Eskarin aloittajien kuulumisia

mutta ajattelin vain sanoa, että onpa teisän poika pieni ja pullea! ;-P

Ei tule juurikaan muutosta entiseen, jatkaa samassa päiväkotiryhmässä kuin viime vuonna, ryhmästä puolet eli 6 on eskareja. Muutaman kerran on maininnut että menee sitten loman jälkeen eskariin. Poika marraskuussa 6 v, 116 cm, 21 kg. Osaa lukea ja tänä kesänä oppi ajamaan ilman apupyöriä.

Sinänsä sama tilanne kuin teilläkin. Meilläkin loppuvuodesta syntynyt tyttö on ollut kotona ja kerhoillut tähän asti. Nyt sitten aloittaa päiväkodin eskarin puolella, eli iso muutos. Tyttö on hitaasti lämpeävä ja hitusen ujokin (tosin välillä yllättää reippaudellaan) ja mietin miten saa suunsa auki päiväkodissa.



Ryhmässä on yhteensä 5 eskari-ikäistä tyttöä ja kaikki tyttö tuntee ennestään, tulee toimeen ja joukossa on hyviä kavereita (lisäksi on joku kaveripoikakin). Se helpottaa varmasti sopeutumista. Lisäksi päiväkoti on tilojensa puolesta jo tytöllemme tuttu (kerhosta kävivät lauhetkissä ja jumppasalissa ja isoveljen ollessa aikaisemmn eskarissa tuli käytyä siellä juhlissä yms.). Tyttömme nyt kyllä odottaakin että eskari alkaa jotta pääsee kavereiden kanssa leikkimään ja näkemään joka päivä. Ja minustakin nuo muut eskaritytöt ovat aika mukavia- onneksi.



Hitusen tyttö jännittää eskarin alkua (tai yksi ilta ainakin sanoi niin). Minua myös hitusen mietityttää jotkut asiat, joidenkin suhteen olen sitten luottavainen. Tieto-taidot kuten lukeminen on hallussa, samoin motorisesti on osaava. Sosiaalisia taitoja pitäisi sitten harjaannuttaa.



Mielenkiinnolla odotan miten se lapsi muuttuu eskarivuoden aikana, oletan että aika paljon sekä hyvässä että pahassa. Ja edessä voi olla jonkinlaista vuoristorataakin. Lisäksi toivon todellakin että olemme samalla aaltopituudella päiväkodin henkilökunnan kanssa, se auttaisi jos tarvitsee käydä hitusen vaikeampiakin asioita lävitse.

Hän on 122,5 cm pitkä ja painaa 22 kg,



Tyttö ei mene mielellään esikouluun eikä kuulemma ikinä kouluunkaan. Eskari on samassa päiväkodissa, jossa hän on ollut osa-aikaisena 4 h / pvä viime kevään.

Lapsi ei halua puhua koko asiasta mitään eikä halua lähteä ostelemaan tarvikkeita. En oikein tiedä mitä tehdä ja millä lailla saisin luotua esikoulusta kiinnostavan ja miellyttävän kuvan..

Tietysti puhumme esikoulusta kunnioittavaan sävyyn ja yritämme

tuoda positiivia puolia asiasta ja vähän innostaa lasta mutta kun hän ei asiasta halua puhua ja suupielet kääntyvät alaspäin, kun asiasta jotain puhutaan niin on se vähän hankalaa..

Meillä on eskarilaisella jo tarkka suunnitelma siitä kuinka karkaa tarhasta ja kävelee kotiin (matkaa vajaat 2km).



Toivottavasti vahtivat neitiä kunnolla!

Päiväkodissa neiti ei ole ollut, vaan kotona ja kerhoissa. Eskari on sinänsä tuttu, että isosiskonsa oli samassa paikassa viime lukuvuoden. Juurikaan ei tyttö eskarista puhu, mutta ei kauhean innoissaan ole menossa. Mielummin olisi kuulemma jäänyt kerhoon.



Ryhmässä on 9 lasta ja meidän tytön lisäksi vain yksi tyttö. Tosin aina on poikien kanssa viihtynyt paremmin ja lempilelut on dinosaurukset ja prätkähiiret :S



Neiti on vähän kaavoihin kangistuvaa sorttia ja minua kyllä jännittää, kuinka tulee sopeutumaan. Luonne on varsin tulinen ja pitkävihainenkin kaupanpäälle. Pieni ja pippurinen siis. Nyt 103cm ja 14½kg.

Paikka ja opet ovat tuttuja ja muutama kaverikin tulee samaan eskariin mutta silti jännittää aivan kauheasti. On niin kovin itsekriittinen ja pelkää, ettei osaa tehdä tehtäviä (vaikka varmasti pärjäisi jo koulussakin). Kaikista eniten kuitenkin jännittää sitä, miten tulee toimeen kaikkien uusien lasten kanssa. Ei ole kovinkaan sosiaalinen poika. Arastelee aluksi ja meinaa helposti jäädä ulkopuolelle, ei oikein osaa pitää puoliaan.



