Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Syitä, miksi kannattaa jäädä kotiin

20.05.2008 |

Otsikko tuli vähän hölmösti laitettua. Minulla on sellainen tilanne, että olen näillä näkymin lähdössä töihin ensi syksynä. Lapset menevät ryhmikseen, jossa on eri-ikäisiä lapsia enimmillään yhdeksän. Hoitajia on kaksi, oikein kokeneita ja hyviä hoitajia. Tunnen useimmat hoidossa olevat lapset vanhempineen. Kaikki on siis varmaan niin hyvin kuin vain voi olla. Lapseni ovat hoitoon mennessään n. 4 v ja 1,5 v. Isompi oli 10 kk hoidossa mutta jäi kotiin, kun jäin itse äitiyslomalle tästä toisesta lapsesta.



Taloudellisesti pärjäisimme jotenkin, vaikka jäisinkin vielä kotiin. Mieheni on tosi töissä aika pienessä firmassa, ja heillä tulevaisuus on aina vähän epävarma. Lomautusuhka on usein ilmassa. Mieheni kuitenkin viihtyy hommassaan eikä halua hakea muualle. Itse en kauheasti tykkää työstäni. Olen ollut samassa paikassa jo 10 vuotta. Paikka on ensimmäinen "oikea" työpaikkani. Paikka on kuitenkin vakituinen, siihen kuuluu hyviä luontaisetuja, mm. liikuntaseteleitä, todella laadukas työterveydenhoito. Huonoina puolina ajoittain todella runsas työmäärä, jota ei oikein voi ennakoida. Läheisiä työtovereita ei oikein ole, parhaimmat työkaverini ovat vaihtaneet firmaa ja perhevapailla olo on vähän etäännyttänyt mnua porukasta. Ilmapiiri kuitenkin aika OK. Minulla on mahdollisuus tienata vähän tässä kotonakin, mutta ei mitenkään hulppeasti, n. 250 euroa miinus verot kuukaudessa. Työaikana pitkälti lasten takia yöt, joten hikisiä ovat nuo eurot, joita ansaitsen. Taloudellisesta tilanteesta vielä sen verran, että automme on aika kaputt ja asuntoomme on tulossa kallis putkiremontti.



Mutta siis rahallisesti pärjäisimme, vaikka jäisinkin kotiin. Viihdyn kotona kohtuullisesti, kaipaan kyllä työtäni ja työpaikan sosiaalista puolta kovasti. Lasten hoitopäivät tulisivat olemaan n. 6,5 tuntia päivässä, ehkä lyhyempiäkin.



Lasten vieminen hoitoon tuntuu kuitenkin ihan kauhealta, etenkin tuon pienemmän. Isommalla alkaa olla sellaisia diktaattorin elkeitä, että toisten lasten (samanikäisten siis) seura tekisi kyllä hyvää. Hän on käynyt kerran viikossa kerhossa ja muskarissa, mutta esim. puistoissa ja perhekahvilassa lapset ovat pääsääntöisesti häntä nuorempia. Pienempi on hyvin tomera, ystävystyy todella helposti, mutta on silti todella kiinni minussa, oikea äidin tyttö. Myös isompi on hieman arka, leikkii mielellään yksin, rakastaa satuja ja on pojaksi hiukan sellainen "tyttömäinen", siis aika herkkä ja leikkiikin mieluusti tyttöjen kanssa.



Mistä syistä te olette päättäneet jäädä kotiin? Tiedän, että itse viihtyisin varmaan töissä paremmin kuin nyt kotona mutta nuo lapset surettaa. Olen ajatellut, että jos olisin vielä kotona, isompi lapseni voisi mennä kerhoon kolmena aamupäivänä viikossa, koska ajattelisin, että neljävuotias tarvitsisi jo ikäistään seuraa ja tiedän tuon nimenomaisen kerhon olevan tosi laadukas, tunnen ohjaajat ja kerhon ohjelman aika pitkältikin.



Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää? Itse veivaan asiaa edestakaisin. Miksi alunperin hain hoitopaikkaa, oli juuri pelko tuosta remontista ja miehen lomauttamisesta. Lisäksi pelkäsin putoavani kelkasta työasioissa.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on saman ikäiset lapset kuin sinulla. En oikein osaa auttaa sinua. Itse sinun pitää päättää. Jos haluat töihin, menet. Jos haluat olla kotona, olet kotona. Syitä töihin löytyy ja syitä kotiin jäämiseen löytyy. Itse olen kotona pienemmän kanssa siihen asti, että täyttää 3v. isompi käy päiväkodissa kolmena päivänä viikossa, koska haluan hänelle ryhmätaitoja. Kerhoja meillä päin ei ollut sopivia (olivat siis huonoon aikaan). Tämä sopii minulle, olen tyytyväinen ja onnellinen, nautin kotona olosta. Jos haikailisin muuta niin toteuttaisin haikailuni.

2/9 |
22.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos jonkun asian voittaa niin toisen kyllä häviää.



Meillä lapset ovat 1v9kk, 3v11k ja 5.5v. Olen ollut kotona jo esikoisen syntymästä, ehdin ennen kakkosta olla vain 5kk töissä jota ei lasketa (en ainakaan tehnyt mitään hyödyllistä). Omasta puolestani olisin ollut jo valmis palaamaan töihin ja olisin saanut järjestettyä hoitopäivät n. 7h pitkiksi.



Mutta. Olisin joutunut etsimään pienemmälle oman hoitajan, pk ei ota alle 3v. Lasten hoitomaksut + hoitajan palkka tekivät työhön palaamisesta lähes nollasummapeliä. Lisäksi kotitöiden ym hoitaminen illalla kammotti, sekä työmatkoista (omista ja miehen) yms tuleva stressi hermostutti. Rahallisesti pärjäämme mieheni palkalla hyvin.



Itse päätin puolen vuoden jahkailun jälkeen jäädä vielä vuodeksi kotiin.

KAikki ym. vaikutti päätökseeni. Lopulta ratkaiseva tekijä oli kuitenkin se, että toista mahdollisuutta olla kotona ei tule. Lapsia tuskin tulee lisää, ja jos työssäkäyvän arki osoittautuisi hankalaksi niin katuminen olisi myöhäistä. Ja vuosi on itselleni loppujen lopuksi lyhyt aika, mutta lapsille pitkä. Toivon että ensi vuoden syksyllä töihinpaluu on helpompaa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
23.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä mm.seuraavia syitä



-inhoan aamuista kiirettä

-kamala repiä unisia lapsia räntäsateeseen kiireellä

-kotona minua ei pomota kukaan (paitsi lapset yrittää)

-lapset on sekunnin sadasosan pieniä ja sen jälkeen ehtii kyllä olla työelämässä

-tarhasta tulee ekan vuoden aikana koko ajan pöpöjä ja lapset ovat jatkuvasti sairaana-hirveä sterssi ja paljon työstä poissa oloja

-tarhamaksut ovat kalliita





Itsellänion 11v ja 9v isommat, joten tavallaan olen toisella kierroksella ja vahingosta viisastuneena aion nyt olla pitkään kotona.Pienet ovat 1v6kk ja 5kk.

Vierailija
4/9 |
25.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

motivaattorisi töihinpaluuseen (pelko remontista, miehen lomautuksesta ja omasta ammattitaidosta). Se kuulostaa aika kurjalta syyltä palata töihin. Enemmänkin kannaattaa palata töihin, jos kotona uupuu täysin eikä jaksa lasten kotihoitoa. Mutta jos koet että jaksaisit ja kuitenkin rahallisesti teillä olisi siihen mahdollisuuskin, niin miksi etä pidentäisi vielä kotiinjäämistäsi? Itse tein juuri niin että ilmoitin omalle työpaikalleni kahteen otteeseen, että jatkan vielä vuodella hoitovapaatani ja niinpä lopuksi palasinkin töihin vasta kun tytär täytti 3v. Hoitopaikkaan jos soitat, että oletkin päättänyt vielä jatkaa lasten kotihoitoa ja että paikan voi vapauttaa, niin ei se ketään kummastuta, päinvastoin. Itse olen ainakin kokenut että sekä esikoisen päiväkodissa aikoinaan että omassa työpaikassani työkaverit ja pomo vain kehuivat ja tukivat päätöstäni jatkaa hoitovapaata. MIkä tietenkin vain oli avuksi päätöksessä, vaikkakaan en olisi jatkopäätöstä kylläkään tehnyt sen mukaan, mitä muut ajattelevat. Koin vain itse tärkeäksi jäädä vielä kotiin niin pitkään kuin oli mahdollista. Silloin töihin palatessani 3v tauon jälkeen pääsin kyllä työtehtäviini kiinni todella nopeasti. Kummasti ne asiat muistuvat mieleen ja on aikaa myös omaksua uusia asioita, kun saa niihin työpaikalla kunnolla keskittyä (kotona kun oikein mihinkään ei saa keskityttyä ilman häiriötä taasen). Ei ollut vaikeaa palata töihin, etukäteen toki jännitti kun taukoa oli ollut tuo 3v, mutta hyvin meni. Oma pomokin sanoi, että tosi nopeasti olin töissä kiinni aivan samaan tapaan kuin ennenkin, aivan kuin en olisi poissa ollutkaan!

