellä erolla että mulla ei ole edes sitä mankelia.
En muista kuulleeni mitään itteeni kohdistuvaa arvostelua tuon takia, vaikka jokunen kommentti varmaan on tullut. Annan mennä vaan hanhen selästä. Esmees kaverin kanssa ihmetellään toisiamme, toinen silittää kaiken ja minä en mitään ja silti toimeen tullaan.
Olen vaan päättänyt että meillä tehdään sitä mikä on kivaa, realistista ja perusteltua kun tarve tulee, ei siksi että perinne määrää.
Ja lapsiakin mulla on.
En minäkään ymmärrä mix täytyy esim. siivota vaan siks et on viikonloppu...