Äitinä jännitän varmasti enemmän. Toivon niin kovasti, että tämä vuosi toisi mukanaan pojalle aimon annoksen itseluottamusta ja muutamia hyviä kavereita, jotta ensi syksynä olisi helpompi aloittaa koulu.



Tsemppiä kaikille jännittäjille!

poika oppi lukemaan 5,5vuotiaana ja kirjoittamaan, kätisyys ollut hukassa enkä tiedä onko vieläkään vakiintunut.



me jouduttiin vaihtaa päiväkotia kun entiseen ei tullutkaan eskaa, 2 vuotta ollut pk:ssä ja nyt uusi tarha tuntuu jo mukavalta ja tutulta.



poika on 117cm pitkä ja 23kg. urheilullinen ja sosiaalinen. pikkusisko vaihtoi kanssa tarhaa ja toivottavasti saa käydä eskarin parin vuoden päästä tässä uudessa!



poika on ollu kova kyselemään koko pienen ikänsä ja kysymysten laatu vain vaihtelee, toivottavasti osaavat ottaa huomioon eskarissa että saa vastauksia ja antavat tekemistä.

silti en olisi laittanut aikaisemmin eskaan vaikka miten olis kehittynyt, 6 on mielestäni liian pieni kouluun vaikka miten haluaisi oppia asioita, on se koulumaailma kuitenkin iso paikka ja itse pitää pärjätä.



tunnetteko ketään joka halusi tai haluaisi laittaa lapsensa 6 v kouluun?



meidän poika kun oikeastaan vasta nyt löytänyt leikkimisestä ilon... :)

Loppuvuoden lapsia myös (tyttö). Ei mitenkään erityisemmin odota tulevia asioita, tietää kyllä menevänsä eskariin. Erittäin sopeutuvainen ja tulee hyvin toimeen toisten lasten kanssa. Aloittaa uudessa päiväkodissa, mutta en usko, että paikan vaihto tuottaa ongelmia.



Tyttö leikkii paljon, mielikuvitus on hyvä, eikä valita koskaan ettei olisi tekemistä. Ei osaa lukea, tunnistaa kirjaimet ja numerot 1-10. Ajaa pyörällä ilman apupyöriä, hiihtää ja opettelee luistelua. Uida ei vielä osaa. Kirjoitus ym. kynähommat ovat alkaneet kiinnostaa.



Mitat kotimittauksella 109cm ja 16½kg.

Pituutta lienee noin 122 cm ja painoa varmaan noin 22 kg, ei ole kauheasti mittailtu ja punnittu.



Meidän ipana on menossa kielikylpyeskariin joka on koulun yhteydessä eikä ole tähän mennessä puhunut tai kuullut kyseistä kieltä juuri lainkaan. Itse ipana on todella innoissaan uudesta kielestä mutta äitiä vähän hirvittää kuinka kauan innostus kestää ja missä vaiheessa syksyä poika huomaa ettei sen uuden kielen oppiminen niin kauhean helppoa olekaan....



Toisaalta lapsi todennäköisesti oppii kielen aika helposti kun onneksi lukeminen ja kirjoittaminen ovat sujuneet hyvin jo toista vuotta ja tällä hetkellä lapsi on oikea lukutoukka, ei muuta tekisikään kuin lukisi: melkein kirja päivässä menee, Risto Räppääjää, Aku Ankan taskukirjoja, Eka B -sarjaa, Salaisuus-sarjaa ja muita seikkailujuttuja...



Toinen juttu mikä meitä hirvittää on lapsen kuljettelu. Tehtiin aika rohkea päätös yrittää eli lapsi on menossa eskariin eri paikkaan kuin missä on päivähoito ja lisäksi iltapäivisin on harrastus johon pitää kuljettaa eikä lapsi toistaiseksi osaa mitään noista matkoista kulkea itse. Matkaa paikkojen välillä on pari kilometriä ja meillä on kaksi muutakin lasta ja molemmat vanhemmat olemme kokopäivätöissä (minä tosin osittaisella hoitovapaalla teen 4-päiväistä työviikkoa ja miehen työpaikka on eskarin vieressä ja miehellä aika vapaat työajat). Onneksi samassa eskarissa on toinen lapsi samasta harrastuksesta joten voimme toivottavasti jakaa kuljetuksia vähän hänen vanhempiensa kanssa.

Meillä 03/01 syntynyt poika, joka aloittaa eskarin huomenna, iloisella mielellä on eskariin menossa, vähän kyllä jännittää kuulemma. Eskari on samassa paikassa missä tarha on ollut ja tutut kaverit odottavat eskarissa.



