Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
No nyt on sitten synnytetty alakautta!
03.08.2007 |
Kamalia kauhutarinoita olen täältä lueskellut, samoin kuin sektion aiheuttamien kipujen väheksyntää verrattuna alatiesynnytyksestä selvinneiden mielettömiin kärsimyksiin.
Viikko sitten synnytin toisen lapsemme ja täytyy kyllä sanoa, että eipä ollut mikään kamala asia tuo synnyttäminen, toisin kuin täältä saa jatkuvasti lukea.
Missään vaiheessa kivut eivät olleet sietämättömät, en luullut kuolevani, kuten monet sanovat. En oksentanut, huutanut miehelleni tai muutenkaan yrittänyt hutmia häntä tuskissani.
Sairaalassa ehdittiin olla 8 tuntia.
Synnytyksen jälkeen olo oli mahtava kun pääi itse vessaan ja suihkuun, vaikka repeämiä olikin tullut. Sektion jälkeen olo oli huomattavasti kivuliaampi pitkään.
Haluan kertoa tämän siksi, että monet pelkäävät synnyttämistä turhaan näiden kauhujuttujen takia. Sitä ei todellakaan tarvitse pelätä vaikka tähänkin pinoon tulee nyt sitten 100 naista kirjoittamaan, kuinka kamalaa oli. Uskon, että näitä kauhujuttuja on väritetty aika paljonkin.
Missään nimessä en suosittele pelkosektiota kenellekään. Alakautta synnyttäminen oli iisimpi juttu, kuin sektio parantumisineen. Vaikka siis paraninkin leikkauksesta nopeasti ja tässä alatiesynnytyksessä repesin jonkin verran.
Tsemppiä kaikille synnyttämistä pelkääville, se ei todellakaan ollut niin kamalaa!
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa olla harvinaisen tampio jos uskoo että synnyttäminen on itselle vaikeaa / helppoa vaan siksi että se jollekulle toiselle on vaikeaa /helppoa.
Vauva oli vielä kaiken lisäksi iso, eli mitään keijukaista en punnannut maailmaan.
minäkään en kokenut alatiesynnytystä pahana, vaikka lapsi oli kookas, synnytys kesti 24 h ja ponnistus kesti tunnin. Sain hyvän epiduraalin, joka vei kaikki kivut. Supisteluvaiheessa, joka oli kivuliaampi, ajattelin koko ajan, että tämä on hyvää kipua ja loppuu pian siihen, että saamme nähdä lapsemme.
Mutta monet helpon synnytyksen kokeneet helposti samalla mitätöivät niiden kokemuksia, joilla ei mennytkään ihan niin mukavasti. Siis, jos korostetaan sitä, että " eihän se synnytys nyt niiin paljon satu" . Haloo, kivun määrä ei todella ole synnytyksissä vakio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni alatiesynnytys oli todella huippukokemus!
Esikoisen kohdalla moni juttu meni " väärin" tai aivan erilailla kuin mitä piti, ja ajoittain jouduin oikeasti pelkäämään vauvan takia. Sektio tuli lopulta paitsi helpotuksena, myös yllätyksenä. Olo oli pitkään aika epätodellinen ja koin, että jäin paitsi monesta hienosta vauvan syntymään liittyvästä asiasta. Moni pieni asia jäi pitkäksi aikaa kaihertamaan, kuten se etten saanut edes koskea esikoiseeni hänen synnyttyään, vaan hoitaja vain näytti vauvaa minulle ja sormeni ja lapsen välissä oli 5 vaivaista cm:iä. Siinä tilanteessa en edes osannut pyytää, että olisin lastani saanut lähemmäs.
Pieni seikka, mutta silloin tuntui pahalta.
Kuopusta odottaessa tuntui, että oli revanssin paikka. Halusin todellakin kokea sen, miltä tuntuu kunnon supistukset ja kaikki, mitä synnytykseen kuuluu. No, sain tuon kaiken sitten tuntea nahoissani ja pidemmän kaavan mukaan, synnytys kesti vaatimattomat 24 h =)
Ja jokaisesta tunnista olen kiitollinen ja ylpeä; hieno kokemus!
kokemus. Sen halusin kertoa pelkääville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supistuksissa se enin kipu kärsitään, ponnistus yleensä lyhyt aika kokonaisuuteen nähden.
Itse synnytin alle 2-kiloisen keskosen. " Väkisin" käynnistetty synnytys oli aivan mielettömän kipeä kokemus, normaali synnytys siihen verrattuna oli kuin pieni päiväkävely. Luoja, että meinas mennä hermot, kun yksi jos toinenkin totesi " tää oli varmaan sulle helpompi synnytys, kun vauva noin pieni..." Ja enemmän tuli muuten repeämiäkin kuin 2 kertaa painavamman kanssa, vauva tuli ulos " liian nopeasti" hurjien supistusten vuoksi, eikä kudokset kestäneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 3 kg:n vauvalla oli sama päänympärys kuin naapuripedin 4,2 kilon vauvalla. Samat rv:t molemmilla ja vauvojen pituudessa vain sentin ero.
Jokainen synnyttäjä kokee ne tiheään tulevat supistukset, vai luuletteko, että vain ne, joille synnytys oli rankkaa kokivat ne? Pointti oli ap:lla kaiketi se, että häntä supisteli jo ennen näitä rajuja supistuksia pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä pelkosektioitakin tehdään erilaisista lähtökohdista käsin, ja omani ei perustunut muiden naisten kauhujuttuihin...
Sektiosta paranin ihan ok, mutta pelkoni taustat olivat " hiukan" monisyisemmät kuin useimmat pelkoa kokemattomat voivat tajuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset eivät enää luota itseensä synnyttäjinä, vaan antautuvat mielumin lääketieteen armoille, vaikka synnyttäminen on naiselle luontainen juttu.
Silloin kohtulihas pystyy supistelemaan voimakkaammin kuin " isoilla viikoilla" ja ison vauvan kanssa, jolloin lihas on jo venyneempi eikä enää niin voimakkaasti supisteleva.
Joillainhan kohdunsuu avautuu liian helposti ja jopa täysin kivuttomin supistuksin. Tästä on sitten tietty ääritilanteessa omat ongelmansa (raskaus ei kestäkään loppuun asti).
iltä naisina pois, jos myöntäisitte, että ei se ehkä ihan niin kamalaa ollutkaan?
Fakta on kuitenkin se, että SUURINosa niistä sujuu hienosti, eikä ole kokemuksena naiselle itselleen negatiivinen.
En minä vaan huomannut. Totuus on, että synnytyksiä on hyvin monenlaisia, samallakin henkilöllä...
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tuo kirjoitus menee hormonihuurujen piikkiin.
Se että sinulla sujui synnytys hyvin ei muuta sitä asiaa että kaikilla niin ei mene.