Vierailija
5/9 |
26.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Peesaan Keijo Tahkokalliota siinä, että lapset eivät tarvitse virikehoitoa.

Siis jos äiti vaan jaksaa olla kotona sen ajan kun ne lapset on pieniä, se kannattaa. Lapset eivät tarvi kokoajan virikkeitä, vaan päinvastoin liiat virikkeet saattavat stressata. Vapaa leikki kunniaan! [http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/news&id=87]

Vierailija
6/9 |
04.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut nyt 11v kotiäiti. En ole koskaan halunnut aamukiireitä,ne ehtii joskus myöhemminkin kokea. Haluan ottaa lapset vastaan kun tulevat koulusta. Hassua on,että kun he astuvat ovesta kotiin,niin huomaanheti kuinka päivä on mennyt. Saan siïs heti jutella heidän kanssa,jos joku asia vaivaa. Tiedän heidän kaverit ja missä he menevät. Olen se pullantuosuinen äiti,jota itse aina halusin pienenä. Talous on näinkin isossa perheessä se iso miinus,mutta aina ei voi kaikkea saada. Toivon,että kun lapsemme ovat aikuisia,he arvostavat uhraustani ja nämä vuodet ovat jääneet hyvinä muistoina äidistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
21.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muista kuitenkin, ettei lapsille hoitoon meneminenkään ole katastrofi. Sinun on oltava itse varma omasta päätöksestäsi, muuten kärsit siitä. Ei pidä kuunnella muiden mielipiteitä. Saat vastauksia laidasta laitaan. Työssä voit olla aikuisten parissa ja saada näkemyksiä maailmasta eri kannalta kuin kotona. Hoidossa lapset saavat uusia juttuja. Itselläni kaikki lapset kotona, mutta tämä on meidän ratkaisu. Kyllä kuitenkin itsekin kaipaan aikuisten seuraa. Olen ennen kaikkea ihminen. Ihminen useemmin tarvitsee muiden seuraa ja haasteita.

Vierailija
8/9 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, itse olen harkinnut samaa, eli ottaa yhden tai kaksi hoitolasta eli kannattaako sinusta se yksikin rahallisesti ja meneekö paljon veroa tms.? Kiitos vastauksesta etukäteen! :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
07.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainakin jos tuosta sinun kirjoituksestasi suurin piirtein laskee plussat ja miinukset kotiinjäämisestä. Suurin ehkä on tuo että et pidä työstäsi ja että lasten vieminen hoitoon tuntuu aika kauhealta, tulevaisuushan on kuitenkin aika epävarmaa vähän joka paikassa, vaikka työpaikka tänään olisi sata varmasti pystyssä vielä 5 vuoden päästä, yön aikana kerkeää tapahtua Amerikan markkinoilla paljon ja siellä kun tapahtuu tarpeeksi pahaa niin täällähän mennään perässä..... no, nyt mentiin jo vähän sivuraiteille. ?:| Mutta, jos varmuutta toimeentuloon haluat, miten olisi jos kysyisit kunnastasi perhepäivähoidon ohjaajalta (tai vastaava) muutamaa hoitolasta? Eli alkaisit perhepäivähoitajaksi! Siinä tulisi palkka, kotihoidontuki ja mikä tärkeintä, lapsesi saisivat seuraa! Oppisivat erittäin tärkeitä taitoja, eli jakamaan vanhempiensa, sisarustensa huomion sekä myös lelunsa! Näitä taitojahan ei tarhassa opita...

Minä itse olen jäänyt kotiin nuorimmaisen kanssa, isommat ovat jo koulussa, asumme vain maalla ja meillä päin on sen verran vähän lapsia että minulla on vain 1 hoitolapsi, mutta kyllä on kannattanut! Huomaa jo miten on meidän nuorimmainenkin oppinut jakamaan lelunsa ym. Kannattaa harkita :x