Poju oppi lukemaan vähän yli 5-vuotiaana, kirjoittaa, laskee plus ja miinuslaskuja, tuntee numerot ja osaa laskea tosi pitkälle. Urheilullinen ja iloinen poika tämä meidän esikoinen, pituutta 122 ja painoa 20 kg. Poika käy kerran viikossa jalkapallotreeneissä ja aloittaa uimakoulun jatkoryhmässä, tänä kesänä hän oppi uimaan.



Joku aikaisemmin kysyi koulun aloittamisesta aikaisemmin, päiväkoti otti asian puheeksi, mutta tultiin yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että hyvä pojan vielä kasvaa vuosi. Opettajaystävieni kanssa olen jutellut koulun aloittamisesta vuotta aikaisemmin ja moni on sitä mieltä, että vaikka lapsi osaa lukea, kirjoittaa ja laskea ei henkinen kypsyys riitä kouluun ja se aiheuttaa ongelmia.



Mareila+Poika 6v

Ihana, kun saa siis jonnekin vuodattaa.



Meillä tyttö ollut viime talven pienempien sisarusten ja hoitajan kanssa kotona. Kevät ja kesä on olleet melkoista takkuamista, kun ei mitään tekemistä eikä lähialueella ketää kaveriakaan. Eskaria on odotettu sekä vanhempien että lapsen puolelta kuin kuuta nousevaa. Reppu on ostettu kuukausia sitten ja on varmaan ollut saman aikaa pakattuna. Vaatteet käydään päivittäin läpi, mitä sitä sitten päällekin laittaa. Varsin iso asia eskari siis on. Itse toivon tytölle kaveria, sillä se on ollut ilmeisen vaikea asia, kun pihan tytöt on isompia, eikä aina niiden mukaan mahdu saatika uskalla mennä.



Tyttö on olut pienestä pitäen tosi aktiivinen. Pari talvea vuoden pätkissä hän on ollut päiväkodissa ja siellä viihtyi hyvin. Täällä eskari on koulun yhteydessä eli sinne ne pienet meni muiden koululaisten mukana omaan luokkaan. Tämä eskariryhmä tekee yhteistyötä päivittäin ekaluokan kanssa.



Tyttö on vajaa parisen vuotta lukenut ja kirjoittanut sekä laskenut (en tiedä, miten hyvin, mutta ahkera hoitaja näkyy teetättävän sillä jos jonkinmoisia tehtäviä). Koulunalun aikaistaminen kävi mielessä, mutta itse en nähnyt siihen mitään välttämätöntä syytä. Nykypäivänä tosi iso joukko lukee ja kirjoittaa kouluun mennessä, joten se varmasti osataan ottaa huomioon. Lapsi on vähän aikaa pieni ja vapaa velvollisuuksista.



Harrastuksena meillä aloitetaan soittotunnit. Ne ovat kerran viikossa ja harjoittelut päivittäin. Pituutta taitaa olla tuossa 125:n cm:n paikkeilla ja painoa kaikki vaatteet päällä karkeasti 27 kiloa. Sellainen innokas eskarilainen täällä.

Esikoistyttömme aloitti tänään eskarin pienessä päiväkodissa ja olin seuraamassa touhua osan aamupäivää, koska eskarilaisen kohta 4-v pikkuveli aloitti myös osapäivähoidon samassa paikkaa. Tähän asti lapset ovat olleet kotihoidossa ja käyneet kumpikin 3-vuotiaasta lähtien srk:n kerhossa.



Tämä eka eskaripäivä näytti kuluvan niin että n. klo 9.15-9.45 oli jotain opetustuokion tapaista sisällä, sen jälkeen tytöt menivät seisoskelemaan ulos (pihassa ei ollut isompia kiinnostavia telineitä), jonka jälkeen lounas klo 11 ja sitten päiväunille. Kun tulin klo 12 hakemaan lapsia kotiin (poistuin päiväkodista lounaan ajaksi) molemmat odottivat minua jo pitkästyneinä, koska kaikki muut olivat jo päiväunilla.



Aika näyttää miten päivät alkavat sujua, mutta kerhossa touhutaan ja puuhataan paljon enemmän. Päiväkoti vaikutti pelkältä lasten säilytyspaikalta :-(. Tänään jo harmitti, että luovuttiin kerhopaikoista...

Esikoistyttömme aloitti tänään eskarin pienessä päiväkodissa ja olin seuraamassa touhua osan aamupäivää, koska eskarilaisen kohta 4-v pikkuveli aloitti myös osapäivähoidon samassa paikkaa. Tähän asti lapset ovat olleet kotihoidossa ja käyneet kumpikin 3-vuotiaasta lähtien srk:n kerhossa.



Tämä eka eskaripäivä näytti kuluvan niin että n. klo 9.15-9.45 oli jotain opetustuokion tapaista sisällä, sen jälkeen tytöt menivät seisoskelemaan ulos (pihassa ei ollut isompia kiinnostavia telineitä), jonka jälkeen lounas klo 11 ja sitten päiväunille. Kun tulin klo 12 hakemaan lapsia kotiin (poistuin päiväkodista lounaan ajaksi) molemmat odottivat minua jo pitkästyneinä, koska kaikki muut olivat jo päiväunilla.



Aika näyttää miten päivät alkavat sujua, mutta kerhossa touhutaan ja puuhataan paljon enemmän. Päiväkoti vaikutti pelkältä lasten säilytyspaikalta :-(. Tänään jo harmitti, että luovuttiin kerhopaikoista...

Meillä on poika 4/01 syntynyt. Ja hyvin on eskari alkanut. Kuulemma kivaa on ollut kirjainten opettelu. Kait sitä on jonkii verran jo opeteltu niitä. Kavereita on tuttuja jo kerhoajoilta. Ja reppu on tärkeä juttu aamulla laittaa selkään. Poika osaa joitakin kirjaimia ja piirtääkin aika hyvin jo.

Meidän 6v tyttö aloitti oikeastaan 2 eskaria. Hän on puolipäivää kunnallisessa eskarissa ja puolipäivää kielikylpyeskarissa. Molemmat paikat ovat entuudestaan tuttuja.

Tyttö osaa lukea ja kirjoittaakkin, mutta matikka on aina ollut hänen vahvuutensa. Laskee helposti plus ja miinus laskuja sadoilla ja on oppinut kerto ja jakolaskujakin. Kaikki matemaattiset taidot on oppinut itsekseen ja välillä meiltä kyselemällä. Emme siis ole " teettäneet tehtäviä" . Silti häntä jännitti eskarin alku ja hän mietti, että jos ei pärjääkkään. Juttelimme, että sinne mennään oppimaan ja hän pärjää mainiosti siellä. Nyt onkin todennut viikon jälkeen, että tehtävät ovat liian helppoja, mutta open mukaan kuulemma pikku hiljaa vaikenevatkin =). Sitä odottaa innolla. Kun häneltä oltiin kysytty eskarissa, mitä haluaisi oppia eskari vuonna, oli vastaus ollut." paremmin kirjoittamaan ja lukemaan" .

Emme myöskään miettineet koulun aloitusta vuotta aikaisemmin, koska kyllä koulussa sitten ehtii olla.

Äitinä tuntui haikealta, kun eskarit alkoivat. Tämä on nyt se viimeinen vuosi ennen koulun alkua. Sitten se loputon koulutie alkaa =(



Kavereita on ollut kivasti ja samat kaverit jatkavatkin edelleen samoissa ryhmissä. Harrastuksena on ratsastus.

Huh, onpas iso joukko eskareita, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa, ja jopa laseka sadoilla sekä kertotaulua ja jakolaskua... Ei meillä, mutta en ole siitä huolissani. Kovasti on tyttö kiinnostunut kuitenkin lukemisesta ja kirjoittamisesta, ja eiköhän se riitä Muistaakseni esikoulun tehtävä on nimen omaan herätellä sitä kiinnostusta, kai. Eikös vasta koulussa opetella lukemaan?



Laskeminen sujuu meidänkin tyttäreltä helposti ja sen on oppinut itsestään. Eli yhteen- ja vähennyslaskut hallitsee, vaikkei vielä kovin suurilla luvuilla. Ja jotain kertolaskujakin lähinnä2 ja 3 kertotaulusta laskeskelee.



Innoissaan lapsi on ja äiti ihan ihmeissään, että mihin se kuusi vuotta oikein hujahti. Mutta tottakai iloinen siitä, että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan. Toivottavasti lapsi jatkossakin nauttii yhtäpaljon eskarista kuin nyt ensimmäisinä päivinä on nauttinut.

Heips! Poikamme täytti juuri 6 vuotta ja eskari alkoi tutun päiväkodin yhteydessä. Tähän asti on tarhassa leikkinyt mielellään itseään nuorempien kanssa, kun on kooltansa tuollainen hento hernekeppi. Lukea osaa jo ja vähän laskeakin. Tärkeimpänä pidän koulunkäynti- ja sosiaalisten taitojen kypsymistä tämän eskarivuoden aikana. Pienessä tutussa porukassa on hyvä opetella rohkeampaa kanssakäymistä. Hienomotoriset taidot kaipaavat myös vielä harjoittelua. Kaiken kaikkiaan eskari on tosi hieno juttu! Ehkä koulun aloitus vuoden päästä ei sitten enää jännitä niin kovasti...